Rytmitä työskentelysi

Ihmisellä on päivän mittaan eräänlainen sisäinen rytmi. Ihmisen vireystila vaihtelee 90–120 minuutin sykleissä ylös ja alas. Voit havaita tämän vaikkapa luennoilla. Vaikka luennon aihe olisi todella kiinnostava, ennen pitkää keskittyminen menee mahdottomaksi.

Osittain tämä vaihtelu liittyy verensokeriin, mutta muitakin syitä on. Ilmeisesti myös unen aikana unen syvyys vaihtelee samankaltaisissa sykleissä. Tavallaan kyse on siis ihmiselle luonnollisesta rytmistä.

Kirjoittamista ja graduntekoa helpottaa, jos huomioit tämän rytmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työpäivä tai työskentelyyn varattu aika kannattaa jakaa tunnin tai puolentoista tunnin mittaisiksi paloiksi. Välillä kannattaa pitää taukoja.

Tauot puolestaan kannattaa käyttää mielekkäästi. Esimerkiksi seuraavanlaisia asioita voit tehdä melkein missä vain:

1) Venyttele

2) Juo vettä ja syö vaikkapa omena
Näin verensokeri ei laske.

3) Käy pienellä kävelyllä

4) Kiipeä portaita ylös ja alas

Jos työskentelet kotona eikä sinun tarvitse murehtia siitä, miltä muiden silmissä näytät, voit olla luovempi. Voit tehdä esimerkiksi seuraavaa:

1) Tee punnerruksia

2) Hanki käsipainot ja nostele niitä

3) Osta footbag ja opettele temppuja
Footbageja myyvät esimerkiksi urheiluliikkeet.

4) Osta pallot ja opettele jongleeraamaan
Palloja saa esimerkiksi pilailuvälinekaupoista.

Liikunta pieninäkin annoksina on hyvää vastapainoa gradun parissa puurtamiselle. Leikkisät ja samalla haastavat asiat, kuten footbag tai jongleeraus, tekevät gradunteosta puolestaan hauskaa, suorastaan leikkiä. Voit oppia gradua tehdessäsi yllättäviä taitoja!

Hyviä taukoaktiviteetteja eivät sen sijaan yleensä ole sähköpostin lukeminen tai netissä surffaaminen. Harhautuminen jonnekin kauas gradunteon maailmasta on niissä liian helppoa.

Jos sinun on pakko esimerkiksi lukea sähköpostit säännöllisesti, suosittelenkin, että teet sen aina tiettyinä kellonaikoina, esimerkiksi kaksi kertaa päivässä. Jos taas sähköpostien lähettäminen, Facebookissa hengailu ja suosikkigradublogin lukeminen ovat elämäsi harvoja nautintoja, ei niitä tietenkään kannata liikaa karsia. Voitkin palkita itsesi niillä aina jokaisen työpäivän lopuksi!

Haastattelu: Gradu verkkokeskusteluista

Gradutakuu-blogista voit jatkossa aina silloin tällöin lukea myös erilaisia haastatteluja. Ensimmäisenä haastateltavana on Aleksi Kuutio, jonka suomen kielen gradu valmistui keväällä 2009. Paljon kiitoksia Aleksille haastattelusta, ja valtavasti onnea valmistumisen johdosta!

1) Kerro hieman itsestäsi. Kuka olet ja mitä olet opiskellut?

Aleksi Kuutio. Palikat kohdallaan jo syntymästä lähtien (tarjoan muuten olusen sille, joka keksii uudenlaisen kuutioaiheisen vitsin). Tyypillinen opiskelija-harhailija. Aloitin opinnot aikoinaan geologian laitoksella, mutta parin vuoden jälkeen kirjoitusharrastukseni sai minut kiinnostumaan suomen kielestä ja hain opiskelijaksi.

Suomen kielen laitoksella kävin erityisesti kielikonsultoinnin ja tekstintutkimuksen kursseja. Sivuaineitani olivat viestintä ja viro. Lisäksi olen käynyt läpi sekalaisia kursseja monilta eri laitoksilta – ihan vain huvin vuoksi. Kielikonsultoinnin kursseista oli muuten erityisesti hyötyä, kun hain harjoittelijaksi kustantamoihin. Jos muuten haaveilee tiedetoimittajan tai -kustantajan urasta, niin kemian, fysiikan ja geologian kurssit eivät suinkaan ole haitaksi.

2) Mitä gradusi käsittelee?

