Purkuketju: Kerro gradutuntemuksistasi
by Kimmo on marraskuu 26, 2009
in Psykologia
Kuva: Kinneidigh Garrett (Flickr)
Kerropa, mitkä ovat graduntekoon liittyvät tuntemuksesi juuri tänään: Tuntuuko vaikealta? Tuntuuko helpolta? Ahdistaako? Innostaako?
Älä pidättele. Päästä tunteesi ja ajatuksesi esille. Anna palaa!
Toivottavasti pääsen samaan kohtaan kuin Bond. Ylikriittisyys ei ainakaan edistä gradun tekemistä.
Helin kommentti ohjaajansa häpeästä on kannustava. Oma ohjaajani sai väitöskirjastaan erinomaisen arvosanan, mutta hänen gradunsa ei välttämättä ollut paras. Minunkaan ei siis tarvitse olla paras!
Tuntuu, että gradunteko ei meinaa lähteä millään käyntiin. Teen laadullista gradua kouluympäristössä ja olen ollut tosi saamaton löytämään haastateltavia ja sopivia kouluja; käytin tähän hommaan n. puoli vuotta ja nyt viimein koulut ja haastateltavat ovat löytyneet. Silti tuntuu,etten pääse kunnolla liikkeelle ja että graduntekoon menee ikuisuus. Pahinta on, että olen varannut koko syksyn aikaa gradun tekoon; keväälläkin oli töitä vain tosi vähän, mutta tekstiä kertyi vain yksi sivu. Olo tuntuu hirveän saamattomalta ja tekee mieli ottaa vastaan sijaisuuksia kouluissa, mutta ne taas vievät niin paljon aikaa ja energiaa, että stressaannun entisestään.
Ainakin olen hahmotellut aihetta jo pitkään ja tuntuu, että tutkimusmetodit ja aihe ovat aika kirkkaina mielessä. Tämä vaihe on kuitenkin turhauttava; vielä pari viikkoa, että pääsen kunnolla keräämään aineistoa kouluihin.
Olen tehnyt itselleni selkeän aikataulun. Käyn kahdessa koulussa seuraamassa opetusta, joten aineistonkeruuseen menee tosi paljon aikaa, n. kuukausi/koulu (vain pari tuntia viikossa). Gradun pitäisi aikataulun mukaan valmistua keväällä, viimeistään maaliskuun alkupuolella. Mutta onko ihan typerää käyttää graduntekoon näin älyttömästi aikaa? Tuntuu kamalalta olla näin hidas, mutta en keksi, miten saisin aineiston nopeammin kasaan.
Tältä palstalta saa onneksi paljon lohdutusta, kiitos siitä!
Kiitos kommenteista, Wilhelmiina ja Juuli!
Wilhelmiina: Ei tosiaan tarvitse olla paras!
Juuli: On vaikea ulkopuolisena arvioida, onko järkevää käyttää määrittelemäsi aika aineiston keräämiseen. Ehkä on, ehkä ei. Oleellisempaa mielestäni on, voisitko saman aikaisesti tehdä muutakin: kirjoittaa jo teoriaosuutta tai kirjallisuuskatsausta tai sitten aloittaa aineiston analyysi saman tien. Olisiko tämä mahdollista?
Kiitos Kimmo, näin olen tekemässäkin. Olen jutellut aineistonkeruusta paljon ohjaajani kanssa ja lukenut kouluun sijoittuvaan etnografiseen tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta ja tullut siihen tulokseen, että on tärkeää viettää tarpeeksi aikaa aineiston keräämiseen. Tuntuu, että ahdistus alkaa hellittää, kun aineistonkeruun aloittaminen lähestyy ja on jotain konkreettista tekemistä näköpiirissä. Olen jutellut paljon nyt myös muiden gradun kirjoittajien kanssa ja tajunnut, että gradun tekemiseen on ihan hyvä joskus käyttää aikaa; kaikki gradut eivät ole luonteeltaan sellaisia, että ne kasataan kuukaudessa, eikä välttämättä ole noloa käyttää kokonaista vuotta gradun parissa – kunhan tekeminen tuntuu mielekkäältä ja sen lopulta saa tehtyä valmiiksi. Siihen tosin luotan, että kun aineisto on lopulta kasassa, itse kirjoittamiseen ei mene kuukautta pidempään.
Moi Juuli! Ei tosiaan ole noloa käyttää vuotta graduun. Hoputan ihmisiä gradun teossa ikään kuin sen osoittamiseksi, että graduun ei ole PAKKO käyttää vuotta. Halutessaan niin voi toki tehdä. Jokainen gradu on erilainen, ja jokainen graduntekijä on erilainen. Tsemppiä aineiston keruuseen ja kirjoittamiseen!
Kiitos kannustuksesta! Upeaa, että jaksat bloggailla ja kannustaa täällä ihan tuntemattomiakin graduntekijöitäm, arvostan!
Kiitos itsellesi osallistumisesta, Juuli! Niin, jostain syystä tämä on vain minusta kivaa ja tyydyttävää. Hienoa, että siitä on jollekin hyötyäkin!
