Kuva: seanmcgrath (Flickr)

Yksi opinnäytteen kirjoittamiseen tyypillisesti liittyvä vaihe on tiivistelmän eli abstraktin kirjoittaminen. Tiivistelmä kirjoitetaan käytännössä melkein aina silloin, kun tutkielma on valmistunut ja se pitää jättää.

Tiivistelmän kirjoittaminen opinnäyteprojektin lopuksi on käytäntö, jota minun ei ole koskaan tullut mieleenikään kyseenalaistaa. Wendy Laura Belcher sen sijaan kyseenalaistaa sen kirjassaan Writing your journal article in 12 weeks. Hänen mukaansa tiivistelmä kannattaa kirjoittaa kaikkein ensimmäiseksi.

Olenkin nyt väitöskirja-artikkeleitani kirjoittaessani yrittänyt aloittaa juuri tiivistelmän kirjoittamisesta. Täytyy myöntää, että se toimii.

Tiivistelmää kirjoittaessaan joutuu miettimään tarkasti, mistä omassa tutkimuksessa on oikeastaan kyse. Joudut ilmaisemaan hyvin tarkasti ja ytimekkäästi, mikä on tutkimusasetelmasi, miksi tutkimusta teet, miten sen toteutat ja mitkä ovat tutkimuksesi tulokset. Tämä ei tietenkään ole ihan helppoa. Idea onkin siinä, että näiden asioiden miettiminen heti aluksi auttaa sitten varsinaisen tutkielman kirjoittamisessa.

Hyvän tiivistelmän ainekset eroavat tietysti melkoisesti alasta toiseen. Kannattaakin ehkäpä vilkaista hyviä oman alan tiivistelmiä malliksi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston E-thesis-palvelusta löytää helposti eri alojen tiivistelmiä. Muista niitä lueskellessasi kuitenkin, että ne eivät kaikki ole hyviä.

Hyvä tiivistelmä ei ole suunnitelma. Hyvä tiivistelmä kertoo esimerkiksi seuraavat asiat:

1) Miksi tutkimus on tehty?
2) Mikä on tutkimuksen mahdollinen teoreettinen tausta?
3) Miten tutkimus on käytännössä tehty, eli mikä on sen metodologia?
4) Mitä ovat keskeiset tulokset?
5) Mitkä ovat pääasialliset todisteet?
6) Mitä johtopäätöksiä tutkimuksesta voi tehdä?

Hyvä tiivistelmä ei sisällä liikaa aineiston esittelyä eikä myöskään sitaatteja tai lähdeviitteitä. Se ei myöskään ole tutkielman johdanto vaan yksinkertaisesti tiivistelmä koko tutkimuksesta.

Kun tiivistelmän kirjoittaa aivan aluksi, joutuu sitä aivan varmasti muokkaamaan myöhemmin. Tarkoitus ei olekaan tehdä heti täydellistä tiivistelmää vaan selventää itselleen tiivistelmän avulla, mistä omassa tutkimuksessa on kyse. Kirjoitapa tiivistelmäsi siis jo tänään.

Kuva: MSVG (Flickr)

Suuri osa tällä sivustolla olevista artikkeleista käsittelee tavalla tai toisella gradun tekemisen prosessia: Miten gradu suunnitellaan? Miten työpäivät kannattaa järjestää? Mikä auttaa keskittymiseen? Miten vaikeudet voi voittaa?

Gradun tekemisen prosessissa tai ylipäätään melkein missä tahansa kirjoittamisen prosessissa on kaksi sudenkuoppaa, joita kannattaa varoa. Nämä sudenkuopat tai salakavalat ansat ovat, että:

1) Ajattelet, että prosessi on kaikilla kirjoittajilla samanlainen
2) Ajattelet, että prosessi on joka kerta samanlainen

Deadlinen taika

Putoan itsekin näihin ansoihin yhä uudestaan. Eräs väitöskirjaa tekevä ystäväni vannoo esimerkiksi deadlinen nimeen. Kun hän on sopinut lähettävänsä ohjaajilleen tekstiä kuun loppuun mennessä, tuosta deadlinesta ei tingitä. Ennemmin hän tinkii laadusta. Itse asetettu deadline on ystävälleni positiivinen tekijä, joka pakottaa hänet toimeen.