Lyhyesti sanottuna tutkin Pelit-lehden verkkofoorumia ja institutionaalisuuden esiintymistä lukijoiden ja lehden tekijöiden välisessä keskustelussa.

Jos tarkempi vastaus kiinnostaa, niin:

Tutkin Pelit-lehden Pelit.fi-verkkofoorumia, joka on avoin ainoastaan lehden tilaajille. Keskustelufoorumi on hyvin tyypillinen internetin keskustelupalsta monine erilaisine ja luokiteltuine aihepiireineen ja keskustelu niissä on hyvin vapaata. Foorumilla on myös erillinen alue palautteelle.

Palautealueelle perustetaan aina jokaisen numeron ilmestymisen jälkeen uusi ketju, jossa lukijat voivat kertoa mielipiteensä kulloisestakin numerosta. Kyse ei ole pelkästään palautteesta vaan pikemmin keskustelusta, johon osallistuvat lukijoiden lisäksi niin toimituksen jäsenet kuin lehden avustajat.

Tutkin sitä, miten palauteosio eroaa foorumin muista keskustelualueista. Vaikka keskustelijat ovat samoja, niin eroja on paljon. Palauteketju on selvästi institutionaalisempi keskustelutilanne, jossa lukijoilla ja toimittajilla on selväpiirteiset ja melko pysyvät roolit.

3) Kerro hieman graduprosessistasi. Miten se eteni?

Kaoottisesti.

Viimeistään gradu on saanut minut hyväksymään sen tosiasian, että olen epäjärjestelmällinen ihminen. Aloitin suunnittelun jo varhain ja kävin aiheesta keskustelua professorin kanssa. Hyvä niin, sillä alkuperäinen aiheeni eli ”Pelit-lehden artikkelien laajeneminen lukijoiden ja tekijöiden välisessä verkkokeskustelussa” olisi ollut aivan liian laaja graduksi.

Varhaiset gradukeskustelut ovat tärkeitä, niillä voi välttää monta karikkoa. Kirjoitin ennen gradupiirin alkua jo viisitoista sivua raakatekstiä (josta graduun päätyi ehkä kaksi, mutta entä sitten). On hyvä, jos ennen gradupiiriä on jo tekstiä valmiina.

Itse gradupiiri oli erittäin antoisa. Sain paljon hyvää ja kannustavaa palautetta, vaikka yhtä tärkeää oli myös rakentava kritiikki. Tärkeää oli myös se, että gradupiiri toimi eräänlaisena testiryhmänä tekstilleni – suljettua ja peleihin keskittyvää verkkofoorumia ja sen käytänteitä on nimittäin vaikea avata ulkopuolisille.

Gradupiirin aikana ja jälkeen luin paljon kirjallisuutta sieltä täältä, mutta en saanut oikein mistään otetta. Alussa luettavaa tuntuu olevan niin valtavasti – ja onhan sitä, mutta ei kaikkea ole pakko lukea. Itse tajusin tämän vasta graduni loppumetreillä. Syksyllä 2008 olin saanut kasaan onnettoman vähän tekstiä – ehkä kolmekymmentä sivua – ja mietin, miten parantaa suoritustani.

Lopulta ”palkkasin” kaverini vahtimaan minua. Jos en joka viikko toimittaisi hänelle viittä uutta sivua (laadulla ei ollut väliä), saisin progressiivisesti kovenevan rangaistuksen. Parilla ensimmäisellä kerralla hintana oli olut, mutta myöhemmin rangaistuksina oli leffalippu, ravintolaillallinen ja lopulta vapaavalintainen lautapeli. Porkkana tepsi, ja sain syksyllä kirjoitettua suunnilleen neljäkymmentä sivua, ja jäin vain pari olutta auki.

Viime kevät oli sitten painajainen. Tekstiä oli reilusti yli gradun tarpeiden, mutta tekstin järjestäminen järkeväksi kokonaisuudeksi oli todella tuskallista. Kyllä se lopulta onnistui, mutta vain hyvien istumalihasten ansiosta – tietokoneruutua tuli nimittäin tuijotettua paljon.

4) Mikä gradun tekemisessä oli tyydyttävintä?

Uusien oivallusten tekeminen on aina kivaa. Se on vähän samanlaista iloa kuin saa matematiikasta oivaltaessaan viiden tunnin tahkoamisen jälkeen, että ”Hei, näinhän se menee!” Tosin gradua tehdessä oivallusten välissä saattaa helposti olla päivä- tai jopa viikkokausia.