Nyt auttakaa please nopeasti!! Sivutan gradua joten todella viimisiä viedään mutta jostain syystä en saa sivunumeroa sivun oikeaan alalaitaan vaikka teen kaiken ohjeen mukaan. Oikeaan ylälaitaan sen sijaan sen saan, joten voiko se olla siellä? Varmasti on yliopistokohtaisia eroja mutta onko se graavi moka jos jätän sen oikeaan yläkulmaan? Aion saada työn huomenna painoon vaikka se olis se viimeinen teko joten iso kiitos vastatuksista.
Tuskin on ihan hirveän raskas moka, sellainen, joka arvosanaan vaikuttaisi. Ota ylä- ja alatunnisteet näkyville ja poista nykyinen sivunumero ja lisää sitten uudestaan sivunumero alareunaan. Ties vaikka auttaisi…
Tänään on motivaatio ollut hukassa. Pitäisiköhän hieman irtaantua G:stä?
Moi Bond! No, nyt on jo huominen. Auttoiko irrottautuminen? Toisinaan se on juuri se, mitä tarvitsee…
Ei valitettavasti auttanut
Ajattelin tarjota G:tä kaverille luettavaksi ja asettaa itselleni tiukan aikataulun. Ei se muuten valmistu, mutta hyviä puolia on, että 70 sivua valmista tekstiä.
Tämä taitaa olla motivaatioon liittyvää ahdistusta. G:n jälkeen iskee karu arki ja työnhaku, mikä sinänsä jo mietityttää.
Ymmärrän tuskasi! Olen jo kauan sitten lupaillut blogiin materiaalia työnhausta. Saisikohan sen joskus kirjoitettua… Jos löydätte aiheeseen liittyvää inspiroivaa materiaalia verkosta, laittakaa linkkejä tänne!
Työnhaku ja G ovat mielenkiintoinen yhdistelmä. Moni varmaan tiedostamattaan hidastelee G:nsä kanssa, koska työhaku tuntuu pelottavalta. Toisaalta joku toinen saa motivaatioita siitä, että pääsee G:n jälkeen tekemään “oikeita” töitä.
Jos kysytään minulta kysytään, niin valmistumisen jälkeen pitäisi olla jonkinlainen punainen lanka tiedossa, mitä haluaa tehdä ja tai mihin suuntautua, koska muuten et pysty fokusoimaan työnhakua (ainakin jos yksityiselle sektorille mielii, joka on todella hajanainen). Muutama valmistunut kaverini alkoi vasta lopputyön palauttamisen jälkeen miettimään mitä haluaisivat tehdä. Varmaankin suurin osa on jo valmistumiseen mennessä miettinyt mikä punainen lanka voisi olla, tai opiskelevat alaa, josta on suora putki tiettyihin työnkuviin.
Kai se työkokemus on ensisijainen meriitti, ja itse jopa viivyttäisin lopputyötä ja keräisin työkokemusta. Mitä työnantajat miettivät vastavalmistuneesta maisterista, joka ei ole ollut juurikaan alaa sivuavissa työtehtävissä? Huh, kohta se työnhaun arki koittaa minullekkin…
Olet oikeassa, Bond: työnhaussa kannattaa olla punainen lanka. Erityisesti kannattaa miettiä, mitä itse haluaa työltään. Heti ei ehkä saa kaikkea, mitä haluaa, mutta sitä kohti voi mennä. Jos lähettelee liukuhihnamaisesti hakemuksia toivoen, että jokin niistä tärppää, ei todennäköisesti onnistu tekemään vaikutusta työnantajaan. Minun mielestäni valmistumisen lykkääminen työnhaun ajaksi ei ole välttämättä huono asia.
Tänään ahdistaa isolla A:lla. Gradu jumittaa, koska en saa palautetta ohjaajaltani; Bondin mainitsema työnhaku ahdistaa koska oman alan työkokemusta ei ole (olen alalla, jolla työkokemus on paljon merkittävämpi meriitti kuin tutkinto) ja punainen lanka on todellakin hukassa, niin gradun kuin työelämänkin suhteen. Argh. Ahdistuksesta on syntynyt möykky mikä lamaannuttaa, vaikka aikaa niin gradun viimeistelylle kuin työnhaullekin olisi.
Tänään on se päivä, kun koko homma ahdistaa enkä voi mitenkään pakottaa itseäni Gn ääreen. En ymmärrä miksi, mutta nyt tökkii ja pahasti. Olen houkutellut itseäni, käskyttänyt ja puhunut peilikuvalle. Ei toimi. Pitäisi tarkentaa lähteistä teoriataustaan liittyviä asioita, mutta en saa kirjaa avattua. Tein ohrapuuroa ja mehusoppaa, siivosin keittiön sokeri/suola/jauhohyllyn, kastelin ja suihkutin kukat, seuraavaksi laittelen pyykit kaappiin. Voisiko jostain tilata piiskurin, joka taluttaisi G-työn ääreen ja sanoisi: Ei askeltakaan minnekään ennen kuin 10 sivua on kasassa? Ja miksi en löydä sitä piiskuria itsestäni?
ikuinen opiskelija: Joo, tämä työnhakuteema pompahtaa säännöllisesti esille. Lupaan palata siihen lähiviikkoina artikkelin muodossa. Koeta kestää ahdistus!
Marjo: Auttaisiko tomaatti? Vain 25 minuuttia!
