Pomodoro-tekniikalla tehokkuutta ja ajanhallintaa

by on helmikuu 18, 2010
in Ergonomia ja produktiivisuus

Kuva: Muffet (Flickr)

Opinnäytteen tekijälle suuria ongelmia tuottavat usein isojen työtehtävien jakaminen pienempiin osiin sekä pitkien työpäivien hahmottomuus. Opin tällä viikolla uuden hauskan tekniikan, joka auttaa näihin molempiin, Pomodoro-tekniikan.

Pomodoro tarkoittaa italiaksi tomaattia. Nimi tulee tomaatin näköisestä munakellosta, jonka kaikki ovat varmasti joskus nähneet. Tekniikasta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa täältä, mutta periaatteessa idea on hyvin yksinkertainen:

1) Valitse tehtävä
2) Säädä ajastimeen 25 minuuttia
3) Työskentele keskeytyksettä, kunnes ajastin soi
4) Kirjaa lyhyesti ylös, mitä teit
5) Pidä viiden minuutin tauko
6) Neljän tomaatin jälkeen pidä pidempi tauko (15-30 minuuttia)

Tekniikka toimii, koska 25 minuuttia on sen verran lyhyt aika, että siinä tulee itse asiassa kiire. Lisäksi on houkuttelevampaa ajatella ”Teen vielä yhden tomaatin” kuin esimerkiksi ”Teen vielä tunnin töitä.” Viiden minuutin tauko on myös sen verran lyhyt, että sen aikana ei ehdi harhautua kovin kauas.

Voit käyttää ajan ottamiseen ihan oikeaa munakelloa tai vaikkapa kännykän ajastinta. Toimiva, erityisesti Pomodoro-tekniikkaa varten suunniteltu ajastin löytyy kuitenkin täältä. Se myös pitää automaattisesti lokia siitä, mitä olet tehnyt.

Kokeilepa tomaattia ja kerro, auttaako se sinua!

Lisää ajatuksiani pomodoro-tekniikasta löytyy täältä.

Kommentit

46 vastausta to “Pomodoro-tekniikalla tehokkuutta ja ajanhallintaa”
  1. Elli kirjoitti:

    Pomodoro on hauska 🙂 Itse olen tutustunut tekniikkaan graduni aiheen parissa, ja soveltanut sitä parikin kertaa gradun teossa. Linkkisi ajastin oli minulle uusi, ja vallan näppärä. 25 minuuttia pystyy tekemään ihan mitä tahansa karmeutta.

  2. Kimmo kirjoitti:

    Moi Elli, ja kiitos kommentista! Mäkin kyllä tykkään pomodorosta! Hauska ominaisuus tuossa ajastimessa on myös tuo kirjanpito siitä, mitä olet eri päivinä tehnyt. Tulee paljon realistisempi kuva siitä, miten paljon ja milloin työskentelee.

  3. Elli kirjoitti:

    Totta! Itselleni on ainakin aina suuri yllätys miten nopeasti loppujen lopuksi sai tehtyä jonkin todella pelottavalta tuntuvan asian, ja toisaalta miten uskomattoman kauan johonkin nyhväykseen voi mennä…

  4. Mari kirjoitti:

    Kokeilin tänään pomodoroa, koska keskittymiskyvyn kanssa on ollut ongelmia. Toimi ainakin minulla kivasti yhdistettynä nettisivujen ajastimeen. Huomasin, että tomaatin kanssa pääsi alkuun tekemällä edes jotain gradun kannalta hyödyllistä. Tomaattien keräilystä tulee myös helposti koukuttavaa ja palkitsevaa puuhaa – 19 tomaattia kuulostaa paljon paremmalta kuin 8 tuntia hommia. Ja saimpa kahlattua kriittisen pätkän lähdemateriaalia lävitse ja kirjoitettua pari sivua suht kelpo tekstiäkin. Eli kyllä pomodoro näyttäisi toimivan ihan mukavasti!