Onnistunut rajaaminen on tyydyttävää (ja haastavaa). Siis se hetki, kun tajuaa, ettei gradun tarvitse olla yksityiskohtainen piirros kartanosta, vaan vain tyylikäs hahmotelma kartanon takkahuoneesta. Painiskelin rajausongelman kanssa koko graduni ajan, ja siksi ääriviivojen löytyminen oli itselleni hyvin nautinnollista.

Oman tekstin jäsentäminen järkeväksi kokonaisuudeksi on sekin väliin tuskallista, mutta ah, niin palkitsevaa.

5) Mikä gradun tekemisessä oli vaikeinta?

Tiedän, että ongelmat vaihtelevat hirveästi sekä tutkimuksen (ja tutkijan) luonteenlaadun ja valitun aiheen mukaan. Minulla oli kaksi selkeästi erottuvaa ongelmaa: metodin valinta ja aiheen rajaus.

Luin kiukusta kihisten erästä graduopasta, jossa vakuuteltiin, että metodin valinta on yleensä gradun helpoin osa. Ainakaan omalta osaltani tämä ei pitänyt paikkaansa. Osittain tämä johtuu varmasti siitä, että tutkin verkkokeskusteluaineistoa, johon sopii yhtä lailla keskustelunanalyyttinen kuin myös tekstintutkimuksen välineistö.

Metodini selvisi minulle vasta, kun olin analysoinut tekstiä monin eri tavoin ja kirjoittanut yli puolet analyysiluvuista. Onneksi graduohjaajani osasi ohjata minua oikeaan suuntaan, toisin sanoen johonkin suuntaan, joka osoittautui lopulta hyväksi.

Aiheen rajaus oli kipupiste numero yksi. Graduni valmistui viime toukokuun alussa, mutta tein radikaalin suunnanmuutoksen ja rajauksen vielä maaliskuun puolivälissä. Ihan hullua! Kyllä siinä vaiheessa rajauksen pitää olla kunnossa.

Miettikää ihan oikeasti aikaisessa vaiheessa, mitä gradun laajuisessa työssä on mahdollista tutkia. Tietysti aina ei voi etukäteen tietää, miten gradu paisuu tai litistyy.

6) Jos tekisit gradusi uudestaan, mitä tekisit toisin?

Jos tekisin jotain toisin, myös lopputulos – johon olen itse asiassa aika tyytyväinen – olisi varmasti kovin toisenlainen. Toisaalta voisin tehdä monta asiaa toisella tapaa. Ensinnäkin lukisin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta enemmän jo ennen gradun aloittamista. Näin sekä aineiston että metodin valinta olisi helpompaa.

Pitäisin huolta siitä, että aihe olisi järkevämmin rajattu jo alkuvaiheessa. Nyt gradussani on yksi aivan turha alaluku ihan puhtaasti siitä syystä, että tein aiheeni lopullisen rajauksen vasta puolitoista kuukautta ennen työn palauttamista.

Pyrkisin luomaan itselleni voimakkaamman graduntekorutiinin jo alkuvaiheessa. Nyt hyödynsin akateemista vapauttani vähän liikaa. Välillä nousin kirjoittamaan klo 7 tai klo 10, joskus taas vasta puoliltapäivin. Rutiinien voimaa ei saa väheksyä. Kun niistä pitää kiinni, on vaikeampi lipsua.

7) Minkä neuvon annat graduaan aloittaville tai sellaisen kanssa jo kauemmin kamppailleelle?

Mielestäni olennaista on varautua siihen, vanhaa satua mukaillen, ettei gradusta tulekaan takkia vaan housut. Gradua ei voi väkisin puristaa tiettyyn ennalta valittuun muottiin, vaan sen pitää antaa itse löytää muotonsa – tutkijan hellävaraisen raipan avustuksella tietysti.

Suurin osa graduista näyttää valmiina luultavasti hyvin erilaisilta kuin tekijä on etukäteen ajatellut. Eikä kannata huolestua siitä, jos tulokset näyttävät ihan toisilta kuin omat lähtöhypoteesit. Joskus se, ettei tuloksia ole eikä tule, on jo itsessään tulos.

Kun saat palautetta muilta graduryhmän jäseniltä tai ohjaajaltasi, tee korjaukset ja muutokset mahdollisimman pian. Kolmen viikon päästä palautteenannosta omat muistiinpanot saattavat jo näyttää jonkun hullun tiedemiehen raapustuksilta. Niin hyvä on ihmisen muisti. Tai ainakin minun muistini.

