Gradu tekstilajina

Olen viime aikoina pohtinut tekstilajin merkitystä kirjoittamisessa eri näkökulmista (esimerkiksi täällä ja täällä). Tekstilaji ja sen hahmottaminen ovat tärkeitä asioita myös jokaiselle graduntekijälle. Kehottaisin jokaista esimerkiksi käyttämään hieman aikaa siihen, että pohtii gradun kirjoittamista näiden kysymysten valossa.

Gradu on monella tavalla mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen tekstilaji. Siinä on muutama erityispiirre, jotka vaikuttavat gradun kirjoittamiseen hyvin paljon. Omalta osaltaan ne myös vaikuttavat siihen, että gradun kirjoittaminen on usein vaikeaa.

Seuraavassa on lueteltu viisi gradulle ominaista piirrettä, jotka olisi tärkeä huomioida:

1) Gradu kirjoitetaan vain kerran
Gradun tekeminen on ensimmäinen ja todennäköisesti ainoa kerta, kun kirjoitamme kyseistä tekstilajia. Silti gradu arvioidaan ja sen sosiaalinen merkitys on suuri.

Monet muutkin opiskeluun liittyvät tekstilajit, esimerkiksi ylioppilaskokeen tekstilajit tai erilaiset opiskeluesseet, saattavat ensimmäisellä kerralla olla vaikeita toteuttaa. Ylioppilaskokeeseen valmistaudutaan lukiossa kuitenkin useamman vuoden ajan, ja myös muita opiskelutekstilajeja ehtii opintojen aikana “kokeilla” monta kertaa. Opinnäytettä kirjoittaessamme olemme kuitenkin aina noviiseja.

2) Gradun tekemiseen varattu aika ei riitä siihen, että perehtyy kunnolla graduun tekstilajina
Kaikkiin tekstilajeihin perehtyminen vie oman aikansa, ja tekstilajin kunnollinen hallinta vie yleensä vuosia. Gradun tekemiseen on laskennallisesti varattu reilut puoli vuotta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että graduntekijällä on usein gradun tekemisen jälkeenkin vasta orastava kuva siitä, millainen gradun pitäisi olla. Ehkä tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että tämä on väistämätön asia, ei siis esimerkiksi sinun lahjattomuudestasi johtuva seikka.

3) Graduntekijät ovat aika harvoin edes lukeneet kirjoittamansa tekstilajin edustajia
En tarkoita, että graduja pitäisi koko ajan olla lukemassa. Silti omaa kirjoittamista auttaa, jos edes nopeasti tutustuu jokuseen muuhun graduun. Apuna voi käyttää näitä kysymyksiä.

Harva alkaa kirjoittaa esimerkiksi romaania ilman, että on koskaan sellaista lukenut. Gradun kohdalla moni yrittää jostain syystä toimia juuri näin.

4) Ohjaajalle gradu on tekstilajina arkipäiväinen, graduntekijälle ainutlaatuinen
Gradun vieraus tekstilajina saattaa ohjaustilanteessa unohtua ohjaajalta. Hän voi olettaa graduntekijän ymmärtävän tekstilajin erityispiirteet ja käytännössä myös arvioi onnistumista tekstilajin kriteerien toteutumisen valossa. Graduntekijänä sinun tehtäväsi on siis kysyä rohkeasti kysymyksiä. Jos et hahmota jotain oleellista graduusi liittyen, kysy.

5) Gradun yleisö on varsin eriskummallinen
Käytännössä gradun lukee ohjaaja ja ehkäpä toinen arvostelija. Joskus sen lukee joku sukulainen tai toinen opiskelija. Gradu on käytännössä siis luokkahuonetekstilaji: se kirjoitetaan opettajalle. Luokkahuonetekstilajit eivät usein kuitenkaan ole erityisen motivoivia kirjoittajalle.

Gradu on luokkahuonetekstilajien huipentuma: useamman kuukauden tai jopa vuoden projekti, jonka lukee vain opettaja ja joka kirjoitetaan usein vain siksi, että opintovaatimuksissa käsketään tekemään niin. Ymmärrän, jos tämä ei aina motivoi.