  5. Kimmo kirjoitti:

    Kiitos kommentista, Mari! Pahoittelen kesäloman takia viipyilevää reagoimista! 🙂

    Vieläkö pomodoro toimii? 19 tomaattia kuulostaa muuten valtavalta määrältä. Pystytkö todella sellaiseen? Ihmisten kyky keskittyä ilmeisesti vaihtelee aika paljon. En ole itse tainnut juuri koskaan päästä yli kymmenen tomaatin…

  6. Ana Balba kirjoitti:

    Sain graduohjaajaltani ihanan kannustusmailin juuri samana päivänä kun löysin sattumalta pomodoro tekniikan. Ohjaajani jakoi minulle tutkijakolleegoidensa kanssa aikanaan keksimän viisauden ”ei se laatu, vaan se määrä” (koska olemme niin viisaita että laatu on joka tapauksessa loistavaa).
    Kokeilin heti netin tomaattiajastinta ja tekniikka todella toimii. En ehkä kykene työskentelemään sen kanssa koko päivää, mutta nyt laitan ”tomaatin vetämään” aina kun huomaan että olen jumittanut jotain kohtaa ihan liian kauan. Kivaa!

  7. Kimmo kirjoitti:

    Kiitos kommentista, Ana! Aika hyvä periaate itse asiassa tuo ”Ei se laatu vaan määrä”! Sehän on sitten vielä niin, että laatua voi kyllä myöhemmin tarvittaessa parantaa, mutta sekään ei ole mahdollista, ellei ole sitä määrää.

  8. Eeva kirjoitti:

    Oiva apu, jolla tuntee jotain tehneensä, kun päivä muuten on täynnä pirstaletyötä ja olennainen katoaa…ja saa vieläpä tauonkin…

  9. Kimmo kirjoitti:

    Kiva kuulla, että toimii, Eeva! Kyllä tuo kummasti luo ryhtiä muuten epämääräisiin päiviin. Ja tauko on tärkeä ihan aivotoiminnankin näkökulmasta! 🙂

  10. AnnaK kirjoitti:

    Pomodoron löysin minäkin tältä sivulta (ja muitakin hyödyllisiä vinkkejä) ja se on todella ollut suuri pelastus gradun teossa. Suurkiitos! Itse olen tehnyt gradua etänä Argentiinasta ja muutenkin kosketus akateemiseen maailmaan on ollut vähäinen, joten se on ollut aikamoista yksinäistä vääntöä. Analyysien loppuvaiheessa pomodoro antoi uutta puhtia ja on ainakin minua vienyt näiden loppumetrien ahdistuksesta läpi.

    Olen nyt tekemässä suomenkielistä tiivistelmää ja odottelemassa viimeisiä kommentteja graduohjaajalta. Sitten viimeiset muutokset, espanjankielinen tiivistelmä ja…voiko se oikeasti vain olla siinä, sata sivua omaa tuotosta? Aah!

  11. Kimmo kirjoitti:

    Kiitos kommentista, AnnaK! Mukava tosiaan kuulla, että menetelmä on auttanut. Silloin, kun ei tiedä, mitä tekisi, voi aina tehdä tomaatin!

  12. Wilhelmiina kirjoitti:

    Pomodorot auttoivat tosiaan viime metreillä. Ilman niitä en olisi jaksanut viedä projektia päätökseen.

  13. Manna kirjoitti:

    Kiva muunnos tomaattitekniikasta on tomaattisoittolistat. Teen tietokoneelleni vaihtelevia n. 25 min pitkiä soittolistoja lempimusiikistani. Musiikin pitää olla tietysti sellaista, joka pitää kirjoittamisen käynnissä eikä häiritse sitä liikaa. En oikein pidä tikittävistä ja pirisevistä vempaimista, joten minun on helpompi kirjoittaa gradua muutaman lempibiisin ajan kuin kytätä munakelloa.

  14. Kimmo kirjoitti:

    Hyvä idea, Manna!

    Tuo musiikin käyttö työskentelyn taustalla varmasti jakaa ihmisiä. Minun on nykyisin vaikea työskennellä musiikin soidessa, mutta, sanotaan nyt suoraan, nuorempana musiikki helpotti keskittymistä.

    Mitäs mieltä te muut olette? Auttaako taustamusiikki keskittymään, vai häiritseekö se?

  15. Kimmo kirjoitti:

    Manna ja muutkin: Tuon tikityksen saa muuten mytomatoes.comin laskurista pois klikkaamalla kohtaa Preferences. Pirinää ei saa (ellei laita koneen ääntä pois).

  16. Maiju kirjoitti:

    Täällä myös yksi iloinen Pomodoron näiltä sivuilta löytänyt, iso kiitos! Tomaateista on todella paljon apua – jos nyt vielä yhden tekisi… Tekniikka on myös tehokkaasti vähentänyt satunnaista haahuilua sähköpostin, feisbuukin ym maailmoissa: jos mieli tekee käydä vähän tsekkaamassa, tuleva viiden minuutin tauko on aina jo aika lähellä, eikä tauon aikana ehdi jämähtää pitkäksi aikaa 🙂

    Tuosta mytomatoes.com -laskurista (joka sinällään on mitä mainioin): miten ihmeessä sieltä kirjaudutaan ulos?