Ikuiselle opiskelijalle ja Marjolle…
Eikös sellainen maanläheinen lähestyminen työnhakuun olisi paras. Vain harva, siis todella harva, saa heti ensimmäisestä työpaikastaan todella mielekkään, jossa ura näkyy jo horisontissa loisteliaana ja työn haasteet pitivät mielen virkeänä. Aika utopistinen kuva vai mitä. Itse olen asennoitunut rinkallisella nöyryyttä kun lähden työelämään. Nöyryys siis siinä, että jokaisesta työstä voi oppia ja ei kannata haaveilla heti siitä oikeasta työnkuvasta ja toistaiseksi jatkuvasta työsuhteesta. Näiden haaveiden eteen pitää ensin tehdä töitä, siis aloittamalta pohjalta ja kypsymisen myötä löytää se oma polku työmarkkinoilla jota pitkin mennä ja ihmetellä. Tosin, itse käytin seuraavaa mietelausetta kun työnhaku alkoi häiritä G:tä “ei kannata murehtia liian aikaisin, koska tällöin murehdit kaksinverroin”.
Gradumotivaatio on sellainen aihe, josta voisi tehdä gradun tai jopa väikkärin
Joskus on kai vain hyvä tunnustaa itselleen, että tänään en saa mitään aikaan, koska jos homma alkaa tuntua liian negatiiviselta, tämä negatiivisuus saa vallan ja rapauttaa motivaatiota. Pienent askeleet, ovat ainakin itselleni toimivia. Teen töitä klo 8.30-15.00 G:n merkeissä ja en enenpää. Saan tekstiä per päivä aikaan noin 1-2 sivua. Viikonloppusin en tee gradua.
Olen ollut nyt kohta kolme kuukautta melkein tekemättä mitään. opintotuki juoksee, ja sitä on jäljellä enää pari kuukautta. Sen jälkeen joudun varmaan mennä töihin ja en tiedä missä vaiheessa graduni on silloin. Varmaan ihan samassa kuin nytkin.
Minä vihaan tieteellistä kirjoittamista. Voisin tehdä mielummin vaikka puolivuotta töitä kaupan kassalla jos sillä saisi korvattua tämän helvetillisen tehtävän nimeltään Gradu. Tämä on täysin luonnettani vastaan, sillä olen sosiaalinen ja suurpiirteinen, itsenäinen tutkimuksenteko ei ole ollenkaan minulle sopivaa. Päivät kuluu kaikkeen muuhun. Sitten harvoin kun saan itseni koneen äärelle, selailen kymmeniä kirjojani ja luen niitä kymmentä sivua mitä minulla on jo kasassa ja en tiedä miten jatkaisin. Asun n. 700km kaukana yliopistostani, eikä nykyisellä paikkakunnalla ole yhtäkään opiskelijatoveria, saati ohjaajaa. Olen ihan poissa yliopisto-kuvioista. Päivisin laitan ruokaa, soittelen kitaraa ja siivoilen. Kuitenkaan en anna itsellei lupaa tehdä mitään sen kumempaa, esim kavereident tapaamista en juuri suo itselleni: minähän teen gradua. Jatkuva syyllisyys on päällä kellonajasta riippumatta. Siihenkin tavallaan tottuu. Analysoin tätä gradu-ahdistusta, sen sijaan että analysoisin tutkimukseni kohdetta. Olen alkanut ajatella että jos menisin vain ihan mihin tahansa töihin ja katsoisin tätä gradu-asiaa joskus myöhemmin elämässä..sitten kun olen vähän kasvanut henkisesti.
Minusta tuntuu etten osaa tehdä gradua. Olen lukenut Juha T. Hakalan graduopasta. Minulla ei ole mitään itsekuria. Haluaisin tehdä töitä kotona koska minulla on kiva asunto, mutta ikään en saa tehtyä täällä mitään. Pitäisi mennä kirjastoon, mutta joka aamu keksin jonkun tekosyyn miksi en mene sinne, vaan tekisin muka töitä kotona. Tämä on aika uskomatonta käyttäytymistä ihmiseltä joka kuitenki muuten on kai ihan fiksu. Kyllä olen todella pettynyt itseeni. Anteeksi tämä tilitys, tänä iltana tää kaikki vaan pursuaa yli…
Ehkä sitten huomena menen sinne kirjastoon. Tosin sielläkin menee aina ekat pari tuntia siihen että ajatus vaan harhailee enkä pysty keskittyä…En taida olla ihan normaali? Ei mulla kyllä mitään mielenterveysongelmia muuten ole…
Moi Anniina,
Minullakin on jostain syystä valtavia keskittymisongelmia juuri gradun kanssa ja se tuntuu todella oudolta, koska en muuten koe olevani kovin laiska ihminen eikä minulla ole ollut vastaavia ongelmia muiden opintosuoritusten kanssa. Kokonainen työpäivä voi ihan hyvin kulua niin, että gradua tulee tehtyä ehkä vain tunnin ajan, ja jos gradua yrittää tehdä väkisin, ajatukset harhailevat eikä lukeminen kerta kaikkiaan tunnu onnistuvan.
omasta puolestani voin sanoa että todennäköisesti olet ihan normaali, koska kokemuksesi tuntuvat kovin tutuilta.
Luulen syyn olevan se, että gradu on niin iso työ, sen edistyminen on niin hidasta ja palauttamisen takaraja niin kaukana. Kannattaa varmaan yrittää itse kehitellä erilaisia mittareita, joista näkee konkreettisesti työn edistymisen, ja jonkinlaisia itsensä palkitsemisjärjestelmiä. En kyllä ole itsekään onnistunut tässä kovin hyvin.
