Kuva: seanmcgrath (Flickr)

Yksi opinnäytteen kirjoittamiseen tyypillisesti liittyvä vaihe on tiivistelmän eli abstraktin kirjoittaminen. Tiivistelmä kirjoitetaan käytännössä melkein aina silloin, kun tutkielma on valmistunut ja se pitää jättää.

Tiivistelmän kirjoittaminen opinnäyteprojektin lopuksi on käytäntö, jota minun ei ole koskaan tullut mieleenikään kyseenalaistaa. Wendy Laura Belcher sen sijaan kyseenalaistaa sen kirjassaan Writing your journal article in 12 weeks. Hänen mukaansa tiivistelmä kannattaa kirjoittaa kaikkein ensimmäiseksi.

Olenkin nyt väitöskirja-artikkeleitani kirjoittaessani yrittänyt aloittaa juuri tiivistelmän kirjoittamisesta. Täytyy myöntää, että se toimii.

Tiivistelmää kirjoittaessaan joutuu miettimään tarkasti, mistä omassa tutkimuksessa on oikeastaan kyse. Joudut ilmaisemaan hyvin tarkasti ja ytimekkäästi, mikä on tutkimusasetelmasi, miksi tutkimusta teet, miten sen toteutat ja mitkä ovat tutkimuksesi tulokset. Tämä ei tietenkään ole ihan helppoa. Idea onkin siinä, että näiden asioiden miettiminen heti aluksi auttaa sitten varsinaisen tutkielman kirjoittamisessa.

Hyvän tiivistelmän ainekset eroavat tietysti melkoisesti alasta toiseen. Kannattaakin ehkäpä vilkaista hyviä oman alan tiivistelmiä malliksi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston E-thesis-palvelusta löytää helposti eri alojen tiivistelmiä. Muista niitä lueskellessasi kuitenkin, että ne eivät kaikki ole hyviä.

Hyvä tiivistelmä ei ole suunnitelma. Hyvä tiivistelmä kertoo esimerkiksi seuraavat asiat:

1) Miksi tutkimus on tehty?
2) Mikä on tutkimuksen mahdollinen teoreettinen tausta?
3) Miten tutkimus on käytännössä tehty, eli mikä on sen metodologia?
4) Mitä ovat keskeiset tulokset?
5) Mitkä ovat pääasialliset todisteet?
6) Mitä johtopäätöksiä tutkimuksesta voi tehdä?

Hyvä tiivistelmä ei sisällä liikaa aineiston esittelyä eikä myöskään sitaatteja tai lähdeviitteitä. Se ei myöskään ole tutkielman johdanto vaan yksinkertaisesti tiivistelmä koko tutkimuksesta.

Kun tiivistelmän kirjoittaa aivan aluksi, joutuu sitä aivan varmasti muokkaamaan myöhemmin. Tarkoitus ei olekaan tehdä heti täydellistä tiivistelmää vaan selventää itselleen tiivistelmän avulla, mistä omassa tutkimuksessa on kyse. Kirjoitapa tiivistelmäsi siis jo tänään.

Kuva: noemigalera (Flickr)

Pidimme tämän kevään aikana yhdessä kollegani Marja Suojalan kanssa Helsingin yliopistossa graduntekijöille tarkoitetun kirjoittamisen kurssin. Kurssin lopussa pyysimme kutakin osallistujaa nimeämään yhden asian, joka oli erityisesti vienyt heidän graduaan eteenpäin.

Vastauksissa oli jonkin verran vaihtelua, mutta seuraavat kolme asiaa nousivat ylväinä muiden yläpuolelle:

1) Pomodoro-tekniikka

Tomaatit tuntuvat auttavan monella tavalla. Ne madaltavat aloittamisen kynnystä, sillä yksi tomaatti on aika inhimillinen tehtävä, vaikka aloittaminen hieman pelottaisikin. Tomaatit auttavat myös keskittymään ja tuovat järjestystä epämääräisenä vellovaan aikaan.

2) Puhuminen muiden kanssa

Muiden kanssa puhuessa gradun tekemisestä tulee yhteinen asia. Esimerkiksi viikoittaisten tavoitteiden asettaminen yhdessä auttaa niiden toteutumisessa. Toisaalta erilaisten ongelmien ja vastoinkäymisten jakaminen vähentää ahdistusta ja auttaa myös ratkaisemaan niitä ongelmia. Aina ei tarvitse edes asettaa tavoitteita tai penkoa ongelmia: usein pelkkä oman gradun aiheesta puhuminen selkiyttää ajatuksia ja auttaa hahmottamaan, mitä seuraavaksi pitää tehdä.

3) Todelliset deadlinet

Toisille kurssilaisillemme deadlineja oli yksi iso: jos halusi valmistua ennen kesää, gradu piti saada valmiiksi tiettyyn päivään mennessä. Kaikkein onnekkaimmat saivat sovittua ohjaajansa kanssa jo lukukauden aikana säännöllisiä deadlineja, jolloin uutta tekstiä piti olla valmiina. Deadlineja voi ja kannattaa toki asettaa itsekin. Erityisen tehokkaita tuntuvat kuitenkin olevan sellaiset deadlinet, joissa on aitoa sosiaalista painetta. Hyvät deadlinet ovat kallisarvoisia!