  17. JeeGee kirjoitti:

    Maiju vei jalat suustani! Nettiajastin on todella hyvä kurinpalauttaja. En tiedä, toimisiko jokin muu kello yhtä hyvin, mutta en aio luopua tuosta, jos vain teen työtä koneen ääressä. On kiva, kun historiakin jää näkyviin ja pitää ihan oikeasti sanoa, mitä on tehnyt.

    Kiitos kun kerroit tästä, Kimmo!

  18. Kai kirjoitti:

    Loistava tekniikka tämä pomodoro. Aluksi epäilin homman mielekkyyttä, mutta koska oma volitionaalinen kontrolli on päässyt opintojen aikana löystymään, on enemmän kuin tarpeen saada joku käytännöllinen malli omalle työskentelylleen. Alun epäluuloisuuden jälkeen olen todella ominut tekniikan ja tuunannut jopa keittiöstä kirjoituspöydän ääreen hakemani munakellon paremmin pomodoro-tekniikkaa palvelevaksi 😀

    Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että loppukevät on pyhitetty käytännössä kokonaan gradun tekoon eikä kontaktiopetusta ole. Pidän kotona työskentelystä enemmän kuin esimerkiksi kirjastossa työskentelystä (mitenhän Munakellomieheen siellä edes suhtauduttaisiin..), mutta ongelmana on aiemmin ollut ajatusten ja tekemisen harhailu johonkin ihan muuhun kuin opiskeluun. Tekniikka auttaa minua erottamaan työskentelyajan ja vapaa-ajan myös kotona ollessa. Lisäksi tavoitteellisuus on konkretisoitunut: olen alkanut käyttää netissä olevaa yksinkertaista ja helppokäyttöistä tehtävälistasovellusta (http://scrumy.com/), jonka avulla tekemisistään on helppo pitää kirjaa. Käytännön tavoitteenani on tehdä 12-14 tomaattia päivässä, joka mahtuu taukoineen päivineen kahdeksan tunnin työpäivään.

    Löysin tekniikan tämän blogin kautta melko vasta, joten pitkää kokemusta siitä ei ole. Alkuun olen kuitenkin päässyt ja tekstiä on syntynyt mukavaan tahtiin – rakenteen muokkaamiseen ja sanamuotojen hiomiseen on sitten omat tomaattinsa myöhemmin. Kuvittelisin, että sopivan rutiinin syntyessä voi tikittävien pomodorojen laskemisen jättää vähemmälle, mutta siihen asti aion edelleen virittää munakelloni joka työpäivä!

  19. Kimmo kirjoitti:

    Kiitos kommentista, Kai! Joo, tuo pomodoro on tosiaan petollisen simppeli tekniikka. Voi olla vaikea uskoa, miten noin pienellä jutulla saa tehokkuutta työskentelyyn. Aika ikään kuin lakkaa aiheuttamasta ahdistusta ja muuttuu työkaluksi.

    Ja aivan, ei niitä tomaatteja aina tarvitse. Jos on vaikka tiukka deadline ja selkeä tehtävä, tomaatit jäävät sivuseikaksi.

  20. Johanna kirjoitti:

    Enpä ole tiennyt tekniikan nimeä mutta olen käyttänyt sitä NaNoWriMo-teksteissäni, hyvällä menestyksellä.

    Juuri kuten sanot, aika ja kiire on mahdollista muuttaa työkaluksi. Se auttaa Tarkastajan vaientamisessa – sen sisäisen pikku ankeuttajan, joka väittää sinun kirjoittavan väärin, turhaan ja huonosti.

  21. Kimmo kirjoitti:

    Juuri näin, Johanna!

  22. Anina kirjoitti:

    Hei!
    Joko teille on tuttu virtuaaliset tomaatit osoitteessa mytomatoes.com?
    Itse keräsin näitä tomaatteja viime syksynä kilpaa ystävien kanssa. Ja opintotehtävät edistyivät vauhdilla!

