Gradutakuu Cosmopolitanissa

Tiesitkö, että Cosmo-tyttökin lukee Gradutakuuta? Cosmopolitan-lehden verkkoversiosta löytyi mainio tiivistys Gradutakuu-kirjan keskeisistä teeseistä. Kurkkaapa täältä. Itse lehdestä en ole juttua jostain syystä bongannut… Onko joku muu?

Lisäys: Cosmopolitanin maaliskuun numerosta löytyykin koko sivun juttu otsikolla Iso G valmiiksi. Kiitos altzylle vinkistä!

Ja toinenkin lisäys: Sain lehden nyt itsekin käsiini. Ihan näyttävä, joskin sisällöltään käytännössä identtinen tuon verkkoversiossa olevan kanssa. Pelkästään tuon takia ei ehkä kannatta lehteä ostaa. Muuten tietysti ilman muuta!

Tweet This Post Post to Facebook

Kolmen kuukauden vai laudaturin gradu?

Törmäsin sattumalta noin vuoden vanhaan artikkeliin Tampereen ylioppilaslehti Aviisin nettisivuilla. Siinä haastatellaan kahta graduntekijää. Heistä toinen teki gradun kolmessa kuukaudessa työpaikan saadakseen, ja toinen puolestaan yllätti itsensäkin saamalla gradustaan laudaturin. Artikkeli on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Voit lukea sen täältä.

Uudessa Aviisissa taas on hyödyllistä luettavaa opintopsykologien toiminnasta Tampereen yliopistossa. Teemaa on sivuttu blogissani aiemmin täällä. Aviisin artikkelin voit puolestaan lukea täältä.

Tweet This Post Post to Facebook

Suomensuojelija sanoo: Luota omaan puheeseesi

Suomen kielen tutkija ja tietokirjailija Lari Kotilaisen uusi kirja Suomensuojelija: ohjekirja kielen pelastamiseen ilmestyy 12.10.2009. Kirjaa en ole vielä tietystikään lukenut, mutta ennakkotietojen mukaan kirja käsittelee ainakin kielen muuttumista, suomen kielen asemaa ja erilaisia kielenhuollon kysymyksiä.

Larin juuri avattuun, samannimiseen blogiin sen sijaan tutustuin. Pidin erityisesti blogissa esitellyistä Suomensuojelijan ohjeista. Graduntekijän näkökulmasta mielestäni erityisen relevantteja ovat ohjeet 1 ja 2 eli “Leiki kielellä” ja “Luota omaan puheeseesi.”

Gradun kirjoittaminen tuntuu usein aivan äärettömän vakavalta puuhalta. Se vähäinenkin ilo, joka muihin opintoihin on ehkä liittynyt, katoaa heti, kun pitäisi kirjoittaa jotain niinkin tärkeää kuin gradu. Usein graduntekijät ovat myös hyvin epävarmoja oman kirjoitustapansa, oman äänensä suhteen. He eivät oikein tiedä, millä tyylillä gradu pitäisi kirjoittaa, mutta siitä he ovat varmoja, että heidän oma tyylinsä ei kelpaa.

Gradu on luova prosessi, jonka aikana pitää tuottaa aikamoinen määrä tekstiä. Tuo prosessi myös kestää tavallista opintosuoritusta merkittäväsi kauemmin. Ilo ja luottamus omaan tapaan tehdä asioita ovat äärimmäisen tärkeitä asioita tuon prosessin aikana.

Siksi ehdotankin Suomensuojelijan hengessä: Leiki kielellä ja luota omaan ääneesi. Kirjoita gradu juuri sillä tyylillä, joka on sinulle sopiva.

On selvää, että gradu ja tieteellinen kirjoittaminen ylipäätään ovat aika tarkkaan säädeltyjä kirjoittamisen lajeja. Asiatyyliä pitäisi olla ja lähdeviitteitäkin löytyä. Kaikenlaisia hankalia termejäkin pitäisi ilmeisesti käyttää. Nuo vaatimukset (tai ainakin osa niistä) kannattaa toki ottaa vakavasti. Samoin kannattaa testata omalla ohjaajalla sitä, mikä hänen mielestään on gradulle sopiva tyylilaji.

Silti tyyliä ja kirjoittamisen tapaa ei kannata murehtia aluksi. Kirjoita juuri niin kuin sinulle sopii ja kehittele ajatuksiasi vähitellen eteenpäin. Kun sisältö alkaa hahmottua, ehdit kyllä miettiä tyylivalintoja ja muokata tekstiäsi, jos se ei jollekin arvovaltaiselle lukijalle vielä kelpaa.

Sinun tapasi kirjoittaa on hyvä tapa.

Tweet This Post Post to Facebook

Gradun ja väitöskirjan erot

Gradu ja väitöskirja ovat toisiaan monella tavalla muistuttavia tekstilajeja: Molemmat ovat opinnäytteitä, jotka tehdään ohjaajan avustuksella. Molemmilla tavoitellaan tutkintoa. Molemmilla etsitään vastausta jonkinlaiseen tutkimuskysymykseen, jonkinlaista tutkimusmenetelmää käyttäen. Gradun ja väitöskirjan rakennekin saattavat olla samankaltaisia, ainakin perusosiltaan.