Kun kuuntelen ystäväni kuvausta hänen työskentelystään, tulen tietysti kateelliseksi ja ajattelen, että minunkin pitää keksiä itselleni deadline. Olenkin kokeillut erilaisia itse määriteltyjä deadlinejä monesti. Koskaan ne eivät ole olleet erityisen menestyksekkäitä.

Deadline toimii minulla, jos se on aito. Itse asettamani deadlinet (esimerkiksi ennen kesälomaa pitää olla valmiina sitä ja tätä) sen sijaan aiheuttavat minulle vain ahdistusta ja toteuttamatta jäädessään huonon itsetunnon. Minun on paljon parempi keskittyä siihen, että pyrin yksinkertaisesti työskentelemään säännöllisesti aikataulua sen suuremmin murehtimatta, tekivät muut mitä tahansa. Minunkin väitöskirjani valmistuu kyllä.

Hyvin luistaa, vai luistaako?

Toinen ongelma liittyy siihen, että helposti ajattelee asioiden tapahtuvan uudestaan samanlaisina tai samalla tavalla. Otan tästäkin omakohtaisen esimerkin.

Oma väitöskirjani tulee koostumaan erillisistä, tieteellisissä lehdissä julkaistuista artikkeleista. Artikkeleista ensimmäinen syntyi varsin vaivattomasti. Toki sitäkin edelsi kauan kestänyt aineiston keruu ja analyysi, mutta itse teksti syntyi melko lyhyessä ajassa. Tässä auttoi varmasti kunnon deadline: artikkeli ilmestyi erään lehden teemanumerossa, ja se piti tosiaan saada valmiiksi tiettyyn päivämäärään mennessä. Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa syy. Myös artikkelin fokus ja pääasiallinen argumentti rakentuivat jotenkin melko lailla itsestään.

Tämän jälkeen ajattelin tietysti muidenkin artikkelien syntyvän yhtä helposti. No, ihan näin ei kuitenkaan käynyt. Kaksi seuraavaa artikkelia ovat olleet aika vaikeita toteuttaa. Artikkelien rajaaminen on ollut vaikeaa, ja prosessiin on tullut kaikenlaisia mutkia. Myös oma tilanteeni on muuttunut. Kyllä nuokin artikkelit valmistuvat. Olisin kuitenkin säästänyt itseltäni monta hammastenkiristystä, jos en olisi odottanut prosessin toistuvan samanlaisena ja pitänyt vaikeuksia jotenkin odotuksenvastaisina.

Mitä tehdä?

Ehkä edellä kuvatuissa ajattelutavoissa on jotain yleisinhimillistä, ja siksi niitä ei ehkä täysin voi välttää. Jotain kuitenkin voi tehdä.

Koeta luottaa omaan tapaasi tehdä gradua, ja tunne itsesi graduntekijänä. Jos deadline, tomaatit tai säännölliset tapaamiset ohjaajan kanssa toimivat, käytä niitä. Jos opit vaikkapa tältä sivustolta tai toiselta graduntekijältä uusia niksejä, kokeile niitä toki ennakkoluulottomasti. Älä kuitenkaan ajattele, että sinun gradusi valmistuu automaattisesti jotain toista matkimalla tai että sinun olisi pakko tehdä gradusi samalla tavalla kuin muut.

Koeta pitää myös mielesi joustavana. Yhtenä päivänä gradukirjallisuuden lueskelu rannalla voi onnistua mutta toisena taas ei. Silloin voi olla tarpeen muuttaa työskentelytapoja ja mennä vaikkapa kirjastoon lukemaan. Tai sitten on syytä laittaa kirjat loppupäiväksi syrjään ja tehdä välillä jotain muuta. Jos pidät valmistumisen selkeänä mielessäsi, löydät kyllä keinot sen toteuttamiseksi.

—

Siirryn nyt kesälomalle ja palaan tämänkin blogin ääreen jälleen elokuussa. Keskustelupalstalla on kuitenkin päivittäin aktiivista keskustelua gradun tekemisestä. Tällä hetkellä siellä käydään hyvää keskustelua aineiston analysoimisesta ja analyysiluvun kirjoittamisesta. Jos kaipaat graduseuraa, rohkaisua ja vinkkejä, suuntaa keskustelualueelle!

Kuva: Per Ola Wiberg (Flickr)

Gradun tekeminen kesällä on monelle graduntekijälle houkutteleva vaihtoehto tai sitten yksinkertaisesti ainoa todellinen vaihtoehto. Kesä tarjoaakin hieman pidemmän ajanjakson, jolloin gradun tekemiseen voi keskittyä.