Älä stressaa arvosanasta. Tee niin hyvä kuin pystyt, mutta älä näännytä itseäsi. Gradu on vähän kuin ylioppilaskirjoitukset – ei kumpaakaan enää parin vuoden päästä juuri muistele (tai kuten omalla kohdallani, parin kuukauden päästä).

Älä tee itsellesi aikataulua, jossa on mahdoton pysyä. Se vain ahdistaa.

Nauti kirjoittamisesta.

Siinäpä se. Hyvin yksinkertaisia asioita, jotka hieman eri muodoissa pätevät kaikkiin tekemisiin.

Aleksin pohdintoja gradunteosta voit lukea myös hänen blogistaan.

Työpäivien suunnittelu: Big Rock ja MIT

Mielestäni yksi tärkeimpiä asioita gradun tai muunlaisen opinnäytteen kirjoittamisessa on koko projektin jakaminen pienemmiksi, viikon ja päivän kokoisiksi tehtäviksi ja toisaalta työviikkojen ja -päivien mielekäs suunnittelu.

Olen esitellyt Gradutakuu-kirjassa erilaisia apuvälineitä työskentelyn suunnitteluun, esimerkiksi työpäivien jakamisen fokuspäiviin, puskuripäiviin ja vapaapäiviin. Toinen, mielestäni myös erittäin hyvä työskentelytapa on suunnitella etukäteen tuleva viikko ja työpäivä jossain määrin valmiiksi.

Voit esimerkiksi suunnitella työviikon aina ensimmäiseksi maanantaina ja kunkin työpäivän aina jokaisen päivän aluksi. Omasta mielestäni vielä toimivampi tapa on kuitenkin suunnitella tuleva työviikko sunnuntai-iltana ja kukin työpäivä edellisenä iltana. Kokeile itse, kumpi vaihtoehto sopii sinulle paremmin.

Miten nuo päivät sitten suunnitellaan? Esittelen kaksi käsitettä, jotka ovat viime aikoina auttaneet ainakin minua. Ne ovat Big Rock ja MIT. Voit keksiä niille suomenkielisetkin vastineet, mutta itse pidän englanninkielisistä nimityksistä.

Big Rock on tulevan viikon ensisijainen tavoitteesi. Jotain konkreettista, jonka aiot saada viikon aikana valmiiksi. Se voi olla tilanteesta riippuen melkein mitä tahansa: keskeisen lähteen lukeminen, tutkimussuunnitelma, ensimmäinen tutkimushaastattelu, viisi sivua alustavaa gradutekstiä tai jotain ihan muuta. Koeta kuitenkin mitoittaa Big Rock oikein: sen tulee olla jotain sellaista, jonka pystyt viikossa mukavasti tekemään ja joka niin vie koko projektiasi hyvin eteenpäin.

On tärkeää, että Big Rock on konkreettinen tavoite, jotain sellaista, jonka toteutumista pystyt arvioimaan yksinkertaisella kyllä–ei-kysymyksellä. Joskus voi olla tarpeen määritellä useampi Big Rock, mutta yksi, selkeä tavoite voi helpottaa keskittymistä.

MIT on puolestaan yhden työpäivän tärkein tehtäväsi. MIT on lyhenne sanoista Most Important Task. Niitä kannattaa olla 1–3.

MIT on jotain sellaista, joka puolestaan vie sinua hieman lähemmäksi Big Rockin toteutumista. Taas kerran pyri konkreettisuuteen: yksi sivu tekstiä, 20 sivua kirjaa luettuna tai jotain vastaavaa. Kirjoita MIT:t ylös paperille tai muistikirjaan. Kun tehtävä on valmis, voit vetää sen muistilistasta yli ja tehdä jotain muuta.

Mikäli mahdollista, yritä tehdä kunkin päivän MIT:t ensimmäiseksi aamulla. Loppupäivä jää näin vapaaksi muille asioille.

Voit työpäivää suunnitellessasi tehdä myös listan muista tärkeistä asioista, joita tulee hoitaa: lähettää se yksi sähköposti tai varata kirjastosta tietty kirja. Voit tehdä nämä pienemmät tehtävät sen jälkeen, kun MIT:t on tehty. Pidä listasi kuitenkin yksinkertaisena äläkä kasaa itsellesi liikaa tehtäviä millekään päivälle. Pääasiallinen tehtäväsi on nyt keskittyä opinnäytteesi saamiseen valmiiksi.

