Gradu valmiiksi kuukaudessa?
by Kimmo on joulukuu 3, 2009
in Kirjaesittelyt
Jotta opaskirja saisi huomiota, sen markkinoinnissa tulisi tietysti tehdä paljon suuria lupauksia. Jos olisin amerikkalainen, lupaisin, että kirjani lukemalla gradusi valmistuu kuukaudessa.
Itse asiassa gradu on mahdollista kirjoittaa kuukaudessa. Todellisuudessa se on mahdollista kirjoittaa jopa vielä nopeammin. Gradun kirjoittaminen kuukaudessa ei kuitenkaan ole mikään temppu. Se on ensisijaisesti päätös.
Se, kirjoitatko gradun kuukaudessa vai vuodessa tai kirjoitatko hyvän vai huonon gradun, on kiinni ensisijaisesti omista tavoitteistasi ja valinnoistasi. Gradutakuu auttaa sinua tekemään nämä valinnat ja saattamaan graduprosessisi päätökseen.
Gradutakuu-kirjasta löydät suuren joukon harjoituksia, jotka tekemällä gradusi aihe kirkastuu ja gradusi todella valmistuu. Kirjassa esitellään myös kaksi vaihtoehtoista gradun kirjoittamisen tapaa, Gradukuukausi ja Lumihiutalemenetelmä. Lisäksi käsitellään kattavasti erilaisia graduntekoon liittyviä ongelmia sekä sitä, mitä niille voi tehdä.
Gradusi valmistuu näin:
1) Ensin mietit, mitä oikeastaan tavoittelet gradullasi
2) Seuraavaksi kirjoitat, nopeasti ja paljon
3) Lopulta haet palautetta, jonka avulla hiot tekstisi jättökuntoon
Näin sanottuna koko homma kuulostaa yksinkertaiselta. Todellisuudessa se ei välttämättä tietenkään ole sitä. Gradutakuu-kirjasta löydät paljon neuvoja, rohkaisua ja käytännön harjoituksia, joiden avulla gradustasi todella tulee valmis.
Voit ostaa Gradutakuun Tammen verkkokaupasta tai omasta kirjakaupastasi. Tilaa Gradutakuu täältä.
Tilasin tuon siun kirjan.
Ja hyvältä vaikuttaa. Nyt miulta ei puutu enää kuin se ohjaus, mutta on vain selvittävä ilman.
Moi Pupuce! Toivon vilpittömästi, että kirjasta on sekä iloa että hyötyä! Kyllä ne puuttuvat sivut sieltä syntyvät!
Laitokselta postia ja vapuksi homma kasaan. Vastahan sitä on 6 vuotta rakenneltu. 10min. sitten meni usko… Googleen “miksi gradun kirjoittaminen on niin vaikeaa” ja kummasti helpotti. Kirja on myös loistava apuväline, tajuaisi vain miksi en tehnyt tätä jo vuosia sitten. Ei gradu vaikea ole, deadlinen puute on.
Hei, Kuukaudessa kasaan! No sieltähän se deadline nyt sitten tuli! Nyt ei kannata käyttää enää hetkeäkään sen miettimiseen, mitä en ole tehnyt tai miksi en tehnyt silloin ja silloin. Kyllä sä saat sen vapuksi tehtyä, kunhan teet lujan päätöksen tehdä niin. Tsemppiä rutistukseen!
No niin Kimmo. Kiitos sivuistasi ja neuvoistasi. Tampereen yliopisto muisti tänään postilla ja Magna tuli.
Muillekin rohkeutta ja yritystä! Ei se niin vaikeaa ole, suurin haaste on pelko työn suuruudesta.
Vau! Tosi hieno juttu! Paljon, paljon onnea! Tuosta on varmasti mukava lähteä kesää viettämään!
Hei, kirjoitusprosesseja on erilaisia. Itse haluaisin kertoa omasta tavastani työskennellä gradun parissa. Graduni jäi alkutekijöihinsä vuonna 2000, kun sain kuukausipalkkaisen työn. Sen jälkeen en tietokoneeni työpöydällä tuijottavaa kuvaketta “Gradu” klikannut yhdeksään vuoteen. Viime kesänä, hoitovapaalla, syntyi ajatus opintojen loppuunsaattamisesta. Olin innostunut, mutta myös jännittynyt, sillä oman tieteenalani oli tietenkin jonkin verran muuttunut kymmenessä vuodessa, etenkin ne teoriat, jotka olivat graduni viitekehyksenä.