Kannattaa kuitenkin käyttää hieman aikaa siihen, että miettii, miten graduaan kesällä tekee. Kesä gradun ääressä on nimittäin omalla tavalla haastavaa.

Kesällä oman haasteensa tuo esimerkiksi se, että yleensä kontakti ohjaajaan ja yliopistoon vähenee entisestään. Ohjaaja ei välttämättä ole kesällä lainkaan käytettävissä, ja siksi mahdollisuus saada ohjausta tai palautetta voi olla vähäistä. Kun luontainen kontakti yliopistoon vähenee, akateeminen maailma voi alkaa tuntua entistäkin kaukaisemmalta.

Kesällä aikaa voi olla liikaakin. Kun aikaa on runsaasti, työpäiviin ja -viikkoihin voikin olla vaikea saada ryhtiä. Kovin luontevia deadlineja kesä ei myöskään itsestään tarjoa.

Oman haasteensa tarjoaa myös yksinkertaisesti se, että aurinko paistaa ja koko muu maailma tuntuu olevan lomalla, terassilla tai rannalla. Jokainen graduntekijä kyseenalaistaa jossain vaiheessa koko projektin täysjärkisyyden. Elämä tuntuu olevan toisaalla. Kesällä ristiriita oman graduprosessin ja muiden ihmisten aktiviteettien välillä korostuu entisestään. Tuntuu helposti siltä, että kun sinä pakerrat gradusi parissa, kaikki muut ovat pitämässä hauskaa.

Vaikka gradu ja kesä tarjoavat yhdistelmänä kiistatta haasteita, oikein hahmoteltuna kesä on kuitenkin oivallista aikaa gradun tekemiseen. Jotta gradun tekeminen kesällä ei jäisi pelkäksi puheeksi ja jotta gradusi todella edistyisi, ehdotan, että kiinnität huomiota ainakin seuraaviin asioihin:

1) Älä luota tahdonvoimaan tai päätökseen, tee suunnitelma

Pelkkä päätös tehdä gradua kesällä ei riitä. Sinun täytyy tehdä selkeä suunnitelma, joka huomioi kesän erityislaadun.

Voit käyttää apunasi tätä lomaketta: Word-tiedosto tai pdf. Hahmottele sinne karkea suunnitelma seuraavan kahdentoista viikon varalle. Merkitse suunnitelmaan keskeiset viikkokohtaiset tehtävät sekä työskentely- ja vapaapäivät.

2) Tee graduasi mahdollisimman paljon jo ennen kesää

Osa kesän viehätystä graduntekoaikana saattaa olla myös siinä, että kesä tarjoaa taas yhden tavan lykätä gradunteon aloittamista (“En tee tänään, teen sitten kesällä”).

Koeta olla putoamatta tähän loukkoon. Aloita siis jo tänään ja koeta tehdä graduasi mahdollisimman paljon ennen kesää. On helpompaa pitää liikkuvaa junaa vauhdissa kuin saada se liikkeelle. Kun aloitat jo tänään, kesäkuussa vain jatkat siitä, mihin olet jo päässyt.

3) Pidä erittäin säännöllistä kontaktia muihin graduntekijöihin

Sosiaalisen tuen merkitys on hyvin tärkeä kaikille graduntekijöille, mutta erityisen tärkeää se on kesällä. Tarvitset muita ihmisiä, jotka jakavat samanlaisen arjen.

Yksi vaihtoehto on mennä päivittäin yhdessä jonkun toisen kanssa atk-luokkaan tai kirjastoon työskentelemään. Voit itse kuvitella, kumpi on houkuttelevampaa kesäisenä aamuna, lähes tyhjä atk-luokka vai atk-luokka, jossa odottaa joku tuttu, jonka kanssa on sovittu gradunteon aloittamisesta tiettyyn aikaan.

Jos sinulla ei ole mahdollisuutta tai halua tavata muita graduntekijöitä päivittäin, koeta järjestää vaikkapa viikoittainen tapaaminen jonkun toisen graduntekijän kanssa. Jos tämäkin on hankalaa, älä väheksy puhelinta ja sähköpostia. Pieni raportoiminen työpäivän aluksi ja lopuksi piristää kummasti.

Kaikkein helpoin tuki on kuitenkin Gradutakuun keskustelualue. Siellä moni jo suunnittelee kesägradun toteuttamista.