Joka tapauksessa oma graduni on nyt hissukseen edennyt siihen pisteeseen että valmistuminen häämöttää ihan lähitulevaisuudessa. Ihan liian kauan siihen on kyllä mennyt.
Moi Anniina! Kyllä minäkin kallistuisin M. K.:n kanssa samalle kannalle: Ehkä gradun tekeminen ei vain kovin hyvin sovi sinulle. Uskoisin, että kyse on tästä, ei niinkään jonkinlaisesta perustavanlaatuisesta epänormaaliudestasi.
Luovuutta tutkinut ja flow-teorian kehittäjän tunnettu Mihaly Csikszentmihalykin toteaa, että kirjoittaminen ja tiede ovat luovuuden näkökulmasta varsin hankalia toimintamuotoja: tehtävän hahmottaminen on vaikeaa, ja palaute tulee hitaasti.
Jos sosiaalisuus on vahvuuksiasi, kannattaisiko miettiä, miten voisit hyödyntää sitä gradunteossa? Tule keskustelupalstalle keskustelemaan ja purkamaan ahdistustasi. Aika moni muukin tekee niin! Ehkäpä pystyt palstan avulla myös määrittelemään pieniä päivittäisiä osatehtäviä, joihin sitten julkisesti sitoudut.
Miltäs kuulostaa?
Moikka! Anniinan tilanne kuulostaa todella tutulta. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon kommentin. Tässä on tullut rämpyteltyä kitaraa ja siivoittua kaikki nurkat viime kuukaudet.
Olen nyt kuitenkin ryhtynyt tekemään muutosta. Nyt on sellainen tunne, että minun on kerta kaikkiaan aivan pakko valmistua. Minua hävettää että olen roikkunut yliopistolla niin kauan ja että olen jatkuvasti rahaton enkä oikein voi ryhtyä mihinkään uusiin asioihin, joita kohtaan tunnen intohimoa. Olen opiskellut sen verran pitkään, että gradun tekemättä jättäminen ei ole edes vaihtoehto. Jos jättäisin sen tekemättä minulla olisi ihan hirveä olo itseni suhteen. Tunnen myös vastuuta informanttejani kohtaan, jotka ovat auttaneet minua aineiston keräämisessä ja antaneet arvokasta tietoa.
Olen ruikuttanut ja valittanut tätä gradun kirjoittamisen kurjuutta niin paljon, että sillä energiamäärällä olisin kirjoittanut jo ainakin kolme gradua. En tiedä mikä siinä on etten saa sitä tehtyä.
Viime viikolla lainasin Gradutakuun ja ryhdyin toimeen. Huomesin, että olen erittäin kriittinen tekstini suhteen, joten ryhdyin vaan kirjoittamaan vapaalla tekniikalla. Siitä tuli kyllä hyvä fiilis. Tänään väsäsin koko päivän uutta tutukimussuunnitelmaa (vapaasti kirjoitettuna), vaikka minulla on valmista gradua noin nelisenkymmentä sivua. Olen möllöttänyt koko viime viikon kotona flunssassa ja päätin, että nyt pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Minulla on gradun lisäksi tämän vuoden loppuun asti vielä yksi vastuuprojekti,jonka voin varmasti toteuttaa noin viikossa, jos vain ryhdyn. Eli tarkoitukseni on nyt vaan tykittää se höskä loppuun.
Ja nyt päivän päätteeksi törmään samaan ongelmaan, johon graduni tyssäsi viimeksikin. En vain keksi millään mun teoreettista viitekehystä. Olen hakannut päätäni seinään tämän asian kanssa alusta asti ja olen seminaarissakin pyytänyt apua, mutta jotenkin en ole vieläkään ratkaissut tätä ongelmaa. Musta tuntuu, että olen jotenkin tyhmä, kun tuntuu etten tiedä et mitkä ne nyt onkaan ne alani eri teoreettiset suuntaukset ja mitä voin tässä tapauksessa käyttää. Tässä vaiheessa ei kauheasti huvita niitä ryhtyä enää opettelemaan. Haluan vain gradun valmiiksi. En oikein osaa etsiä oikeita kirjojakaan. Pyöritän niitä paria samaa kirjaa ja tuskastun siitä ajatuksesta että pitäisi lähteä kaivamalla hakemaan sitä teoriaa, kun aineisto on jo kerätty.
En tiedä miksi tästä teoriasta on tullut niin suuri mörkö. Valmiiden gradujen lukeminen vaan ahdistaa kun niissä on yleensä jo homma selkeästi paketissa.
Mitä neuvoksi? Ne mun 40 sivua sisältää kaikkea muuta kuin teoriaa.
Moi Elmeri! Pitääkö siinä gradussa olla teoria? Näetkö painajaisia siitä, että vuosien päästä jossain tulevassa työpaikassasi joku tulee sanomaan: “Elmeri! Gradussasi ei näytä olevan teoriaa. Voisitko kerätä tavarasi ja poistua.”
Juu, tiedän: Aika monilla aloilla graduissa on teoria. Voi myös olla, että teoreettisen viitekehyksen puuttuminen tai ohuus näkyy gradun arvostelussa, mutta onko se huonompi vaihtoehto kuin se, että gradusi ei lainkaan valmistu?