Suunnitelmat ovat suunnitelmia, eivätkä ne aina tietenkään toteudu täydellisesti. Joskus saat tehtyä vain yhden kolmesta MIT:stä, ja joskus viikon suunnitelmat menevät vaikkapa sairastumisen takia kokonaan uusiksi. Koeta pitää päivien suunnitteleminen sopivan rentona ja joustavana, jotta siitä ei tule taas uusi ahdistuksen kohde. Viikon kuluttua voit arvioida onnistumistasi ja tehdä seuraavan viikon suunnitelmat taas toimivammiksi.

Oikein käytettyinä Big Rock ja MIT voivat auttaa tuomaan konkretiaa epämääräiseltä tuntuvaan graduprojektiin.

Näin aloitat gradunteon

Aloittaminen on aina vaikeaa. Erityisesti se on sitä silloin, kun on aloittamassa jotain niinkin suurta ja vaikeaa kuin opinnäytettä.

Tässä artikkelissa on joukko ohjeita, joiden avulla pääset mukavasti alkuun. Kokeile, mikä niistä auttaisi sinua, tai käytä kaikkia!

1) Aloita tänään
Saatamme helposti ajatella, että emme ole vielä valmiita aloittamaan gradun tekemistä. Ajattelemme, että meidän täytyy ensin suorittaa se tietty menetelmäkurssi. Sitten pitää vielä perehtyä kunnolla tutkimusalueeseemme, jotta tiedämme varmuudella, mitä kannattaa tutkia. Joka tapauksessa olemme varmoja, että emme aivan vielä ole valmiita aloittamaan.

Lykkäämällä aloittamista korotamme samalla rimaa koko ajan korkeammalle. Jos koko elokuun ajan ajattelemme, että syyskuun ensimmäisenä päivänä aloitamme gradunteon, teemme syyskuun ensimmäisestä päivästä helposti aika pelottavan päivän.

Aloita gradun tekeminen siis tänään. Olisiko vielä tänään edes kymmenen minuuttia aikaa gradullesi? Käytä tuo aika siihen!

2) Tee jotain pientä
Gradun tekemistä ei kannata aloittaa kahdeksan tunnin työpäivällä, joka on omistettu yksinomaan gradun kirjoittamiselle. Etenkään ei kannata ensimmäisenä päivänä istua tietokoneen ääreen ja luoda uusi tyhjä tiedosto nimeltään gradu.doc.

Tee jotain pientä, helppoa ja mukavaa. Jotain sellaista, joka on helppo tehdä ja josta jää hyvä mieli. Tee esimerkiksi jotain seuraavista:

* Kerää graduun liittyviä muistiinpanoja omaan kansioon.
* Kirjoita gradun tekemisen herättämistä ajatuksista päiväkirjaasi.
* Puhu jonkun toisen kanssa gradun tekemisestä.
* Luo tietokoneellesi tyhjä tiedosto, jonka nimi on maailmanmullistavinhuippututkimus.doc, ja kirjoita siihen gradusi esipuhe, jossa kiität koiraasi. (Voit sitten muokkausvaiheessa miettiä, haluatko jättää esipuheen lopulliseen graduusi.)

3) Ideoi ja suunnittele
Gradun sisällön tai graduprojektin ideoiminen ja suunnitteleminen voi olla mukavaa. Suunnittelu helpottaa myös työhön ryhtymistä, koska suunnitelmien avulla sinulla itselläsi on parempi kuva siitä, mitä oletkaan tekemässä. Käytä suunnitteluun esimerkiksi näitä ohjeita.

4) Aloita vain
Älä edes ajattele, että sinun täytyy tehdä mitään muuta kuin istua pöydän ääreen (tai kahvilan pöydän ääreen) ja aloittaa gradun tekeminen. Lupaa itsellesi, että aloitat, mutta älä aseta mitään muita odotuksia. Pelkkä aloittaminen riittää.

5) Yhdistä gradun tekeminen positiivisiin asioihin
Mietipä asiaa: Minkä ihmeen takia sinä haluaisit tehdä jotain sellaista, joka ei ole kivaa? Jos jo etukäteen ajattelet ja puhut muille, että tulevasta vuodesta tulee todella raskas, koska joudut samanaikaisesti tekemään gradua ja käymään töissä, ei tuo vuosi tunnu kovin odottamisen arvoiselta.

Mieti, miten voisit tehdä gradun tekemisestä mukavaa. Jotain sellaista, jota todella haluat tehdä. Se voi onnistua esimerkiksi miettimällä kaikkia positiivisia seurauksia, joita gradun tekemisestä seuraa. Kuvittele mielessäsi päivä, jolloin valmistut. Kuvittele tilanne, jolloin voit työhakemusta tehdessäsi laittaa ansioluetteloon juuri suorittamasi tutkinnon. Tai mieti sitä lomamatkaa, jonka olet itsellesi luvannut, kun gradu on valmistunut.