4) Tee hyvin konkreettiset päiväkohtaiset suunnitelmat

Koeta tehdä työpäiviesi varalle hyvin konkreettiset suunnitelmat. Ehdotukseni yhden päivän tehtäväksi on vaikkapa tällainen:

Aloitus klo 9
Kuusi tomaattia gradutyöskentelyä
Sen jälkeen rannalle tai jäätelölle

Tämä on tietysti vain ehdotus. Suunnittele itse oma päiväaikataulusi, mutta tee siitä hyvin konkreettinen. Mieti myös edellisenä päivänä, mitä graduusi liittyvää teet seuraavana päivänä. Näin tiedät työpäivää aloittaessasi, mitä ryhdyt tekemään.

5) Palkitse itseäsi koko ajan

Jos kesägradusta tekee itserankaisun muodon, se ei tule onnistumaan. Tee gradun tekemisestä mahdollisimman mukavaa. Palkitse itsesi jokaisesta työpäivästä jollain sinua miellyttävällä asialla. Voi olla hyödyllistä palkita itseään jopa jokaisen tomaatin jälkeen ja tietysti jokaisen työviikon jälkeen. Kun työpäivistä tulee mukavia ja sopivan rentoja, haluat tehdä niitä lisää.

6) Älä ole liian kunnianhimoinen

Gradun ei tarvitse välttämättä valmistua kesän aikana. Meillä opinnäytteen tekijöillä on myös tapana koko ajan olla liian optimistisia todellisen edistymisen suhteen. Oleellista on, että työskentelet säännöllisesti ja että gradun tekeminen on mukavaa.

Minun mielestäni kannattaa asettaa tavoitteet pikemminkin tehtyjen tomaattien ja työpäivien kautta kuin gradun edistymisen kautta. Ei kannatta olla tomaateissakaan liian kunnianhimoinen. Muutama tomaatti muutamana päivänä viikossa on ihan hyvä suunnitelma.

7) Pidä myös lomaa

Kesällä pidetään kesälomaa, ja siihen on ihan järkevät syyt. Kesällä palaudutaan pitkästä talvesta ja rentoudutaan. Varaa suunnitelmaasi siis myös lomaviikkoja. Älä tee lomasta ehdollista (“Pidän lomaa, kun olen tehnyt teoriaosion”). Päätä etukäteen, milloin pidät lomaa, ja lomaile silloin hyvällä omallatunnolla, koska olet sitä ennen tehnyt paljon asioita gradusi eteen.

Tässä on minun ehdotukseni kesägradun tekemiseen. Kuulisin mielelläni myös teidän ajatuksianne. Onko joku lukijoista tehnyt gradunsa kesällä? Mikä oli teidän prosessissanne tärkeintä?

Kuva: mikebaird (Flickr)

Olin viime viikolla Helsingin kauppatieteiden ylioppilaiden graduillassa puhumassa gradun tekemisestä. Tilaisuudessa oli muitakin puhujia, esimerkiksi kaksi gradunsa jo tehnyttä opiskelijaa, ohjaaja sekä opintopsykologi.

Keskustelun aikana yleisöstä esitettiin visainen kysymys:

Miten gradun tekeminen onnistuu, jos ei ole motivaatiota?

Kysymys on hyvä. Nykyaikaisessa kasvatustieteessä ymmärretään, että “Kiinnostus, tunteet ja motivaatio ovat keskeisiä oppimisen sytyttäjiä ja syventäjiä.” Kysymykseen sisältyy kuitenkin yksi virheellinen oletus: ajatuksena on, että motivaation pitäisi syntyä ennen työskentelyn aloittamista.

Emootio on seurausta toiminnasta

Wendy Laura Belcher kirjoittaa erinomaisessa kirjassaan Writing your journal article in twelve weeks juuri tästä teemasta. Hän toteaa, että ajatus siitä, että emootio edeltää toimintaa, on virheellinen. Todellisuudessa emootio on seurausta toiminnasta.

Jokainen, joka on yrittänyt harrastaa vaikkapa säännöllisesti liikuntaa, tietää, että aina ei huvita. Liikunnasta tulee kuitenkin hyvä olo. Sama pätee gradun tekemiseen.

Keskeinen kysymys ei siis olekaan, miten saisin motivaatiota vaan miten saisin itseni liikkeelle. Siihen minulla taas on kolme ehdotusta:

1) Suunnittele seuraava työpäiväsi jo edellisenä päivänä. Mieti konkreettisesti, mitä tulet tekemään, milloin aloitat ja missä työskentelet. Näin tähän ei tarvitse käyttää aikaa työskentelyä aloittaessasi. Saatat myös huomata, että alitajunta tekee työtä puolestasi yön aikana tai että joskus jopa odotat innoissasi sitä, että pääset töihin käsiksi.

2) Sido työskentelyn aloittaminen johonkin edelliseen tehtävään. Päätä esimerkiksi aloittaa gradun kirjoittaminen heti suihkun jälkeen aamulla tai välittömästi saavuttuasi kotoasi atk-luokkaan. Tätä toimintaa kutsutaan englanniksi nimellä action trigger. Tutkimukset osoittavat, että jonkin haastavan toiminnan sitominen johonkin yksinkertaiseen ja väistämättä toistuvaan toimintaan lisää merkittävästi sen todennäköisyyttä, että todella aloitat.

3) Käynnistä ensimmäinen tomaatti mahdollisimman nopeasti. Tomaateissa on taikaa. Ainakin minut ne pakottavat heti aloittamaan tehokkaan työskentelyn.

Kuten nimimerkki Emilia83 totesi Gradutakuun keskustelualueella:

Tekemättömyys taitaa loppujen lopuks ahdistaa enemmän ja sitä ahdistusta kestää aivan taatusti muutamaa tomaattia pidempään.

Kuva: mdanys (Flickr)

Gradun tekemisessä ja opinnoissa tulee väistämättä eteen erilaisia ongelmia. Mitä näille ongelmille sitten voi tehdä?

Ensinnäkin on hyödyllistä osata erotella erilaiset ongelmat toisistaan, sillä erilaisiin ongelmiin kannattaa suhtautua hieman eri tavoin. Olen Gradutakuu-kirjassa jaotellut ongelmat kolmeen luokkaan: huomioitaviin seikkoihin, negatiivisiin tunteisiin sekä strategisiin ongelmiin.

Huomioitavat seikat

Huomioitavat seikat eivät lähemmin tarkasteltuna ole itse asiassa lainkaan ongelmia, eikä niille oikeastaan välttämättä pysty mitään myöskään tekemään. Huomioitavia seikkoja ovat esimerkiksi seuraavat:

1) Tarkoituksesi on tehdä gradua hoitovapaalla ollessasi, mutta huomaat, että aikaa gradunteolle jääkin kotitöiden ohessa paljon vähemmin kuin oletit.

2) Olet tehnyt gradullesi aikataulun mutta vähitellen huomaat, että olet unohtanut aikataulusta jotain tehtäviä ja työskentelysi etenee muutenkin hitaammin kuin oletit.

Huomioitavissa seikoissa on kyse oikeastaan siitä, että sinun käsityksesi todellisuudesta on tullut tarkemmaksi ja realistisemmaksi. Tästä voi suorastaan onnitella itseään.

Voi tietysti olla, että sinun täytyy tämän seurauksena pohtia työskentelyäsi uudestaan. Saattaa myös olla, että joudut tekemään erilaisia toimenpiteitä: Saatat joutua lykkäämään valmistumistasi hieman, koska gradun tekemiseen menee hieman kauemmin kuin oletit. Tai sitten joudut alentamaan arvosanatavoitettasi tai luopumaan jostain muusta, jotta gradunteolle jää enemmän aikaa.

Nyt matkasi kohti gradun valmistumista jatkuu hieman realistisempana.

Negatiiviset tunteet

Negatiiviset tunteet ovat valitettavia mutta silti niin inhimillisiä ja yleisiä ilmiöitä. Sinua saattaa esimerkiksi pelottaa näyttää kirjoittamaasi tekstiä ohjaajallesi, koska olet varma, että se on surkeaa. Tai sitten olet aivan varma, että juuri sinä olet liian tyhmä tekemään gradua.

Negatiivisille tunteillekaan ei välttämättä voi mitään. Ehkä oman tekstin näyttäminen muille tulee pelottamaan sinua aina. Se pelottaa aika monia. Joistain negatiivisista tunteista voi ehkä oppia eroon, mutta se voi olla aika pitkä prosessi. Gradun osalta oleellista onkin, pystytkö työskentelemään näistä tunteista huolimatta. Olet ehkä varma omasta surkeudestasi mutta kirjoitat silti!