Mietipä siis itse, miten voisit tehdä gradun kirjoittamisesta mielekästä ja motivoivaa.

Tweet This Post Post to Facebook

Kirjaesittely: Tutki ja kirjoita

Tutki ja kirjoita on tutkimuksen tekemisessä ja tieteellisessä kirjoittamisessa opastavien kirjojen klassikko. Tänä vuonna ilmeistyi jo peräti viidestoista, taas kerran uudistettu painos.

Tutki ja kirjoita omanlaisensa instituutio, ja tiedän paikkoja, joissa sitä luetaan kuin Raamattua. Itse asiassa mielestäni siihen pitäisikin suhtautua kuin Raamattuun: saat siitä monenlaisia hyödyllisiä ajatuksia, mutta ihan kaikkea ei kannata uskoa.

Tutki ja kirjoita sisältää useita lukuja erilaisista tutkimuksen tekemisen ja kirjoittamisen perusasioista. Omat lukunsa saavat erilaiset tutkimusmenetelmät, tieteellisten tekstien rakenne sekä tietysti lähdeviitteiden ja lähdeluettelon konventiot. Juuri erilaisten tieteen konventioiden kohdalla kirja onkin vahvimmillaan. Siinä esitelty malli on ainakin Suomessa kaikkein yleisin, ja lisäksi kirja esittelee yleiset perusperiaatteet tyhjentävästi.

Myös oikeinkirjoitusta ja kielenhuoltoa sekä oikolukua ja toimittamista käsittelevät osiot ovat erinomaiset ja olennaiseen keskittyvät. Jopa jotkut kustannustoimittajat, eli kielenhuollon kovimmat ammattilaiset, käyttävät juuri tätä teosta hakuteoksenaan monimutkaisempien kielioppaiden sijasta.

Ahkerasti uudistettu

Tutki ja kirjoita -kirjaa on päivitetty ja uudistettu kiitettävän usein. Välillä uudistukset ovat olleet vähäisempiä, esimerkiksi internet-hakuihin tai verkkolähteiden merkintään liittyviä. Viimeisimmässä painoksessa uudistukset sen sijaan ovat varsin suuria. Tutkimusmenetelmiä ja kirjoittamista käsittelevät luvut on kirjoitettu nimittäin kokonaan uudestaan.

Itse luin juuri uuden kirjoittamista käsittelevän luvun ilahtuneena. Aiemmin kirjoittamisen prosessi esitettiin kirjassa mielestäni liian suoraviivaisena ja ongelmattomana, eräänlaisena ideaaliprosessina. Uudessa painoksessa sen sijaan pohditaan myös esimerkiksi kirjoittamiseen liittyviä ongelmia.

Olen itse käyttänyt Tutki ja kirjoita -kirjaa joskus esimerkkinä siitä, miten tutkimuspäiväkirjan tekemiseen annetut ohjeet eivät välttämättä edistä kirjoittamista. Aiemmissa painoksissa on kehotettu raportoimaan tutkimuspäiväkirjaan päivän päätteeksi kaikki se, mitä olet tehnyt. Uusimmassa painoksessa sen sijaan kehotetaan pitämään mukana päiväkirjaa aina, jotta siihen voi kirjata kaikkea mieleen tulevaa. Jälkimmäinen tapa edistää luovuutta ja kirjoittamista mielestäni huomattavasti paremmin.

Kannattaako lukea?

Tutki ja kirjoita on kiistatta ansiokas. Entä kannattaako graduntekijän lukea tai peräti ostaa se? Vastaukseni on selkeä: ei missään nimessä.

Tutki ja kirjoita on erinomainen kirja, mutta se on suunnattu hyvin laajalle yleisölle, kaikille tiedettä tekeville. Se ei siis todellakaan ole yleisopas graduntekijälle. Jos kirjan lukee kannesta kanteen, todennäköisesti kynnys gradun kirjoittamiseen vain nousee. Sen sijaan se on erinomainen hakuteos, josta löytyy vastauksia monenlaisiin erityiskysymyksiin, liittyivätpä ne sitten tutkimustekstin rakenteeseen, viittaamiseen tai suomen kielen pilkkusääntöihin.