Mieti myös, miten itse gradun tekemisestä voisi tehdä hauskaa. Voisitko kirjoittaa sellaisessa paikassa, josta pidät? Olisiko gradun tekeminen mukavampaa jonkun toisen ihmisen kanssa (yhteisgraduna tai omia graduja samassa kahvilan pöydässä tehden)? Voisitko palkita itsesi jokaisesta gradun parissa viettämästäsi tunnista esimerkiksi kahdella tunnilla jotain sellaista, mistä todella pidät? Miten voisit tehdä gradun tekemisestä ihan järjettömän hauskaa?

6) Mieti jo tänään, mitä teet huomenna
Usein meitä ei niinkään pelota jonkin asian tekeminen vaan hyppy tuntemattomaan, se, että emme tiedä, mitä on edessä tai mitä meidän pitäisi tehdä. Tähän voi auttaa se, että mietit jokaisen päivän lopuksi jo valmiiksi, mitä seuraavana työpäivänä teet. Määrittele itsellesi jokin konkreettinen, pieni tehtävä ja kirjoita se ylös. Kun olet seuraavana päivänä tuon tehtävän tehnyt, olet vapaa tekemään jotain aivan muuta.

7) Kerro kaikille, että teet gradua
Älä sano, että olet aloittamassa gradun tekemistä, vaan kerro kaikille, että teet gradua. Ole graduntekijä. Kerro gradunteon hyvistä ja huonoista puolista. Puhu gradunteon autuudesta. Katso itseäsi peilistä ja sano ääneen: “Olen graduntekijä. Tosin en kovin kauan, koska graduni on jo hyvää vauhtia valmistumassa.”

Gradun kirjoittamisen osa-alueet 2

Tämä on gradun kirjoittamisen osa-alueita käsittelevän artikkelin toinen osa. Löydät artikkelin ensimmäisen osan täältä: Gradun kirjoittamisen osa-alueet 1

Tämä kahden artikkelin sarja tarkastelee gradun kirjoittamista kirjoittamisen kuuden osa-alueen näkökulmasta. Tavoitteena on hahmottaa, mitä kaikkea gradun kirjoittamiseen liittyy. Kirjoittamisen kuusi osa-aluetta ovat:

1) Kirjoittaminen on taitoa
2) Kirjoittaminen on luovuutta
3) Kirjoittaminen on prosessi
4) Kirjoittaminen on tekstilajin tuottamista
5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa
6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa

Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin näistä kolmea ensimmäistä, ja tässä osassa käydään läpi kolme jälkimmäistä.

4) Kirjoittaminen on tekstilajin tuottamista
Aina kun kirjoitamme jotain yksittäistä tekstiä, kirjoitamme aina samalla jonkin tietyn tekstilajin edustajaa. Oli kyseessä sitten työhakemus, sähköposti, tekstiviesti, Facebookin statuspäivitys, runo, romaani, ylioppilasaine, opiskeluessee tai sitten gradu, tiedämme, että tekstin pitää olla tietyn tyyppinen. Sille on erilaisia vaatimuksia, ja sen tulee jollain tavalla muistuttaa muita saman tekstilajin edustajia. Opimme kirjoittamaan erilaisia tekstejä paljolti tarkkailemalla muita saman tekstilajin edustajia, mutta saatamme saada myös ohjausta ja opastusta joihinkin tärkeisiin tesktilajeihin.

Gradun kohdalla kirjoittaminen tekstilajin tuottamisena tarkoittaa ensinnäkin sitä, että gradulla on tietynlaisia muodollisia vaatimuksia, jotka meidän täytyy selvittää. Gradussa pitää olla suurin piirtein tietty määrä sivuja, siinä tulee olla kansilehti, tiivistelmä, sisällysluettelo ja lähdeluettelo. Siinä tulee olla tietynlainen rakenne, ja lukujen ja alalukujen otsikoinninkin pitää olla tietynlainen. Voi jopa olla, että marginaalien leveys on määrätty.

Graduntekijänä sinun täytyy siis selvittää, minkälainen tekstilaji gradu oikein onkaan. Tämän voi tehdä periaatteessa kolmella tavalla: lukemalla ja selailemalla valmiita graduja, lukemalla oppaita tai kysymällä joltain toiselta. Voi olla, että kannattaa tehdä kaikkea kolmea.