Mitä sitten ovat gradun ja väitöskirjan erot? Seuraavassa pohdin gradun ja väitöskirjan eroja. En kuitenkaan rajoitu varsinaisesti tekstilajien eroihin vaan pohdin myös sitä, miten nämä lajit prosesseina eroavat toisistaan. Uskon, että tämän kysymyksen pohtimisesta on hyötyä yhtä lailla graduntekijälle kuin väitöskirjaakin kirjoittavalle.

Kesto

Omasta mielestäni suurin yksittäinen ero on se, että väitöskirjan tekeminen on projektina yksinkertaisesti ajallisesti hyvin paljon pidempi. Gradut voivat tietysti venyä, mutta todellisuudessa sellaisen pystyy kirjoittamaan ainakin vuodessa, käytännössä jopa paljon, paljon nopeammin, jos niin haluaa. Väitöskirja on ihanteellisimmillaankin ainakin neljä vuotta kestävä projekti, ja usein käytännössä vielä pidempi.

Projektin ajallinen pituus johtaa siihen, että projektia on yksinkertaisesti entistä haastavampi hallita. Se vaatii enemmän pitkäjänteisyyttä, ja motivaation ylläpitäminen on haastavampaa.

Projektin pituus vaikuttaa myös väitöskirjan tekijän talouteen voimakkaasti. Väitöskirjaa tehdään usein päätyönä, joko apurahan turvin tai sitten kuukausipalkalla esimerkiksi tutkijakoulussa. Jos väitöskirjaa tehdään ilman rahoitusta, käytännössä elämä täytyy “rahoittaa” jollain täysin toisella työllä, jonka ohella väitöskirjaa tehdään. Toki graduntekijänkin on jollain elettävä gradunteon ajan, mutta kysymys on relevantti vähemmän aikaa.

Laajuus ja syvällisyys

Toinen selkeä ero liittyy laajuuteen. Väitöskirja on yksinkertaisesti pidempi kuin gradu. Kirjoittamisen näkökulmasta tämä tarkoittaa, että väitöskirjan kirjoittajan on hallittava laajempi kokonaisuus rakenteellisesti ja sisällöllisesti.

Jos väitöskirja on gradua laajempi, on se samalla yleensä myös gradua syvällisempi. Tarkoitan syvällisyydellä tässä yhteydessä yksinkertaisesti sitä, että väitöskirjassa paneudutaan aiheeseen perusteellisemmin, laajemman aineiston ja lähdemateriaalin valossa. Gradussa tavoitteena on usein vastata yhteen yksinkertaiseen tutkimuskysymykseen, mutta väitöskirjassa tarkastelukulmia on yleensä väistämättä useampia. Lopputuloksena tai ainakin tavoitteena on siis perusteellisempi kuva tarkasteltavasta ilmiöstä.

Laajuus näkyy myös lähdeluettelon pituudessa ja käytännössä siis luettavan kirjallisuuden määrässä. Gradua tehdessä riittää, että on perehtynyt johonkin relevanttiin kirjallisuuteen. Väitöskirjaa tehdessä on osoitettava, että tuntee kirjallisuuden kentän kokonaisuudessaan ja lisäksi on lukenut ainakin jollain tasolla kaikki keskeiset lähteet. Gradua tehdessä on usein mahdollista käyttää ensisijaisesti kotimaista lähdekirjallisuutta, mutta väitöskirjaa tehdessä pelkkään kotimaiseen kirjallisuuteen tukeutuminen on yleensä mahdotonta.

Tieteen kriteerit

Joskus ajatellaan, että gradun tekeminen on tieteen harjoittelua kun taas väitöskirjan tekeminen on jo tieteen tekemistä. Minun mielestäni asia ei ole aivan näin yksiselitteinen, joskin tietty totuus tässä väitteessä kyllä on.

Gradussa sallitaan suurempia puutteita kuin väitöskirjassa, eikä kukaan oleta, että gradun täytyy täyttää täysin samat kriteerit kuin virallisten tieteellisten julkaisujen. Väitöskirjaa sen sijaan arvioidaan samojen kriteerien valossa kuin muitakin tieteellisiä tutkimuksia. Lopputuloksen täytyy siis täyttää tieteen kriteerit, ja sillä tulee olla myös jotain aitoa annettavaa tiedeyhteisölle.

Silti on tärkeä muistaa, että myös väitöskirja on opinnäyte. Väitöskirjan tekeminen on harjoittelua, tieteen tekemisen opettelemista. Myös väitöskirjaa tehdään yhteistyössä ohjaajan kanssa. Väitöskirjan tekijän tuottaman tekstin ei oleteta olevan lähtökohtaisesti valmista tiedettä, mutta prosessin myötä siitä pitäisi tulla sellaista.