Kirja on myös melkoisen kallis, joten ellet voi vähentää sitä ammattikirjallisuutena verotuksessa, taitaa olla parasta jättää se kirjaston hyllyyn. Siellä niitä nimittäin on muutenkin jo useita kappaleita, ehkä jopa yksi kutakin edellistä painosta!

Tutki ja kirjoita Bookplus.fi-kirjakaupassa

Tweet This Post Post to Facebook

Gradun ja väitöskirjan erot

Gradu ja väitöskirja ovat toisiaan monella tavalla muistuttavia tekstilajeja: Molemmat ovat opinnäytteitä, jotka tehdään ohjaajan avustuksella. Molemmilla tavoitellaan tutkintoa. Molemmilla etsitään vastausta jonkinlaiseen tutkimuskysymykseen, jonkinlaista tutkimusmenetelmää käyttäen. Gradun ja väitöskirjan rakennekin saattavat olla samankaltaisia, ainakin perusosiltaan.

Mitä sitten ovat gradun ja väitöskirjan erot? Seuraavassa pohdin gradun ja väitöskirjan eroja. En kuitenkaan rajoitu varsinaisesti tekstilajien eroihin vaan pohdin myös sitä, miten nämä lajit prosesseina eroavat toisistaan. Uskon, että tämän kysymyksen pohtimisesta on hyötyä yhtä lailla graduntekijälle kuin väitöskirjaakin kirjoittavalle.

Kesto

Omasta mielestäni suurin yksittäinen ero on se, että väitöskirjan tekeminen on projektina yksinkertaisesti ajallisesti hyvin paljon pidempi. Gradut voivat tietysti venyä, mutta todellisuudessa sellaisen pystyy kirjoittamaan ainakin vuodessa, käytännössä jopa paljon, paljon nopeammin, jos niin haluaa. Väitöskirja on ihanteellisimmillaankin ainakin neljä vuotta kestävä projekti, ja usein käytännössä vielä pidempi.

Projektin ajallinen pituus johtaa siihen, että projektia on yksinkertaisesti entistä haastavampi hallita. Se vaatii enemmän pitkäjänteisyyttä, ja motivaation ylläpitäminen on haastavampaa.

Projektin pituus vaikuttaa myös väitöskirjan tekijän talouteen voimakkaasti. Väitöskirjaa tehdään usein päätyönä, joko apurahan turvin tai sitten kuukausipalkalla esimerkiksi tutkijakoulussa. Jos väitöskirjaa tehdään ilman rahoitusta, käytännössä elämä täytyy “rahoittaa” jollain täysin toisella työllä, jonka ohella väitöskirjaa tehdään. Toki graduntekijänkin on jollain elettävä gradunteon ajan, mutta kysymys on relevantti vähemmän aikaa.

Laajuus ja syvällisyys

Toinen selkeä ero liittyy laajuuteen. Väitöskirja on yksinkertaisesti pidempi kuin gradu. Kirjoittamisen näkökulmasta tämä tarkoittaa, että väitöskirjan kirjoittajan on hallittava laajempi kokonaisuus rakenteellisesti ja sisällöllisesti.

Jos väitöskirja on gradua laajempi, on se samalla yleensä myös gradua syvällisempi. Tarkoitan syvällisyydellä tässä yhteydessä yksinkertaisesti sitä, että väitöskirjassa paneudutaan aiheeseen perusteellisemmin, laajemman aineiston ja lähdemateriaalin valossa. Gradussa tavoitteena on usein vastata yhteen yksinkertaiseen tutkimuskysymykseen, mutta väitöskirjassa tarkastelukulmia on yleensä väistämättä useampia. Lopputuloksena tai ainakin tavoitteena on siis perusteellisempi kuva tarkasteltavasta ilmiöstä.