Opinnäytteet ovat siitä kummallisia tekstilajeja, että niitä kirjoittaessamme olemme aina aloittelijoita. Opinnäyte on hyvin tärkeä teksti, mutta sellainen tehdään yleensä vain kerran. Aloittaessamme emme oikein tiedä, minkälainen teksti meidän pitäisi kirjoittaa.

Tekstilaji sekä sen piirteet ja vaatimukset ovat läsnä gradun kirjoittamisessa monella muullakin tavalla kuin sivumäärälle tai marginaaleille asetettuina vaatimuksina. Gradu on tieteellinen teksti, ja siltä vaaditaan hieman samanlaista tyyliä ja retoriikkaa kuin muiltakin tieteellisiltä teksteiltä. Myös tämä asia voi hämmennystä ja epävarmuutta. Joskus graduntekijät ajattelevat esimerkiksi, että gradussa ei saa käyttää minä-sanaa. Tekstin pitäisi olla jotenkin persoonattomampaa. No, jos ohjaajasi ei halua graduusi minä-sanoja, jätä ne pois. Itse en olisi niin ehdoton.

On kuitenkin selvää, että gradussa vaadittu tyyli ja argumentointi ei ole aivan samanlaista kuin monissa muissa tekstilajeissa. Samoin gradussa ja muissa tieteellisissä teksteissä on erityiset konventiot esimerkiksi siihen, miten liität oman tekstisi muihin teksteihin, esimerkiksi lähdekirjallisuuteen. Sinun täytyy siis ehdottomasti miettiä gradultasi vaadittua tyyliä, katsoa muista teksteistä mallia ja kysyä ohjeita.

5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa
Kirjoittaminen mielletään usein helposti yksinäiseksi puurtamiseksi, ja yleensä siihen tietysti sisältyykin vaiheita, jolloin istut yksin tietokoneen ääressä tuottamassa tekstiä. Tämä on kuitenkin vain kirjoittamisen yksi puoli. Gradun kirjoittaminen on myös sosiaalista toimintaa, monella eri tavalla samanaikaisesti.

Ensinnäkin gradun kirjoittamiseen liittyy erilaisia sosiaalisia tavoitteita. Kirjoitamme opinnäytteen saadaksemme tutkinnon ja esimerkiksi muuttaaksemme asemaamme työnhaussa. Gradun tekemiseen liittyy siis erilaisia sosiaalisia odotuksia ja latauksia.

Toisaalta emme kirjoita gradua tyhjiössä vaan tietyssä yhteisössä: omalle laitoksellemme, omassa yliopistossamme tai korkeakoulussamme ja myös oman alamme kansallisessa tai jopa kansainvälisessä yhteisössä. Näissä yhteisöissä on omanlaisia tapoja ja gradulle asetettuja odotuksia. Vaikka yksittäisellä gradulla ei välttämättä ole paljon lukijoita, on niitä aina kuitenkin jokunen. Kirjoitamme graduamme siis konkreettisesti myös tietyille ihmisille.

Lopulta gradun kirjoittamiseen sisältyy myös erilaisia kasvokkaisia vuorovaikutustilanteita, tapaamisia toisten ihmisten kanssa. Ainakin käymme tapaamassa ohjaajaamme sekä osallistumme mahdolliseen graduseminaariin. Näissä tilanteissa toimiminen vaatii myös tietynlaisia sosiaalisia taitoja. Nekään eivät ole itsestään selviä, sillä emme välttämättä ole vastaavanlaisissa tilanteissa koskaan aiemmin olleet.

6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa
Kuudes ja viimeinen kirjoittamisen osa-alue on kirjoittamisen sosiopoliittisuus. Sen lisäksi, että kirjoittaminen on toimintaa yhteisössä, ihmisten kanssa, tuossa yhteisössä on olemassa erilaisia valtarakenteita, jotka vaikuttavat kirjoittamiseen. Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta asialta muttei sitä todellisuudessa ole.

Ensinnäkin tämä tarkoittaa sitä, että sinä ja ohjaajasi ette ole tasa-arvoisia. Ohjaaja pystyy päättämään gradusi hyväksymisestä ja arvosanasta, ja hän pystyy myös vaikuttamaan opintoihisi muilla tavoin. Voit esimerkiksi tehdä gradussasi vaikka minkälaisia ratkaisuja halusi mukaan, mutta ohjaaja viime kädessä päättää, ovatko ne hyväksyttäviä.