Tai jos et usko tuota, mitä edellä sanon, sanon muuta: Kuka voisi keksiä sinulle sen teoreettisen viitekehyksen? Miksi sinun pitää se itse keksiä (tai käytännössä siis olla keksimättä)?
Hei kohtalotoverit!
Oma graduprosessini on mielestäni ollut pitkä ja raskas, hetkittäisten tutkijaintoilujen säestämänä. Nyt olen kuitenkin loppuvaiheessa ja ainakin sen voin sanoa, että kyllä se on iso työ, mutta ei se ole niin iso kuin me kaikki luulemme. Ongelma on mun mielestä myös se, että suomalaiseen tyyliin jotenkin odotukset on hieman liian korkealla. Gradu on opinnäyte. Ei tarvitse olla tutkija!
Jos teillä on tarkoitus kerätä aineisto haastattelemalla, suosittelen, että mahdollisimman nopeasti yritätte päästä niitä tekemään. Itse olen pyöritellyt gradua päässäni jossakin määrin ehkä noin kolmisen vuotta. Kuitenkin vasta reilu vuosi sitten aloitin tekemään haastatteluja (lokakuu 2009-maaliskuu 2010) ja nyt tammikuussa on tarkoitus palauttaa koko työ. Pyörin mielestäni aika epäolennaisten asioiden parissa ennen haastatteluja ja kun lopulta sain ne päätökseen, niin eihän tässä niin kauan ole lopulta mennyt.
Suosittelen pomodoro-tekniikkaa ja samaa asennetta kuin urheilun suhteen. Parempi urheilla vaikka vain 10 minuuttia kuin ei ollenkaan. Ei tarvitse heti lähteä yhden tunnin lenkille. Joka päivä 15 minuuttia viikon ajan ja siitä oman fiiliksen mukaan pitempiä lenkkejä.
Tsemppiä! Oman mielenterveyden tai älyllisten kykyjen epäily kuuluu asiaan!
Kyllä sen pystyy tekemään jos ei kuvittele tekevänsä jotain huippututkimusta. Se on vain ja ainoastaan opinnäyte!
Ja joo, en minäkään teoriaa meinannut ensin löytää. Mutta kyllä se siellä jossain nyt leijailee. Suosittelen aiheeseen paneutumista ja aineiston keruuta. Teorian kyllä ehtii jostain keksiä!
Kiitoksia rohkaisun sanoista, AnnaK! Jostain ne liian suuret odotukset ja paineet tulevat. Mistäköhän?
Ajatukseni graduntekoa kohtaan ovat juuri nyt painokelvotonta tekstiä! Hieman ehkä helpottaiai, jos tietäisin täällä roikkuvan jonkun muun, joka tasapainottelee (onnistuneesti?) täysipäiväisen vanhemmuuden (nuorimmaiseni 1 ja 2) ja johonkin rakoon mahtuvan kirjoittamisen kanssa. Itse en saa aikaiseksi edes p…..! Opinnot, joihin gradu pitäisi vielä liittää, alkoivat jo niin kauan, että tulen hulluksi, jos en pian saa valmista. Itse olen itseni tähän tilanteeseen ajanut!
Olo on euforinen gradun valmistuttua. Pitkän itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen tämä tuntuu ihanalta!
Teoriasta: kannattaa keskittyä ensin aineistoon ja vasta sitten teoriaan. Ihan kokemuksesta sanon.
Arska: Kun tarpeeksi paljon ottaa päähän, ehkä jostain löytyy se vakaumus tehdä asialle jotain. Vai? Ainakin tuolla keskustelualueella on ollut sellaisia, jotka tekevät samaan aikaan gradua ja hoitavat lapsia kotona. Haastavaa se varmasti on, mutta kyllä niitä graduntekohetkiä pystyy järjestämään, jos tarpeeksi haluaa. Kokeile aluksi yhtä tomaattia päivässä.
Wilhelmiina: Hienoa! Valtavasti onnea! Ja joo: kallistuisin itsekin siihen, että aineistosta kannattaa aloittaa. Se on konkreettisempaa kuin teoria. Ihmiset ovat tietysti erilaisia, graduntekijätkin.
Heippa kaikki ahdistuksen kourissa kiemurtelijat.
Täällä takana 2 vuotta verta, hikeä ja kyyneleitä. Siitä asti kun olen tiennyt että on olemassa sellainen asia kuin gradu, olen ollut satavarma että minä en sellaista taatusti pysty tekemään. Olen aina ollut mestari välttelemään asioita ja keräämään ahdistusta. Koko viime kesän tiesin, että syksyn aikana se on saatava valmiiksi ja ahdistus oli viedä järjen. Syksyllä löysin gradutakuun ja siitä se vähitellen lähti. Suurin asia oli omien kielteisten tunteiden ymmärtäminen ja purkaminen auki, mikä onnistui gradutakuun harjoitusten ja sosiaalisen tuen avulla. Tajusin, että jos en osaa tehdä hyvää gradua, voin tehdä huonon. Otimme kaverin kanssa tavaksi pitää viikoittaisen gradupalaverin mistä oli valtava apu! Ahdistus ei päässyt valtaviin mittoihin, koska joka viikko oli kerrottava jollekin toiselle, mikä oli ongelmana. Usein jo pelkkä ongelman konkreettinen muotoileminen selvitti asiaa, ja lisäksi mietimme yhdessä ratkaisuja. Pikkuhiljaa sivuja alkoi kertyä.