Laajuus näkyy myös lähdeluettelon pituudessa ja käytännössä siis luettavan kirjallisuuden määrässä. Gradua tehdessä riittää, että on perehtynyt johonkin relevanttiin kirjallisuuteen. Väitöskirjaa tehdessä on osoitettava, että tuntee kirjallisuuden kentän kokonaisuudessaan ja lisäksi on lukenut ainakin jollain tasolla kaikki keskeiset lähteet. Gradua tehdessä on usein mahdollista käyttää ensisijaisesti kotimaista lähdekirjallisuutta, mutta väitöskirjaa tehdessä pelkkään kotimaiseen kirjallisuuteen tukeutuminen on yleensä mahdotonta.

Tieteen kriteerit

Joskus ajatellaan, että gradun tekeminen on tieteen harjoittelua kun taas väitöskirjan tekeminen on jo tieteen tekemistä. Minun mielestäni asia ei ole aivan näin yksiselitteinen, joskin tietty totuus tässä väitteessä kyllä on.

Gradussa sallitaan suurempia puutteita kuin väitöskirjassa, eikä kukaan oleta, että gradun täytyy täyttää täysin samat kriteerit kuin virallisten tieteellisten julkaisujen. Väitöskirjaa sen sijaan arvioidaan samojen kriteerien valossa kuin muitakin tieteellisiä tutkimuksia. Lopputuloksen täytyy siis täyttää tieteen kriteerit, ja sillä tulee olla myös jotain aitoa annettavaa tiedeyhteisölle.

Silti on tärkeä muistaa, että myös väitöskirja on opinnäyte. Väitöskirjan tekeminen on harjoittelua, tieteen tekemisen opettelemista. Myös väitöskirjaa tehdään yhteistyössä ohjaajan kanssa. Väitöskirjan tekijän tuottaman tekstin ei oleteta olevan lähtökohtaisesti valmista tiedettä, mutta prosessin myötä siitä pitäisi tulla sellaista.

Vapaaehtoisuus ja akateeminen identiteetti

Hyvin suuri tai itse asiassa valtava ero on siinä, että gradu on periaatteessa pakollinen, kun taas väitöskirja ei sitä ole. Jokaisen korkeakoulututkinnon suorittajan on tutkinnon saadakseen tehtävä gradu tai vastaava lopputyö. Monella opiskelijalla ei ole erityisen vahvaa tutkijaidentiteettiä. Silti opintojen lopuksi heidän on gradun ajan esitettävä tutkijaa, ainakin jollain tasolla. Tämä voi tuottaa monille opiskelijoille suuria ongelmia, sillä akateeminen tutkimustyö ja tieteellinen kielenkäyttö voivat tuntua monesta hyvin vierailta. Graduntekijä voi kuitenkin aina ajatella: “Minä nyt hetken aikaa leikin tutkijaa.”

Väitöskirjan tekijä ei sen sijaan enää pääse pakoon akateemista identiteettiä tai tutkijuutta. Kaikki väitöskirjan tekijät eivät päädy tutkijoiksi, ja moni tekee jatko-opintojakin vahvistaakseen omaa ammatillista identiteettiään ja pätevyyttään esimerkiksi opettajana. Silti vaikka väitöskirja jäisi ainutkertaiseksi ekskursioksi tutkimuksen tekemisen maailmaan, ovat tuon prosessin aikana tutkijuus ja akateemisuus osa väitöskirjan tekijän identiteettiä.

Ehkäpä väitöskirjan vapaaehtoisuuteen kiteytyy väitöskirjan ja gradun lopullinen ero: gradu on pakko tehdä, mutta väitöskirjaa ryhtyvät tekemään vain ne, jotka eivät gradusta saaneet tarpeekseen. Jonkinlainen sisäinen palo täytyy siis löytyä. Mielestäni tuo sisäinen palo voi kohdistua kuitenkin monenlaisiin asioihin: tutkimusaiheeseen, tutkimuksen tekemisen haasteellisuuteen ja samalla tyydyttävyyteen, kirjoittamiseen tai vaikka vain siihen, että on hauska asettaa itselleen koko ajan haastavampia tavoitteita!