Vapaaehtoisuus ja akateeminen identiteetti

Hyvin suuri tai itse asiassa valtava ero on siinä, että gradu on periaatteessa pakollinen, kun taas väitöskirja ei sitä ole. Jokaisen korkeakoulututkinnon suorittajan on tutkinnon saadakseen tehtävä gradu tai vastaava lopputyö. Monella opiskelijalla ei ole erityisen vahvaa tutkijaidentiteettiä. Silti opintojen lopuksi heidän on gradun ajan esitettävä tutkijaa, ainakin jollain tasolla. Tämä voi tuottaa monille opiskelijoille suuria ongelmia, sillä akateeminen tutkimustyö ja tieteellinen kielenkäyttö voivat tuntua monesta hyvin vierailta. Graduntekijä voi kuitenkin aina ajatella: “Minä nyt hetken aikaa leikin tutkijaa.”

Väitöskirjan tekijä ei sen sijaan enää pääse pakoon akateemista identiteettiä tai tutkijuutta. Kaikki väitöskirjan tekijät eivät päädy tutkijoiksi, ja moni tekee jatko-opintojakin vahvistaakseen omaa ammatillista identiteettiään ja pätevyyttään esimerkiksi opettajana. Silti vaikka väitöskirja jäisi ainutkertaiseksi ekskursioksi tutkimuksen tekemisen maailmaan, ovat tuon prosessin aikana tutkijuus ja akateemisuus osa väitöskirjan tekijän identiteettiä.

Ehkäpä väitöskirjan vapaaehtoisuuteen kiteytyy väitöskirjan ja gradun lopullinen ero: gradu on pakko tehdä, mutta väitöskirjaa ryhtyvät tekemään vain ne, jotka eivät gradusta saaneet tarpeekseen. Jonkinlainen sisäinen palo täytyy siis löytyä. Mielestäni tuo sisäinen palo voi kohdistua kuitenkin monenlaisiin asioihin: tutkimusaiheeseen, tutkimuksen tekemisen haasteellisuuteen ja samalla tyydyttävyyteen, kirjoittamiseen tai vaikka vain siihen, että on hauska asettaa itselleen koko ajan haastavampia tavoitteita!

Haluan kiittää tässä artikkelissa esiintyvistä ajatuksista Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sekä Joensuun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan jatko-opiskelijoita.

Tweet This Post Post to Facebook

Rytmitä työskentelysi

Ihmisellä on päivän mittaan eräänlainen sisäinen rytmi. Ihmisen vireystila vaihtelee 90–120 minuutin sykleissä ylös ja alas. Voit havaita tämän vaikkapa luennoilla. Vaikka luennon aihe olisi todella kiinnostava, ennen pitkää keskittyminen menee mahdottomaksi.

Osittain tämä vaihtelu liittyy verensokeriin, mutta muitakin syitä on. Ilmeisesti myös unen aikana unen syvyys vaihtelee samankaltaisissa sykleissä. Tavallaan kyse on siis ihmiselle luonnollisesta rytmistä.

Kirjoittamista ja graduntekoa helpottaa, jos huomioit tämän rytmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työpäivä tai työskentelyyn varattu aika kannattaa jakaa tunnin tai puolentoista tunnin mittaisiksi paloiksi. Välillä kannattaa pitää taukoja.

Tauot puolestaan kannattaa käyttää mielekkäästi. Esimerkiksi seuraavanlaisia asioita voit tehdä melkein missä vain:

1) Venyttele

2) Juo vettä ja syö vaikkapa omena
Näin verensokeri ei laske.

3) Käy pienellä kävelyllä

4) Kiipeä portaita ylös ja alas

Jos työskentelet kotona eikä sinun tarvitse murehtia siitä, miltä muiden silmissä näytät, voit olla luovempi. Voit tehdä esimerkiksi seuraavaa:

1) Tee punnerruksia

2) Hanki käsipainot ja nostele niitä

3) Osta footbag ja opettele temppuja
Footbageja myyvät esimerkiksi urheiluliikkeet.

4) Osta pallot ja opettele jongleeraamaan
Palloja saa esimerkiksi pilailuvälinekaupoista.

Liikunta pieninäkin annoksina on hyvää vastapainoa gradun parissa puurtamiselle. Leikkisät ja samalla haastavat asiat, kuten footbag tai jongleeraus, tekevät gradunteosta puolestaan hauskaa, suorastaan leikkiä. Voit oppia gradua tehdessäsi yllättäviä taitoja!

Hyviä taukoaktiviteetteja eivät sen sijaan yleensä ole sähköpostin lukeminen tai netissä surffaaminen. Harhautuminen jonnekin kauas gradunteon maailmasta on niissä liian helppoa.

Jos sinun on pakko esimerkiksi lukea sähköpostit säännöllisesti, suosittelenkin, että teet sen aina tiettyinä kellonaikoina, esimerkiksi kaksi kertaa päivässä. Jos taas sähköpostien lähettäminen, Facebookissa hengailu ja suosikkigradublogin lukeminen ovat elämäsi harvoja nautintoja, ei niitä tietenkään kannata liikaa karsia. Voitkin palkita itsesi niillä aina jokaisen työpäivän lopuksi!

Tweet This Post Post to Facebook

Next Page »