Valmis gradu lähti tarkastukseen maanantaina, enkä voi uskoa vieläkään että minä todellakin tein sen!
Toivotan voimia ja uskoa kaikille, kyllä sen gradun valmiiksi saaminen on ihan mahdollista. Olkaa lempeitä itsellenne, ainakin omalla kohdalla syyllistäminen vain pahensi asiaa.
Kiitos kommentista, Marika! Todella lämpimät onnittelut sinulle! Tarinasi tuo varmasti rohkaisua kaikille. Olet tehnyt hienon työn!
Aivan mahtavaa Marika! Onnea hirveesti! Sun kirjoituksesi toi hymyn kasvoilleni ja kliseisesti sanottuna toivoa tähän omaan tilanteeseeni. Jee!
Moi,
Viime kevään ja syksyn painiskelin G:n kanssa ja pari viikkoa sitten laitoin nivaskan ensimmäiseen tarkistukseen. Loppujen lopuksi siitä tuli sellainen, josta voin olla ylpeä. Tosin proffa sitä ei ole vielä selannut lävitse, joten en ole saanut kommentteja. Mutta tärkein tavoitteeni on nyt saavutettu eli työ on palautettu. Arvosanalla ei minulle ole väliä.
15 kk – 5 kk (jotka olin töissä) = 10 kk siihen meni
Tosin ihmismieli on sellainen, että kun pääsee yhdestä stressistä niin toinen pukkaa perään eli työnhaku. Kauhistuksella olen hakenut kaupan ja liiketoiminnan alan hommia ja ne ovat hukassa??? Haetaan superihmisiä +3 vuoden työkokemuksella. Sellaiset kasvupaikat, jossa voi kehittyä ja oppia ovat todella harvassa. Viikon olen hakenut töitä, yksi työhaastattelu takana (meni harjoitteluna) ja ressiä pukkaa.
-Elämä on epävarmuuden kestämistä-
Moi Bond! Todella paljon onnea! Kuulostaa tosi hyvältä! Ja vaikka prosessi oli välillä hankala, nyt varmasti jo hymyilyttää!
Työnhausta lyhyesti: Älä mieti noita vaatimuksia. Asennoidu niin, että työnhakukin on taito, jossa voi kehittyä. CV:tä ja hakemusta kannattaa luettaa jollain muulla (esim. yliopistojen rekrytointipalveluissa on usein tällaisia palveluita) ja hioa paremmaksi. Samoin työhaastetteluissa voi kehittyä. Siinä sulle seuraava projekti!
Kirjoitin tänne palstalle joskus vuosi sitten. Sain gradun valmiiksi viime marraskuussa vuoden kirjoittamisen jälkeen
Gradun kirjoittamisen aikana huomasin, että oikeastaan pidän tutkimisesta ja asetin tavoitteekseni, että saisin gradusta sen verran hyvän arvosanan, että jatko-opinnot olisivat mahdollinen vaihtoehto valmistumisen jälkeen. Sain arvosanaksi eximian, joka oli parempi suoritus kuin olin uskaltanut toivoa. Tuntuu kivalta, kun muutkin kuin tarkastajat ovat lukeneet graduni ja kehuneet sitä.
Jatko-opinnot houkuttavat edelleen kovasti, mutta en ole vielä tarkemmin suunnitellut asiaa. Toisaalta on mukavaa, että on viimein saanut jonkun tutkinnon valmiiksi. Ehkä tästä valmistumisesta pitää vielä nauttia kunnolla ennen kuin olen valmis taas opiskelemaan
Löysin sivuston vasta nyt ja innostuin heti tomaateista. Olen tehdyt graduani reilu vuoden… Oma ongelmani gradussani tällä hetkellä on laadullisen aineiston analyysi. Mitä tehdä, kun jokaista lausetta voisi analysoida puhki ja jokainen lausahdus tuntuu ikään kuin tärkeältä? Lisäksi laadullisen aineiston tekstin määrä tuntuu uuvuttavalta, vaikka aihe sinänsä on mielenkiintoinen. Tykkäsin siis lukea graduni aineiston läpi mutta en enää analysoida sitä… =) Ja puhumattakaan siitä tulkinnasta…
Cherbourg: Onnea valmiista gradusta ja hienosta arvosanasta! Jatko-opiskelujen aloittaminen on aika iso valinta, eikä se jatko-opiskelu aina helppoa ole. Toiseaalta se voi olla toisille juuri oikea vaihtoehto ja hyvin tyydyttävä sellainen. Olen kirjoittanut teemasta täällä. Lue, jos uskallat. Ja tosiaan: ilmoitse nyt siitä yhdestä tutkinnosta!
Niina: Kiitos kommentista! Aineiston analyysi on varmasti vaihe, jossa tomaateista on hyötyä. Tulepa vaikka keskustelualueelle jakaamaan tuntemuksiasti. Uskoisin, että monet kamppailevat aika samanlaisten kysymysten kanssa kuitenkin.
Kolmen kuukauden täyspäiväisen uurastuksen jälkeen gradu alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa. Viime aikoina on tullut tehtyä jopa 13h kirjotushommia päivässä, mutta yllättäen ei mitenkään hampaat irvessä. Työn äärestä ei ole oikein malttanut irtautua, kun on päässyt flow’hun. Ei tämä silti mikään mielekäs projekti ole ollut, tuskin tulee ikävä. Vielä kun saisi johdannon ja johtopäätökset viilattua ja tiivistelmän väännettyä, huisia! Juuri kirjoitin viimeisen lauseen “asiaa”
Pelottaa vaan työn palauttaminen, meillä kun ei ole mahdollisuutta jättää työtä esitarkastukseen! Kansiin vaan ja sormet ristiin. Suoraan sanoen tuntuu kamalalta. Oma aihe on uusi, joten ajankohtaisuudestaan huolimatta kukaan ei ole sitä vielä juurikaan tutkinut. Gradu pohjautuu hyvin pitkälti omaan ajatteluuni, enkä oikein luota omiin kykyihini. Mitä jos työssä onkin joku paha, arvosanaan vaikuttava virhe, joka olisi helppo korjata? Tässä vaiheessa muutkin kauhuskenaariot vyöryvät tietysti mieleen. Enhän ole aikaisemmin gradua kirjoittanut, joten en oikein tiedä mitä siltä edes vaaditaan. No, tämähän on vain opinnäyte, eikä mikään vuoden tiedeteko. Kunhan läpi menee ja paperit tulee kouraan kesäkuussa, kaikki on hyvin.
Hei Tuulia! Tuo epävarmuus oman tuotoksen järjellisyydestä taitaa olla myös aika yleinen gradun ja miksei myös väitöskirjankin kirjoittajille. On tietysti vähän tylsää, ettei teillä ole mahdollisuutta esitarkastukseen, mutta minkäs teet. Olet varmasti tehnyt parhaasi. Tuskin sua jälkikäteen harmittaa, että gradusi palautit!
Reilu vuosi sitten kirjoittelin tänne täynnä ahdistusta gradusta…se ei edennyt mihinkään ja töiden ja muiden opintojen ohella en olisi millään jaksanut painia gradun kanssa…se tuntui oikeastikin aivan ylitsepääsemättömän vaikealta tehtävältä! Kauhea työmäärä siinä oli ja kauan siinä kesti, mutta nyt…sain gradustani E:n!
en olisi millään uskonut, että voin saada eximian, olisin ollut ikionnellinen jo magnastakin. Mutta näin vain kävi 
ja iso kiitos Kimmon Gradutakuu-kirjalle, jonka avulla pääsin monen kuukauden epämääräisen pähkäilyn ja ahdistuksen jälkeen oikeasti työn touhuun! Nyt valmis työ komeilee kirjahyllyssä 
tsemppiä siis kaikille: kyllä se (oikeasti!) siitä lähtee etenemään, kun vain istuu alas ja rupeaa kirjoittamaan.
Raportoinpa minäkin, kun on tullut tähän ketjuun graduahdistusta purettua, että työ on vihdoin valmis ja maisterinpaperit takataskussa. Gradunteko oli kyllä aika raskas projekti, en oikein missään vaiheessa päässyt sellaiseen innostuneeseen ja tuotteliaaseen mielentilaan. Graduprosessini oli sellainen tasaisen harmaa, ei nyt vastenmielinen mutta kuitenkin aika puuduttava rupeama. Perfektionistinen minäni ei yhtään auttanut asiaa, mutta valmistuihan se työ väistämättä joskus kun tarpeeksi kauan puursi ja hioi.
Onnea kaikille gradunsa loppuunsaattaneille ja menestystä sitä tekeville!
myyris: Tosi paljon onnea! Aikamoista tunteiden vuoristorataa on tainnut olla gradun tekeminen sinullekin. No, sitä voi sitten myöhemmin muistella.
Mukava kuulla myös, että kirjasta oli hyötyä! Tsemppiä jatkoon!
M.K.: Hienoa kuulla, että sinunkin gradusi valmistui! Onnittelut! Niin, ei sitä flow-kokemusta siihen graduntekoon välttämättä synny, mutta turha sitä on murehtia. Gradu on yksi elämänvaihe, josta voi sitten siirtyä eteenpäin. Hyvää jatkoa sinullekin!
Ihana palsta, mukava kun löysin tänne. Kuulostaa Niiiiin tutulta nuo välttely- yms- keinot
. Itselläni gradu on sujunut ihan ok, mitä nyt tuntuu kokoajan laiskalta ja syylliseltä mut se ei ehkä oo semmonen juttu minkä vois tehdä ns.”tehokkaasti” tai ainakaan sillä tehokkuustyylillä mihin on tottunut/ajatellut. Se on erilaista. Graduni on siinä vaiheessa, että saan aineistot kohta käsiini.
Mulle on ollut älyttömän hyvä neuvo graduohjaajalta, että Kirjoita. Aivan sama mitä kirjoitat kunhan kirjoitat. Mulla tämä toimii, tekstiä on tullut kasaan ja on kuulema parempi että sitä on kun sitä ei ole. Sitä kautta on oppinut tosi paljon , että mikä se ydinteema olikaan omassa gradussa kun myöhemmin tarkastelee kaikkia tekstinpätkiä ja koettaa saada johdonmukaista tekstiä aikaseksi =)
Kirjoittakaa vaikka pikkulapulle asioita! Ja tavoitteeksi kannattaa laittaa pieniä askelia, jos tulee sivu päivässä niin kyllä se gradu joskus valmistuu.