Gradun tekeminen on monella tavalla haastavaa ja välillä aika monimutkaistakin puuhaa. Yllä mainitut kolme asiaa on kuitenkin melko helppo toteuttaa. Mitäpä, jos sinäkin koettaisit ottaa ne käyttöösi. Gradun valmistuminen voi lopulta olla aika pienestä kiinni.

Kuva: karindalziel (Flickr)

Yksinkertainen tehtävälista voi toisinaan olla tehokas tapa edistää omaa työskentelyä ja tehtävien hallintaa.

Tehtävälistan laatimisessa on monia hyviä puolia. Ensinnäkin se pakottaa hahmottamaan työskentelyä konkreettisiksi tehtäviksi. “Kirjoita gradu” ei ole kovin hyvä tehtävä listalle lisättäväksi. “Kirjoita alaluku 1.2 (= yksi sivu)” tai “Lue Laineen artikkeli” ovat sen sijaan paljon parempia.

Toinen hyödyllinen puoli tehtävälistassa liittyy tietysti siihen, että tehtyjen tehtävien yliviivaaminen listalta on yksinkertaisesti erittäin tyydyttävää! Pelkkä listan olemassaolo voi siis motivoida työskentelyyn. Samalla omaa edistymistä voi tarkastella ihan omin silmin.

Tehtävälistalle voi hahmotella graduntekoon liittyviä tehtäviä, mutta graduntekoa voi tukea sekin, että kirjaa ylös muuhun elämään liittyvät tehtävät. Kun kirjaa ostoslistalle tulevat asiat heti ylös, voi ne sitten unohtaa ja palata gradun pariin.

Erityisen tehokasta voi olla se, että tekee tehtävälistastaan julkisen. Esimerkiksi Gradutakuun keskustelualueella lyyra ja Tiina-Liisa ovat viime päivinä vertailleet tehtävälistojaan ja saaneet myös aika paljon aikaiseksi.

Tehtävälista ei tietenkään vaadi hienoa teknologiaa toimiakseen. Tehtävälistan voi raapustaa vihkoon, suttupaperille tai vaikkapa omaan tekstitiedostoon tietokoneelle. Hyvä tietokonesovellus voi kuitenkin auttaa. Mainio ohjelma tähän tarkoitukseen on esimerkiksi Ta-da List.

Ta-da List on erittäin yksinkertainen, toimiva ja ilmainen ohjelma tehtävälistojen hallintaan. Se ei tietenkään ole paperin tavoin kannettava, mutta toisaalta sen avulla voi tehtävät helposti jakaa eri listoille. Tehtäviä voi myös vaivattomasti muokata ja järjestää uudelleen.

Kokeilepa, olisiko yksinkertaisesta tehtävälistasta apua sinun gradussasi. Testaa Ta-da ja tule keskustelualueelle sitoutumaan tehtäviisi!

Jyväskylän ylioppilaslehden numerossa 11/2010 on juttua gradun tekemisestä ja myös Gradutakuu-kirjasta ja -sivustosta. Voit lukea osan jutusta täältä.

Suurin osa artikkelissa esitellyistä vinkeistä on tämän blogin lukijoille jo todennäköisesti tuttuja, mutta ehkäpä saat niistä kuitenkin uutta inspiraatiota.

Kuva: Muffet (Flickr)

Opinnäytteen tekijälle suuria ongelmia tuottavat usein isojen työtehtävien jakaminen pienempiin osiin sekä pitkien työpäivien hahmottomuus. Opin tällä viikolla uuden hauskan tekniikan, joka auttaa näihin molempiin, Pomodoro-tekniikan.

Pomodoro tarkoittaa italiaksi tomaattia. Nimi tulee tomaatin näköisestä munakellosta, jonka kaikki ovat varmasti joskus nähneet. Tekniikasta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa täältä, mutta periaatteessa idea on hyvin yksinkertainen:

1) Valitse tehtävä
2) Säädä ajastimeen 25 minuuttia
3) Työskentele keskeytyksettä, kunnes ajastin soi
4) Kirjaa lyhyesti ylös, mitä teit
5) Pidä viiden minuutin tauko
6) Neljän tomaatin jälkeen pidä pidempi tauko (15-30 minuuttia)

Tekniikka toimii, koska 25 minuuttia on sen verran lyhyt aika, että siinä tulee itse asiassa kiire. Lisäksi on houkuttelevampaa ajatella “Teen vielä yhden tomaatin” kuin esimerkiksi “Teen vielä tunnin töitä.” Viiden minuutin tauko on myös sen verran lyhyt, että sen aikana ei ehdi harhautua kovin kauas.

Voit käyttää ajan ottamiseen ihan oikeaa munakelloa tai vaikkapa kännykän ajastinta. Toimiva, erityisesti Pomodoro-tekniikkaa varten suunniteltu ajastin löytyy kuitenkin täältä. Se myös pitää automaattisesti lokia siitä, mitä olet tehnyt.

Kokeilepa tomaattia ja kerro, auttaako se sinua!

Lisää ajatuksiani pomodoro-tekniikasta löytyy täältä.