  23. Kimmo kirjoitti:

    No minä käytän tuota. En tiedä ovatko kaikki huomanneet. Tosi hyvä sivusto! Ja kilpakeräily kuulostaa hyvältä. Tuliko kiusaus fuskata? 🙂

  24. H. kirjoitti:

    Hauskaa, että tämä on ihan oikea ”juttu”! Itse olen ikään kuin vahingossa käyttänyt vastaavaa tenttiin lukemisessa: jos kirja on todella tylsää tai vaikeaa tekstiä, luen intensiivisesti puoli tuntia, jonka jälkeen voi pitää lyhyen tauon. Sitten taas puoli tuntia keskittyneesti. Toimii varsin hyvin, ja pienen tauon aikana ehtii vähän miettiä lukemaansa ja rentouttaa aivojaan ennen seuraavaa keskittynyttä pätkää.

  25. Kimmo kirjoitti:

    Moi H! Hauska kuulla, että olet päätynyt tuollaiseen työskentelytapaan ihan itse.

    Tavallaan tuo Francesco Cirillo, joka tekniikan alun perin kehitti, päätyi siihen myös kokeilemalla. Opiskelu tuotti hänelle vaikeuksia, ja hän päätti kokeilla, mikä voisi auttaa. Tuolla ylhäällä on linkki, jonka takana olevasta kirjasesta löytyy tietoa tekniikan taustasta.

  26. Päivi kirjoitti:

    Pomodoro pelittää täälläkin, MyTomatoes.com auttaa ajanhallinnassa ja materiaali sivulla http://www.pomodorotechnique.com/resources/ThePomodoroTechnique_v1-3.pdf työpäivien suunnittelussa.

    Taustamusiikkia minäkin käytän, keräsin Spotify-soittolistan haulla ”nature sounds music” ja poimin sieltä koko päivän mittaisen soittolistan. Luurit päässä istun koneella ja kirjoitan listan mukaisia tehtäviä.

    Päivän päätteeksi merkkaan, mitkä työt tulivat tehtyä ja paljonko niihin oikesti meni aikaa; tässä MyTomatoes on taas avuksi. Työlistalta poimin seuraavan päivän tehtävät seurantapäiväkirjaan.

  27. Kimmo kirjoitti:

    Kiitos kommentista, Päivi! Työskentelysi kuulostaa erittäin systemaattiselta. Ja pomodoron hauskin puoli on siinä, että tomaattien laskeminen ja suunnitteleminen voi tehdä rutiininomaisista tai hankalista työtehtävistä itse asiassa mukavia.

  28. Soili kirjoitti:

    Olen ihan myyty noille tomaateille. Olen saanut enemmän aikaan otettuani ne käyttöön kuin edeltävinä monina kuukausina. 25 minuutin jakso on juuri sopiva, se pakottaa ja auttaa keskittymään ilman häröilyä vaikkapa facebookiin, ja päivän lopussa on mukava katsoa logeista, mitä kaikkea on saanut aikaan, mikä taas inspiroi jatkamaan.

    Aivan pistämätön ajanhallintastrategia! Aion mainostaa tätä kaikille seminaariryhmässäni!

  29. Kimmo kirjoitti:

    Mukava kuulla! Tosiaan, monet graduntekijät ja muutkin vannovat tomaattien nimeen, ja niin vannon minä itsekin. Ja loki tosiaan poistaa tehokkaasti sen aika vahvan illuusion siitä, että ei ole muka tehnyt mitään.

  30. Hele kirjoitti:

    Luin tästä menetelmästä juuri yliopiston muista oppaista ja työtavalleni ominaisena aloin heti kehitellä ideaa eteenpäin, näköjään samaan suuntaan kuin muutkin. Minä kaipaan ympäristön hälyn peittoon jotain taustahuminaa, aika usein kuuntelen juutuubista isokronisia ääniä. Kuka tekisi pomodorohenkiset, mitkä aina vaihtuisivat siinä 25-5 -syklissä…

    Tämmöiset käsitteet muuten toimivat muissakin ajanmittausasioissa. Muistan, miten autokoulun opettaja kertoi, kun olivat lasten kanssa menossa autolla Lappiin ja ensimmäinen ”joko ollaan perillä? -kysymys tuli 2 km päässä kotoa. Selitä siinä sitten pikkulapselle, että 13,5 h vielä. Ratkaisu: matka kestää 27 muumia!

  31. Kimmo kirjoitti:

    Tuo 27 muumia on itse asiassa erittäin hyvä oivallus!