Joskus negatiivisille tunteillekin voi toki tehdä jotain hyvin konkreettista. Toisinaan voi esimerkiksi olla hyödyllistä harjoitella etukäteen tilanteita, jotka tuntuvat sinusta erityisen hankalilta tai pelottavilta. Jos esimerkiksi oman surkean tekstisi luettaminen ohjaajalla pelottaa, lueta tekstiä ensin jollain ystävällisellä opiskelukaverilla. Jos oman työn suullinen esittely seminaarissa pelottaa, esittele työtäsi suullisesti jossain vapaamuotoisessa tilanteessa.

Ei ramppikuume koskaan täysin poistu, mutta harjoitteleminen voi sitä vähentää.

Strategiset ongelmat

Kolmas ongelmien laji on strategiset ongelmat. Nämä ovat ongelmista parhaita, sillä ne ratkaisemalla gradusi valmistuu!

Strategisia ongelmia on tietysti monenlaisia. Voi olla, että sinulla ei ole ohjaajaa. Voi olla, että et tiedä, minkälaisella tutkimusmetodilla sinun tulee tutkia, ja vaikka tietäisit, et osaa. Voi olla, että työssäkäynnin takia sinulle ei jää aikaa ja energiaa gradun tekemiseen.

En väitä, että näiden ongelmien ratkaisu on välttämättä helppoa tai vaivatonta. Silti tosiasia on tämä: kun strateginen ongelma ratkeaa, olet ottanut ison askeleen eteenpäin kohti gradusi valmistumista.

Mitä ongelmille voi tehdä?

Jos sinusta tuntuu, että erilaiset ongelmat ja negatiiviset tunteet tekevät gradun tekemisestä kovin vaikeaa, suosittelen sinulle kahta asiaa:

1) Gradutakuu-kirjassa olen esitellyt harjoituksen nimeltään Kovat ajat. Siitä voi olla hyötyä kaikkiin edellä kuvattuihin ongelmiin. Harjoitus on aika monivaiheinen, enkä pysty sitä tässä lyhyesti selittämään. Hanki kirja jostain käsiisi ja tee harjoitus. Kirjaa löytyy myös kirjastoista.

2) Puhu ongelmistasi muille. Käänny sellaisen ihmisen puoleen, johon luotat ja joka malttaa kuunnella sinua hetken. Aina ei ole edes hyödyllistä alkaa yrittää ratkaista ongelmia. Jo niiden jakaminen voi auttaa. Jos sinusta tuntuu, ettet keksi tuollaista henkilöä, tule Gradutakuun keskustelualueelle purkautumaan. Siellä kyllä pystytään samastumaan kokemuksiisi.

Ongelmiin voi ottaa kuitenkin myös toisenlaisen näkökulman. Joidenkin ihmisten mukaan ongelmien ratkaiseminen on itse asiassa mahdotonta.

Psykologi C. G. Jung on sanonut seuraavaa:

Elämän kaikki suurimmat ja tärkeimmät ongelmat ovat pohjimmiltaan ratkaisemattomia. Niitä ei voi ratkaista, niistä voi vain kasvaa ulos. Tämä kasvu vaati kuitenkin uudenlaisen tietoisuuden asteen. Jokin korkeampi tai laajempi kiinnostuksen kohde ilmestyy horisonttiin, ja näkökulman laajenemisen myötä ratkaisematon ongelma menettää ajankohtaisuutensa.

Ongelmaa ei ratkaista loogisesti sen omista lähtökohdista, vaan se häipyy, kun uusi ja vahvempi elämänhalu kohtaa sen.

Jungin mukaan ongelmat eivät ratkea. Ne vain lakkaavat olemasta ongelmia.

Mikä on se halu tai toive, joka saa tämän aikaiseksi? Mielestäni se on halu saada gradu valmiiksi. Halu valmistua. Vahva toive siitä, että saa gradun valmiiksi ja voi siirtyä elämässään eteenpäin. Tietoisuus siitä, miten paljon voimavaroja vapautuu johonkin aivan muuhun, kunhan gradu on valmis.

Kun tämä halu on tarpeeksi vahva, esimerkiksi se, ettei ole ohjaajaa, muuttuu toissijaiseksi asiaksi. Ehkäpä teet sen gradusi valmiiksi ilman ohjausta. Tai jos tunnet ohjauksen edistävän gradusi valmistumista, ehkäpä sitten etsit ohjausta jostain. Näin gradunteko muodostuu ongelmien sijaan valinnoista, joita teet mielessäsi lopputulos, valmis gradu.