Haluan kiittää tässä artikkelissa esiintyvistä ajatuksista Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sekä Joensuun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan jatko-opiskelijoita.

Tweet This Post Post to Facebook

Gradun kirjoittamisen osa-alueet 2

Tämä on gradun kirjoittamisen osa-alueita käsittelevän artikkelin toinen osa. Löydät artikkelin ensimmäisen osan täältä: Gradun kirjoittamisen osa-alueet 1

Tämä kahden artikkelin sarja tarkastelee gradun kirjoittamista kirjoittamisen kuuden osa-alueen näkökulmasta. Tavoitteena on hahmottaa, mitä kaikkea gradun kirjoittamiseen liittyy. Kirjoittamisen kuusi osa-aluetta ovat:

1) Kirjoittaminen on taitoa
2) Kirjoittaminen on luovuutta
3) Kirjoittaminen on prosessi
4) Kirjoittaminen on tekstilajin tuottamista
5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa
6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa

Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin näistä kolmea ensimmäistä, ja tässä osassa käydään läpi kolme jälkimmäistä.

4) Kirjoittaminen on tekstilajin tuottamista
Aina kun kirjoitamme jotain yksittäistä tekstiä, kirjoitamme aina samalla jonkin tietyn tekstilajin edustajaa. Oli kyseessä sitten työhakemus, sähköposti, tekstiviesti, Facebookin statuspäivitys, runo, romaani, ylioppilasaine, opiskeluessee tai sitten gradu, tiedämme, että tekstin pitää olla tietyn tyyppinen. Sille on erilaisia vaatimuksia, ja sen tulee jollain tavalla muistuttaa muita saman tekstilajin edustajia. Opimme kirjoittamaan erilaisia tekstejä paljolti tarkkailemalla muita saman tekstilajin edustajia, mutta saatamme saada myös ohjausta ja opastusta joihinkin tärkeisiin tesktilajeihin.

Gradun kohdalla kirjoittaminen tekstilajin tuottamisena tarkoittaa ensinnäkin sitä, että gradulla on tietynlaisia muodollisia vaatimuksia, jotka meidän täytyy selvittää. Gradussa pitää olla suurin piirtein tietty määrä sivuja, siinä tulee olla kansilehti, tiivistelmä, sisällysluettelo ja lähdeluettelo. Siinä tulee olla tietynlainen rakenne, ja lukujen ja alalukujen otsikoinninkin pitää olla tietynlainen. Voi jopa olla, että marginaalien leveys on määrätty.

Graduntekijänä sinun täytyy siis selvittää, minkälainen tekstilaji gradu oikein onkaan. Tämän voi tehdä periaatteessa kolmella tavalla: lukemalla ja selailemalla valmiita graduja, lukemalla oppaita tai kysymällä joltain toiselta. Voi olla, että kannattaa tehdä kaikkea kolmea.

Opinnäytteet ovat siitä kummallisia tekstilajeja, että niitä kirjoittaessamme olemme aina aloittelijoita. Opinnäyte on hyvin tärkeä teksti, mutta sellainen tehdään yleensä vain kerran. Aloittaessamme emme oikein tiedä, minkälainen teksti meidän pitäisi kirjoittaa.

Tekstilaji sekä sen piirteet ja vaatimukset ovat läsnä gradun kirjoittamisessa monella muullakin tavalla kuin sivumäärälle tai marginaaleille asetettuina vaatimuksina. Gradu on tieteellinen teksti, ja siltä vaaditaan hieman samanlaista tyyliä ja retoriikkaa kuin muiltakin tieteellisiltä teksteiltä. Myös tämä asia voi hämmennystä ja epävarmuutta. Joskus graduntekijät ajattelevat esimerkiksi, että gradussa ei saa käyttää minä-sanaa. Tekstin pitäisi olla jotenkin persoonattomampaa. No, jos ohjaajasi ei halua graduusi minä-sanoja, jätä ne pois. Itse en olisi niin ehdoton.

On kuitenkin selvää, että gradussa vaadittu tyyli ja argumentointi ei ole aivan samanlaista kuin monissa muissa tekstilajeissa. Samoin gradussa ja muissa tieteellisissä teksteissä on erityiset konventiot esimerkiksi siihen, miten liität oman tekstisi muihin teksteihin, esimerkiksi lähdekirjallisuuteen. Sinun täytyy siis ehdottomasti miettiä gradultasi vaadittua tyyliä, katsoa muista teksteistä mallia ja kysyä ohjeita.

5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa
Kirjoittaminen mielletään usein helposti yksinäiseksi puurtamiseksi, ja yleensä siihen tietysti sisältyykin vaiheita, jolloin istut yksin tietokoneen ääressä tuottamassa tekstiä. Tämä on kuitenkin vain kirjoittamisen yksi puoli. Gradun kirjoittaminen on myös sosiaalista toimintaa, monella eri tavalla samanaikaisesti.

Ensinnäkin gradun kirjoittamiseen liittyy erilaisia sosiaalisia tavoitteita. Kirjoitamme opinnäytteen saadaksemme tutkinnon ja esimerkiksi muuttaaksemme asemaamme työnhaussa. Gradun tekemiseen liittyy siis erilaisia sosiaalisia odotuksia ja latauksia.

Toisaalta emme kirjoita gradua tyhjiössä vaan tietyssä yhteisössä: omalle laitoksellemme, omassa yliopistossamme tai korkeakoulussamme ja myös oman alamme kansallisessa tai jopa kansainvälisessä yhteisössä. Näissä yhteisöissä on omanlaisia tapoja ja gradulle asetettuja odotuksia. Vaikka yksittäisellä gradulla ei välttämättä ole paljon lukijoita, on niitä aina kuitenkin jokunen. Kirjoitamme graduamme siis konkreettisesti myös tietyille ihmisille.

Lopulta gradun kirjoittamiseen sisältyy myös erilaisia kasvokkaisia vuorovaikutustilanteita, tapaamisia toisten ihmisten kanssa. Ainakin käymme tapaamassa ohjaajaamme sekä osallistumme mahdolliseen graduseminaariin. Näissä tilanteissa toimiminen vaatii myös tietynlaisia sosiaalisia taitoja. Nekään eivät ole itsestään selviä, sillä emme välttämättä ole vastaavanlaisissa tilanteissa koskaan aiemmin olleet.

6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa
Kuudes ja viimeinen kirjoittamisen osa-alue on kirjoittamisen sosiopoliittisuus. Sen lisäksi, että kirjoittaminen on toimintaa yhteisössä, ihmisten kanssa, tuossa yhteisössä on olemassa erilaisia valtarakenteita, jotka vaikuttavat kirjoittamiseen. Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta asialta muttei sitä todellisuudessa ole.

Ensinnäkin tämä tarkoittaa sitä, että sinä ja ohjaajasi ette ole tasa-arvoisia. Ohjaaja pystyy päättämään gradusi hyväksymisestä ja arvosanasta, ja hän pystyy myös vaikuttamaan opintoihisi muilla tavoin. Voit esimerkiksi tehdä gradussasi vaikka minkälaisia ratkaisuja halusi mukaan, mutta ohjaaja viime kädessä päättää, ovatko ne hyväksyttäviä.

Ohjaaja on tässä asetelmassa instituution edustaja. Hänen velvollisuutenaankin on valvoa, että gradusi täyttää ne vaatimukset, jotka yhteisö sille asettaa. Viime kädessä yhteisö päättää oletko sinä ja gradusi yhteisön myöntämän tutkinnon ja arvonimen arvoisia. Vaikka tämä valta-asetelma ei johtaisikaan väärinkäytöksiin, on selvää, että se vaikuttaa kirjoittamiseen monella tavalla. Et voi graduntekijänä toimia täysin niin kuin haluat vaan sinun on luovittava omien halujesi sekä ohjaajan ja yhteisön vaatimusten välissä.