Hyvä me!!
Tervetuloa mukaan, Helena!
Minäkin yleensä kehotan aloittamaan kirjoittamisen mahdollisimman aikaisin. Huonoa tekstiä voi aina muokata, ja usein vasta kirjoittaminen saa tajuamaan, mitä pitää tehdä tai miten pitäisi ajatella.
Toki ihmiset ovat tässäkin erilaisia, eikä sama työskentelytapa välttämättä ihan kaikille sovi. Mut noin niin kuin yleisenä ohjeena minä komppaan ehdottomasti ohjaajaasi!
Miltäkö nyt tuntuu?
Ihan hirveältä. Gradu pitäisi palauttaa tiistaina, ja tämä on nyt toiseksi viimeinen päivä, kun enää teen sille mitään (sunnuntain pidän lepopäivänä, muuten en kestä). Gradu on kyllä hyvin kasassa ja teen enää viimeisiä muokkauksia, mutta kun tuntuu että kaikki tökkii: pelkään epäonnistuvani kielenhuollossa, tiivistelmän viimeistelyssä, otsikoiden asettelussa, kaikessa. Pelkään, että yliopistolla tulostimet eivät toimi ja asetteluni menevät vinksin vonksin. Toisaalta turhauttaa kuluttaa vappu tähän projektiin, mutta toisaalta en haluaisi palauttaa työtäni, koska haluaisin saada siitä silti hieman paremman… jotta vain saisin haluamani arvosanan.
Viimeisen kuukauden olen ollut töissä kokopäiväisesti ja iltaisin yrittänyt viimeistellä graduani. Jos olisin tiennyt sen olevan näin raskasta, olisin kyllä harkinnut hetken kauemmin töiden ja gradun lopettamisen yhdistämistä.
Todellakin, minä lopetan tämän gradun.
-Niin, ja lipsahti itselleni nimimerkki, jota joku toinen oli jo tässä ketjussa käyttänyt. Olen siis ihan uusi tuuli täällä.
Tsemppiä loppurutistukseen, Tuulia! Luulen, että yliopistojen käytävillä kulkee moni muukin ahdistunut graduaan loppuun ruttaava. Kyllä se helpotus sitten tulee!
Hei!
Minulla on graduni kanssa ongelma, nimittäin ohjausongelma. Tai oikeammin sen puute. Tuolla graduhautomoita ja vastaavia etsiessäni törmäsin tälle sivustolle ja ajattelin nyt vähän vuodattaa, kun se on kerran aivan luvallistakin… Olen osallistunut graduseminaariin jo 2 vuotta sitten, mutta varsinaisen gradunteon aloitin tuossa loppuvuodesta. Ja älkää kysykö miten se on mahdollista, mutta näin se vain on
Nyt olen kerännyt aineiston, litteroinut, valinnut taustateoriat, vähän kirjoitellut ja tehnyt jopa alustavaa analyysiäkin. Tilanne on nyt kuitenkin se, että työni ohjaajalta olen saanut kommentteja tekstistäni viimeksi semmassa, jossa esitin alustavan tutkimussuunnitelman – ja joka tietty on aivan eri kuin tämä lopullinen työ. Lähetin hänelle esimerkiksi litteroidun aineistonäytteen sekä haastattelurungon – ei kommentteja. Nyt minulla oli hänen kanssaan tapaaminen, johon laitoin ennakolta n. 10 s. alustavaa analyysiä – joo ei ole ehtinyt lukea. Lopulta porisimme noin tunnin työni sisällysluettelosta… Ja eipä siinä mitään, mutta varsinaisesta sisällöstä, tutkimuskyssäreistä, aineistosta, näiden suhteesta ym. en ole saanut mitään palautetta. Ja seuraavaksi ohjaajani toivoi “luettavakseen” loppullisen kässärin! Onko muilla vastaavia kokemuksia ohjauksen puutteesta? Ja mitä minä voin tässä tilanteessa tehdä?
hei!
Mulla on sama ongelma. Olen jo istunut kaikki seminaarit. -silloin kun en saanut aikaiseksi muutakaan. Nyt en enää edes asu samassa kaupungissa kuin yliopisto, ja matkaa on “vaivaiset” 700km. Opettaja on lukenut vain yhden luvun multa, ja sekin päätyi muutosten alle vahvasti, eli sitä samaa lukua ei tule olemaan olemassa sellaisenaan.
Seuraavaksi mulla on lupa lähettää hänelle yksi valmis luku, ja sitten koko nivaska viimeiseen tarkastukseen, jonka jälkeen hän ehdottaa mulle viimeiset korjaukset, joita hän ei tarkista, ja gradu menee painoon. Jipii…
Hän sanoo että aikansa on rajallista, ja ilmeisesti olen käyttänyt jo hänen aikansa minun graduuni aikaisemmassa vaiheessa. Näin meillä..
Yritän saada kommentteja sitten ystäviltäni jos joku jaksais niistä lukea tuon pläjäyksen. Voi olla että joudun viimeisenä toimenpiteenä maksaa heille, tai ainakin yhdelle ystävälleni siitä että hän jaksaisi muutaman tunnin mua tosissaan jeesata.