Yksi oman väitöskirjaprosessini hankalimmista asioista on ollut paluu opinnäytteen äärelle pitkän tauon jälkeen. Toisinaan esimerkiksi kesälomien jälkeen syksyllä minulla on mennyt todella paljon aikaa hukkaan tämän takia.

Tauon jälkeen on unohtanut, mitä piti tehdä, ja työskentelyä alkaa helposti myös vältellä. On aina raskasta kohdata se tosiasia, että on hieman pihalla oman työnsä suhteen. Vasta viime aikoina olen tajunnut, miten pitkiin taukoihin kannattaa valmistautua. Avain on alamäkeen parkkeeraaminen.

Jos autossa on käynnistysvaikeuksia, se kannattaa pysäköidä alamäkeen. Näin voi lähtiessään aina turvautua mäkistarttiin. Samalla tavoin kirjoittaessa työskentely kannattaa lopettaa kohtaan, josta on helppo jatkaa.

Tätä strategiaa voi soveltaa joka päivä esimerkiksi kirjoittamalla työpäivän lopuksi muutaman rivin muistiinpanoja siitä, mitä huomenna pitää tehdä, tai jopa kirjaimellisesti lopettamalla virkkeen kesken. Erityisen tärkeää tämä tekniikka on kuitenkin silloin, jos edessä on hieman tavallista pidempi tauko.

Oikolue mutta älä korjaa

Yksi erittäin toimiva käytäntö onnistuu silloin, jos sinulla on jo olemassa tekstiä gradustasi tai esimerkiksi työn alla olevasta luvusta. Tulosta teksti ja lue se läpi viimeisenä tehtävänäsi ennen lomaa. Merkitse käsin tekstiin korjauksia ja muutoksia, jotka ovat tarpeellisia tai jotka parantavat tekstiäsi. Älä kuitenkaan enää tee näitä muutoksia gradutiedostoosi tietokoneelle vaan jätä käsin muokattu teksti itsellesi talteen.

Kun palaat loman jälkeen gradusi ääreen, voit aloittaa työskentelyn sillä, että siirrät tekemäsi korjaukset tietokoneelle. Tämä on hyvin mekaanista työtä, ja siksi siitä on helppo aloittaa. Samalla pääset mukavasti sisälle siihen, mitä oma tekstisi käsittelikään.

Jos taas olet sellaisessa vaiheessa, että loman jälkeen sinun pitäisi aloittaa jotain uutta, aloita tuo uusi jo ennen lomaa. Tee esimerkiksi ranskalaisilla viivoilla hahmotelma seuraavan osion sisällöstä. Kun sitten lomilta palatessasi aloitat uuden tekstin kirjoittamisen, sinun täytyy käytännössä vain purkaa ja täydentää jo tekemiäsi muistiinpanoja.

Konkreettinen tehtävälista

Jos kumpikaan edellä mainituista strategioista ei toimi, on tarjolla vielä kolmaskin vaihtoehto. Se on se, jota itse käytän tänä kesänä artikkeliväitöskirjani yhteenvetoa työstäessäni: Tee yksityiskohtainen tehtävälista. Luettele siinä konkreettisia tehtäviä, jotka sinun täytyy seuraavaksi tehdä ja jotka myös pystyt tekemään.

Minun tehtävälistassani on esimerkiksi lueteltu useita teemoja, joista minun pitää lukea lisää ja lisäksi myös lähteet, joita voin tässä hyödyntää. Samoin listassani on myös konkreettisia katkelmia, joita minun pitää siirtää aineistosta ja jo valmiista artikkeleista yhteenveto-osioon.

Olen varsin levollisella mielellä sen suhteen, että heti kesälomalta palatessani tiedän, mistä aloittaa. Ja uskoisin, että voin tästä syystä tänä kesänä myös lomailla varsin levollisin mielin.