Se, että sinuun graduntekijänä kohdistuu valtaa, ei kuitenkaan tarkoita, ettei sinulla itselläsi olisi valtaa. Jokaisella kirjoittajalla on. Myös tämän asian kanssa on tultava sinuiksi. Sinä päätät, minkälaisista asioista kirjoitat ja miten niistä kirjoitat. Tämä valta tuo myös sinulle vastuuta: Seisotko kirjoittamasi takana? Onko kirjoittamasi parhaan tietosi valossa totta? Ja vaikka valtarakennelmat sinuun graduntekijänä vaikuttavatkin, voit myös tuohon valtarakennelmaan itse vaikuttaa.

Myös tämä kirjoittamisen osa-alue on hyvin haastava. On ensinnäkin havaittava, mitä erilaisia valtarakennelmia on läsnä ja miten ne sinuun vaikuttavat. Tämän jälkeen on osattava toimia järkevästi.

Lopuksi
Esittelin eräällä gradun kirjoittamisen kurssilla tässä artikkelissa käsittelemiäni ajatuksia. Lopuksi kysyin kurssilaisilta, miltä tämä heistä vaikuttaa. Erään opiskelijan vastaus tuli nopeasti: ”Ahdistavalta!”

Edellä esittelemäni luettelo on kieltämättä hyvin pitkä. Gradun kirjoittajan on hallittava valtava määrä asioita. Tässäkin tapauksessa tieto voi aluksi lisätä tuskaa. Toisaalta ajattelen kyllä, että näiden kaikkien gradun kirjoittamisen osa-alueiden hahmottaminen on loppujen lopuksi helpottavaa. Alueita ja vaatimuksia on toki monta, mutta silti niitä on vain rajallinen määrä. Lisäksi osassa olet jo valmiiksi hyvä, eikä kaikessa edes koskaan tarvitse olla hyvä. Gradun kirjoittaminen on mahdollista, vaikka kaikki edellä mainittu ei loistavasti sujuisikaan. Aina voit myös pyytää apua ja neuvoja.

Gradun kirjoittamisen jakaminen tällä tavoin eri osa-alueisiin saattaa auttaa myös hahmottamaan erilaisia ongelmia paremmin. Jos gradun tekeminen ei suju, voit edellä esitellyn jaottelun avulla pohtia, mihin ongelmat liittyvät. Ehkäpä sinulla on vaikeuksia hallita prosessia: et ehkä saa itseäsi työskentelemään sujuvasti tai ehkäpä et edes hahmota, mitä kaikkea sinun pitäisi tehdä. Vastaavasti ongelma voi liittyä luovuuteen: istut joka päivä tietokoneen ääressä mutta et saa mitään aikaiseksi. Tai sitten ongelmasi saattavat liittyä kirjoittamisen sosiaaliseen puoleen: et ehkä uskalla hakea ohjausta tai et osaa tehdä sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Jos pystyt pilkkomaan ongelmaa tällä tavoin, voi olla paljon helpompi etsiä sille ratkaisua. Gradun kirjoittaminen ei enää ole epämääräinen möykky, joka ei vaan suju. Ymmärrät, että jotkin tietyt asiat siinä eivät suju, ja niihinkin on mahdollista etsiä ratkaisuja.

Tämä artikkeli on eräänlaista gradun kirjoittamisen taustateoriaa. Sen tavoitteena on auttaa paremmin hahmottamaan, mitä gradun kirjoittaminen oikein on. Toivon, että tekstini herättää ajatuksia ja antaa myös työkaluja gradusi työstämiseen. Kuulisin mielelläni aiheesta myös kommentteja: Mikä jäi epäselväksi? Mistä tuntui olevan hyötyä? Mistä olet eri mieltä?

Seuraavaksi voit lukea esimerkiksi nämä artikkelit:
Gradun aloittaminen
Gradun suunnitteleminen

Tweet This Post Post to Facebook