    Tuolla keskustelualueen puolella onkin ollut keskustelua siitä, kuinka monta tomaattia gradu on. Laskennallisesti 2500, mutta todellisuudessa ehkä jotain muuta…

  32. Satu kirjoitti:

    Pidin tätä ihan höpöhöpönä, kunnes tänään testasin ja totesin, että täähän oikeasti toimii! 😮 Ensimmäisen päivän saldo 7 tomaattia. Hyvä minä!

  33. Kimmo kirjoitti:

    Niinpä niin! Petollisen yksinkertainen menetelmä. Kun ohjeet näkee, ajattelee helposti: ”Mikä ton pointti on?” Silti toimii!

  34. Elina kirjoitti:

    No joo, minäkin pidin tätä vähän sellaisena jenkkiläisten firmojen hengennostatus-powerpoint-hoopoilun sivutuotteena, mutta kokeilin ja ihan älytöntä, miten saa asioita tehtyä! Tulee ihan kiire ettei se 25 minuuttia lopu kesken vaikka tiedän ihan hyvin että ei tomaatin pituudella ole mitään väliä 😀 Tuntuu niinkuin gradun tekeminen olisi leikki tyyliin mitä lapsille keksitään että ”jos siivoatte kaikki lelut punaiseen laatikkoon vartissa, jokainen saa tarran nimensä alle!” Siinä sitä sitten leikkii tiedenaista että ”jee, yksi tomaatti, kaksi tomaatti, kolme tomaatti”… Mikäs siinä!

  35. palanen kirjoitti:

    Huh, miten tehokas! Aivan mahtavaa, olen tavoitteestani edellä ja iltapäivä on kulunut sivatuu! Tosin koko päivää ei tuolla metodilla jaksa painaa, välillä pitää ajatella hajanaisemmin.

  36. Ellu kirjoitti:

    Hei!
    Olen lukenut blogiasi ennen omaa graduprojektiani ja sen aikana. Urakka on nyt paketissa ja gradu kansissa – siitä kiitän tomaatteja, sillä niihin todella jää koukkuun! Sain naputettua työni palautuskuntoon n. 80 tunnissa, mikä tuntuu nyt jälkikäteen aika hullulta, varsinkin, kun arvosana oli yllättäen kiitettävä. Siispä KIITOS erityisesti tästä, mutta myös muista blogisi merkinnöistä – niistä todella oli apua!

  37. Kimmo kirjoitti:

    Paljon kiitoksia, Ellu! Ja tosi paljon onnea valmistumisen johdosta!

    80 tunnin gradu tuntuu hurjalta, mutta on toisaalta osoitus, että joissain tapauksissa gradu voi olla ihan kohtuullinen urakka. Toki tuossa on varmasti hyvin paljon ala-, aihe- ja ihmiskohtaisia eroja, mutta välillä noin. Onnea! 🙂

  38. Seiväs kirjoitti:

    Mites homma toimii, kun on ns. hiljaisessa paikassa lukemassa? Jos ei ole läppärillä/padillä luurit päässä tekemässä vaan kirjaa tms. lukemassa ja paperille töhrimässä? Onko tomaateilla hyviä kokonaisideoita?

  39. Kimmo kirjoitti:

    Moi Seiväs! Tekniikka on alun perin suunniteltu juuri tenttiin lukemiseen. En ole itse sitä siihen käyttänyt, mutta eiköhän se sovellu oikein hyvin.

    Voisit ehkä katsoa, löytyisikö tekniikan ”virallisilta” sivuilta vinkkejä:
    http://pomodorotechnique.com

    Ainakin älypuhelimiin on tarjolla jos jonkinlaista sovellusta. En tunne niitä kovin hyvin, mutta luulisin, että löytyy jokin sellainen versio, joka esim. värisee tai välkkyy, vaikka puhelin on muuten hiljaisella.

    Onko muilla kokemusta tomaattien käytöstä hiljaiseen työskentelyyn tai ilman nettiä?

  40. Mari kirjoitti:

    Moi! Itse käytän laiskan tytön versiota, kun luen ihan tavallisiin tentteihin, eli 20min töitä ja 10min tauko. Toimii erinomaisesti ja näin jaksaa jatkaa vaikka 8h putkeen. 🙂

  41. Albert kirjoitti:

    Toimii itelläni, ja olen ennen käyttänyt tätä tekniikka, joka on auttanut minua paljon kokeihin valmisteluissa ylä-asteella. Suunnittelen käyttämään tätä tekniikka myös lukion aikana.

Kommentoi

css.php