Syksy meni opintoja täydentäessä (kieliopintoja, muutamia muita kursseja ja tenttejä) ja graduseminaarissa istuessa. Tuli selväksi, että gradu pitää käytännössä aloittaa aivan alusta, niin paljon teoreettinen viitekehys oli muuttunut. Luin jonkin verran lähdekirjallisuutta, jotta sain seminaarissa esiteltäväksi kelpaavan katkelman tehtyä.
Joulun jälkeen olisi sitten pitänyt aloittaa itsenäinen työskentely. Pääni kyllä työskenteli gradun parissa koko ajan, mutta uudet teoriat tuntuivat käytännön työssä jotenkin päälle liimatuilta, ja itse asiassa koko tutkimusaihe oli mielestäni huono. Olin ahdistunut, ja yritin miettiä, miten pääsen eteenpäin.
Maaliskuun lopulla pforessori lähestyi minua sähköpostilla kysyen, mitä gradulleni kuuluu ja muistuttaen samalla, että “vanhana opiskelijana” minun tulee saada paperit ulos viimeistään 31.7. Se oli tarvittava tönäisy: oli pakko ruveta töihin. Kesäksi suunnitellun pitkän ulkomaan matkan takia gradu olisi pakko jättää viimeistään kesäkuun alkupäivinä – minulla olisi siis reilut kaksi kuukautta aikaa!
Kävin työhön valtavalla tarmolla. Luin alan lähdekirjallisuutta valtavat pinkat, istuin kirjastoissa, surffasin netissä, setvin omaa aineistoani. Vähitellen tuli selväksi, MITÄ minun kannattaa aineistosta tutkia ja MILLÄ keinoilla. Siinä hötäkässä graduni aihe laajeni huomattavasti (tosin työmäärä ei oleellisesti kasvanut) ja löysin viimeinkin sen punaisen langan, miten hyödyntää teoriaa relevantilla tavalla. Kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Työpöytä ja koko makuuhuoneemme oli kuin kaaos: kirjoja eri pinoissa (joiden oikean järjestyksen vain minä tiesin) valtavat määrät printattua tekstiä (omaa ja muiden), muistiinpanoja, post it -lappuja, jotka sisälsivät mystisiä koodeja jotka vain minä osasin tulkita… Ja seinällä oli hieno “Tee tämä” -lista, joka sisälsi kaikki tulevat työnteon vaiheet aina viimeiseen oikolukuun asti. Lista lyheni ja lyheni, viimein tuli aika lähettää teksti professorille viimeiseen tarkastukseen, ja sain luvan käsikirjoituksen sitomiselle. Vielä sen jälkeen tein käsikirjoitukseen merkittävän lisäyksen (kaavion, jonka avulla selvitin, miten erästä keskeistä käsitettä käytetään juuri tässä työssä), ja sen jälkeen, viimeinkin, jätin käsikirjoituksen kirjasitomoon ja toimitin kappaleet yliopistoon.
Arvosana: Eximia cum laude approbatur!
Mitä halusin tarinallani osoittaa, on se seikka, että itse kirjoitusprosessi saattaa todellakin kestää vain noin kuukauden, mutta todennäköisimmin sitä kyllä edeltää (ainakin alitajuinen) työskentely aiheen parissa. Kun lopulta kävin töihin ja istuin alas kirjoittamaan, kaikkiin graduuni liittyviin ongelmiin tuntui löytyvän ratkaisu – olinhan kuitenkin jo syksystä lähtien jollain tasolla työstänyt graduni aihetta ainakin päässäni.
Tarinallani haluan myös sanoa, että tauko aktiivisessa kirjoitustyössä antaa aivoille ja mielelle tarpeellista lepoaikaa toimia luovasti ja löytää uusia ratkaisuja ongelmiin. Mielestäni tauot ovatkin lähes yhtä tärkeitä gradun teon kannalta kuin itse kirjoittaminenkin: ne antavat etäisyyttä gradulle ja auttavat näkemään sen uudessa valossa. Tärkeää on kuitenkin asettaa itselle selkeä takaraja: gradun on oltava valmis tiettyyn päivään mennessä. Muuten mukavuuteen taipuvainen ihmisluonne alkaa käyttää luovia taukoja aivan muihin tarkoituksiin, ja päämäärä unohtuu.
Graduprosesseja on erilaisia, ja jokainen, joka haluaa, saa kyllä gradunsa tehtyä. Jokaisen graduntekijän tulisi opetella jaloa joutilaisuutta, jolloin mieli saa virrata vapaasti, uusia ratkaisuja ongelmiin etsien.
Kimmolle erityiskiitos ajatuksesta, että ahdistus on merkki siitä, että on keksimässä, oppimassa tai tajuamassa jotain uutta ja merkittävää. Se pitää täysin paikkansa myös omalla kohdallani!