Ohjaaja on tässä asetelmassa instituution edustaja. Hänen velvollisuutenaankin on valvoa, että gradusi täyttää ne vaatimukset, jotka yhteisö sille asettaa. Viime kädessä yhteisö päättää oletko sinä ja gradusi yhteisön myöntämän tutkinnon ja arvonimen arvoisia. Vaikka tämä valta-asetelma ei johtaisikaan väärinkäytöksiin, on selvää, että se vaikuttaa kirjoittamiseen monella tavalla. Et voi graduntekijänä toimia täysin niin kuin haluat vaan sinun on luovittava omien halujesi sekä ohjaajan ja yhteisön vaatimusten välissä.

Se, että sinuun graduntekijänä kohdistuu valtaa, ei kuitenkaan tarkoita, ettei sinulla itselläsi olisi valtaa. Jokaisella kirjoittajalla on. Myös tämän asian kanssa on tultava sinuiksi. Sinä päätät, minkälaisista asioista kirjoitat ja miten niistä kirjoitat. Tämä valta tuo myös sinulle vastuuta: Seisotko kirjoittamasi takana? Onko kirjoittamasi parhaan tietosi valossa totta? Ja vaikka valtarakennelmat sinuun graduntekijänä vaikuttavatkin, voit myös tuohon valtarakennelmaan itse vaikuttaa.

Myös tämä kirjoittamisen osa-alue on hyvin haastava. On ensinnäkin havaittava, mitä erilaisia valtarakennelmia on läsnä ja miten ne sinuun vaikuttavat. Tämän jälkeen on osattava toimia järkevästi.

Lopuksi
Esittelin eräällä gradun kirjoittamisen kurssilla tässä artikkelissa käsittelemiäni ajatuksia. Lopuksi kysyin kurssilaisilta, miltä tämä heistä vaikuttaa. Erään opiskelijan vastaus tuli nopeasti: ”Ahdistavalta!”

Edellä esittelemäni luettelo on kieltämättä hyvin pitkä. Gradun kirjoittajan on hallittava valtava määrä asioita. Tässäkin tapauksessa tieto voi aluksi lisätä tuskaa. Toisaalta ajattelen kyllä, että näiden kaikkien gradun kirjoittamisen osa-alueiden hahmottaminen on loppujen lopuksi helpottavaa. Alueita ja vaatimuksia on toki monta, mutta silti niitä on vain rajallinen määrä. Lisäksi osassa olet jo valmiiksi hyvä, eikä kaikessa edes koskaan tarvitse olla hyvä. Gradun kirjoittaminen on mahdollista, vaikka kaikki edellä mainittu ei loistavasti sujuisikaan. Aina voit myös pyytää apua ja neuvoja.

Gradun kirjoittamisen jakaminen tällä tavoin eri osa-alueisiin saattaa auttaa myös hahmottamaan erilaisia ongelmia paremmin. Jos gradun tekeminen ei suju, voit edellä esitellyn jaottelun avulla pohtia, mihin ongelmat liittyvät. Ehkäpä sinulla on vaikeuksia hallita prosessia: et ehkä saa itseäsi työskentelemään sujuvasti tai ehkäpä et edes hahmota, mitä kaikkea sinun pitäisi tehdä. Vastaavasti ongelma voi liittyä luovuuteen: istut joka päivä tietokoneen ääressä mutta et saa mitään aikaiseksi. Tai sitten ongelmasi saattavat liittyä kirjoittamisen sosiaaliseen puoleen: et ehkä uskalla hakea ohjausta tai et osaa tehdä sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Jos pystyt pilkkomaan ongelmaa tällä tavoin, voi olla paljon helpompi etsiä sille ratkaisua. Gradun kirjoittaminen ei enää ole epämääräinen möykky, joka ei vaan suju. Ymmärrät, että jotkin tietyt asiat siinä eivät suju, ja niihinkin on mahdollista etsiä ratkaisuja.

Tämä artikkeli on eräänlaista gradun kirjoittamisen taustateoriaa. Sen tavoitteena on auttaa paremmin hahmottamaan, mitä gradun kirjoittaminen oikein on. Toivon, että tekstini herättää ajatuksia ja antaa myös työkaluja gradusi työstämiseen. Kuulisin mielelläni aiheesta myös kommentteja: Mikä jäi epäselväksi? Mistä tuntui olevan hyötyä? Mistä olet eri mieltä?

Seuraavaksi voit lukea esimerkiksi nämä artikkelit:
Gradun aloittaminen
Gradun suunnitteleminen

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »