Gradun ja väitöskirjan erot

Gradu ja väitöskirja ovat toisiaan monella tavalla muistuttavia tekstilajeja: Molemmat ovat opinnäytteitä, jotka tehdään ohjaajan avustuksella. Molemmilla tavoitellaan tutkintoa. Molemmilla etsitään vastausta jonkinlaiseen tutkimuskysymykseen, jonkinlaista tutkimusmenetelmää käyttäen. Gradun ja väitöskirjan rakennekin saattavat olla samankaltaisia, ainakin perusosiltaan.

Mitä sitten ovat gradun ja väitöskirjan erot? Seuraavassa pohdin gradun ja väitöskirjan eroja. En kuitenkaan rajoitu varsinaisesti tekstilajien eroihin vaan pohdin myös sitä, miten nämä lajit prosesseina eroavat toisistaan. Uskon, että tämän kysymyksen pohtimisesta on hyötyä yhtä lailla graduntekijälle kuin väitöskirjaakin kirjoittavalle.

Kesto

Omasta mielestäni suurin yksittäinen ero on se, että väitöskirjan tekeminen on projektina yksinkertaisesti ajallisesti hyvin paljon pidempi. Gradut voivat tietysti venyä, mutta todellisuudessa sellaisen pystyy kirjoittamaan ainakin vuodessa, käytännössä jopa paljon, paljon nopeammin, jos niin haluaa. Väitöskirja on ihanteellisimmillaankin ainakin neljä vuotta kestävä projekti, ja usein käytännössä vielä pidempi.

Projektin ajallinen pituus johtaa siihen, että projektia on yksinkertaisesti entistä haastavampi hallita. Se vaatii enemmän pitkäjänteisyyttä, ja motivaation ylläpitäminen on haastavampaa.

Projektin pituus vaikuttaa myös väitöskirjan tekijän talouteen voimakkaasti. Väitöskirjaa tehdään usein päätyönä, joko apurahan turvin tai sitten kuukausipalkalla esimerkiksi tutkijakoulussa. Jos väitöskirjaa tehdään ilman rahoitusta, käytännössä elämä täytyy “rahoittaa” jollain täysin toisella työllä, jonka ohella väitöskirjaa tehdään. Toki graduntekijänkin on jollain elettävä gradunteon ajan, mutta kysymys on relevantti vähemmän aikaa.

Laajuus ja syvällisyys

Toinen selkeä ero liittyy laajuuteen. Väitöskirja on yksinkertaisesti pidempi kuin gradu. Kirjoittamisen näkökulmasta tämä tarkoittaa, että väitöskirjan kirjoittajan on hallittava laajempi kokonaisuus rakenteellisesti ja sisällöllisesti.

Jos väitöskirja on gradua laajempi, on se samalla yleensä myös gradua syvällisempi. Tarkoitan syvällisyydellä tässä yhteydessä yksinkertaisesti sitä, että väitöskirjassa paneudutaan aiheeseen perusteellisemmin, laajemman aineiston ja lähdemateriaalin valossa. Gradussa tavoitteena on usein vastata yhteen yksinkertaiseen tutkimuskysymykseen, mutta väitöskirjassa tarkastelukulmia on yleensä väistämättä useampia. Lopputuloksena tai ainakin tavoitteena on siis perusteellisempi kuva tarkasteltavasta ilmiöstä.

Laajuus näkyy myös lähdeluettelon pituudessa ja käytännössä siis luettavan kirjallisuuden määrässä. Gradua tehdessä riittää, että on perehtynyt johonkin relevanttiin kirjallisuuteen. Väitöskirjaa tehdessä on osoitettava, että tuntee kirjallisuuden kentän kokonaisuudessaan ja lisäksi on lukenut ainakin jollain tasolla kaikki keskeiset lähteet. Gradua tehdessä on usein mahdollista käyttää ensisijaisesti kotimaista lähdekirjallisuutta, mutta väitöskirjaa tehdessä pelkkään kotimaiseen kirjallisuuteen tukeutuminen on yleensä mahdotonta.

Tieteen kriteerit

Joskus ajatellaan, että gradun tekeminen on tieteen harjoittelua kun taas väitöskirjan tekeminen on jo tieteen tekemistä. Minun mielestäni asia ei ole aivan näin yksiselitteinen, joskin tietty totuus tässä väitteessä kyllä on.

Gradussa sallitaan suurempia puutteita kuin väitöskirjassa, eikä kukaan oleta, että gradun täytyy täyttää täysin samat kriteerit kuin virallisten tieteellisten julkaisujen. Väitöskirjaa sen sijaan arvioidaan samojen kriteerien valossa kuin muitakin tieteellisiä tutkimuksia. Lopputuloksen täytyy siis täyttää tieteen kriteerit, ja sillä tulee olla myös jotain aitoa annettavaa tiedeyhteisölle.

Silti on tärkeä muistaa, että myös väitöskirja on opinnäyte. Väitöskirjan tekeminen on harjoittelua, tieteen tekemisen opettelemista. Myös väitöskirjaa tehdään yhteistyössä ohjaajan kanssa. Väitöskirjan tekijän tuottaman tekstin ei oleteta olevan lähtökohtaisesti valmista tiedettä, mutta prosessin myötä siitä pitäisi tulla sellaista.

Vapaaehtoisuus ja akateeminen identiteetti

Hyvin suuri tai itse asiassa valtava ero on siinä, että gradu on periaatteessa pakollinen, kun taas väitöskirja ei sitä ole. Jokaisen korkeakoulututkinnon suorittajan on tutkinnon saadakseen tehtävä gradu tai vastaava lopputyö. Monella opiskelijalla ei ole erityisen vahvaa tutkijaidentiteettiä. Silti opintojen lopuksi heidän on gradun ajan esitettävä tutkijaa, ainakin jollain tasolla. Tämä voi tuottaa monille opiskelijoille suuria ongelmia, sillä akateeminen tutkimustyö ja tieteellinen kielenkäyttö voivat tuntua monesta hyvin vierailta. Graduntekijä voi kuitenkin aina ajatella: “Minä nyt hetken aikaa leikin tutkijaa.”

Väitöskirjan tekijä ei sen sijaan enää pääse pakoon akateemista identiteettiä tai tutkijuutta. Kaikki väitöskirjan tekijät eivät päädy tutkijoiksi, ja moni tekee jatko-opintojakin vahvistaakseen omaa ammatillista identiteettiään ja pätevyyttään esimerkiksi opettajana. Silti vaikka väitöskirja jäisi ainutkertaiseksi ekskursioksi tutkimuksen tekemisen maailmaan, ovat tuon prosessin aikana tutkijuus ja akateemisuus osa väitöskirjan tekijän identiteettiä.

Ehkäpä väitöskirjan vapaaehtoisuuteen kiteytyy väitöskirjan ja gradun lopullinen ero: gradu on pakko tehdä, mutta väitöskirjaa ryhtyvät tekemään vain ne, jotka eivät gradusta saaneet tarpeekseen. Jonkinlainen sisäinen palo täytyy siis löytyä. Mielestäni tuo sisäinen palo voi kohdistua kuitenkin monenlaisiin asioihin: tutkimusaiheeseen, tutkimuksen tekemisen haasteellisuuteen ja samalla tyydyttävyyteen, kirjoittamiseen tai vaikka vain siihen, että on hauska asettaa itselleen koko ajan haastavampia tavoitteita!

Haluan kiittää tässä artikkelissa esiintyvistä ajatuksista Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sekä Joensuun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan jatko-opiskelijoita.

Tweet This Post Post to Facebook

Gradun kirjoittamisen osa-alueet 2

Tämä on gradun kirjoittamisen osa-alueita käsittelevän artikkelin toinen osa. Löydät artikkelin ensimmäisen osan täältä: Gradun kirjoittamisen osa-alueet 1

Tämä kahden artikkelin sarja tarkastelee gradun kirjoittamista kirjoittamisen kuuden osa-alueen näkökulmasta. Tavoitteena on hahmottaa, mitä kaikkea gradun kirjoittamiseen liittyy. Kirjoittamisen kuusi osa-aluetta ovat:

1) Kirjoittaminen on taitoa
2) Kirjoittaminen on luovuutta
3) Kirjoittaminen on prosessi
4) Kirjoittaminen on tekstilajin tuottamista
5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa
6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa

Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin näistä kolmea ensimmäistä, ja tässä osassa käydään läpi kolme jälkimmäistä.

4) Kirjoittaminen on tekstilajin tuottamista
Aina kun kirjoitamme jotain yksittäistä tekstiä, kirjoitamme aina samalla jonkin tietyn tekstilajin edustajaa. Oli kyseessä sitten työhakemus, sähköposti, tekstiviesti, Facebookin statuspäivitys, runo, romaani, ylioppilasaine, opiskeluessee tai sitten gradu, tiedämme, että tekstin pitää olla tietyn tyyppinen. Sille on erilaisia vaatimuksia, ja sen tulee jollain tavalla muistuttaa muita saman tekstilajin edustajia. Opimme kirjoittamaan erilaisia tekstejä paljolti tarkkailemalla muita saman tekstilajin edustajia, mutta saatamme saada myös ohjausta ja opastusta joihinkin tärkeisiin tesktilajeihin.

Gradun kohdalla kirjoittaminen tekstilajin tuottamisena tarkoittaa ensinnäkin sitä, että gradulla on tietynlaisia muodollisia vaatimuksia, jotka meidän täytyy selvittää. Gradussa pitää olla suurin piirtein tietty määrä sivuja, siinä tulee olla kansilehti, tiivistelmä, sisällysluettelo ja lähdeluettelo. Siinä tulee olla tietynlainen rakenne, ja lukujen ja alalukujen otsikoinninkin pitää olla tietynlainen. Voi jopa olla, että marginaalien leveys on määrätty.

Graduntekijänä sinun täytyy siis selvittää, minkälainen tekstilaji gradu oikein onkaan. Tämän voi tehdä periaatteessa kolmella tavalla: lukemalla ja selailemalla valmiita graduja, lukemalla oppaita tai kysymällä joltain toiselta. Voi olla, että kannattaa tehdä kaikkea kolmea.

Opinnäytteet ovat siitä kummallisia tekstilajeja, että niitä kirjoittaessamme olemme aina aloittelijoita. Opinnäyte on hyvin tärkeä teksti, mutta sellainen tehdään yleensä vain kerran. Aloittaessamme emme oikein tiedä, minkälainen teksti meidän pitäisi kirjoittaa.

Tekstilaji sekä sen piirteet ja vaatimukset ovat läsnä gradun kirjoittamisessa monella muullakin tavalla kuin sivumäärälle tai marginaaleille asetettuina vaatimuksina. Gradu on tieteellinen teksti, ja siltä vaaditaan hieman samanlaista tyyliä ja retoriikkaa kuin muiltakin tieteellisiltä teksteiltä. Myös tämä asia voi hämmennystä ja epävarmuutta. Joskus graduntekijät ajattelevat esimerkiksi, että gradussa ei saa käyttää minä-sanaa. Tekstin pitäisi olla jotenkin persoonattomampaa. No, jos ohjaajasi ei halua graduusi minä-sanoja, jätä ne pois. Itse en olisi niin ehdoton.

On kuitenkin selvää, että gradussa vaadittu tyyli ja argumentointi ei ole aivan samanlaista kuin monissa muissa tekstilajeissa. Samoin gradussa ja muissa tieteellisissä teksteissä on erityiset konventiot esimerkiksi siihen, miten liität oman tekstisi muihin teksteihin, esimerkiksi lähdekirjallisuuteen. Sinun täytyy siis ehdottomasti miettiä gradultasi vaadittua tyyliä, katsoa muista teksteistä mallia ja kysyä ohjeita.

5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa
Kirjoittaminen mielletään usein helposti yksinäiseksi puurtamiseksi, ja yleensä siihen tietysti sisältyykin vaiheita, jolloin istut yksin tietokoneen ääressä tuottamassa tekstiä. Tämä on kuitenkin vain kirjoittamisen yksi puoli. Gradun kirjoittaminen on myös sosiaalista toimintaa, monella eri tavalla samanaikaisesti.

Ensinnäkin gradun kirjoittamiseen liittyy erilaisia sosiaalisia tavoitteita. Kirjoitamme opinnäytteen saadaksemme tutkinnon ja esimerkiksi muuttaaksemme asemaamme työnhaussa. Gradun tekemiseen liittyy siis erilaisia sosiaalisia odotuksia ja latauksia.

Toisaalta emme kirjoita gradua tyhjiössä vaan tietyssä yhteisössä: omalle laitoksellemme, omassa yliopistossamme tai korkeakoulussamme ja myös oman alamme kansallisessa tai jopa kansainvälisessä yhteisössä. Näissä yhteisöissä on omanlaisia tapoja ja gradulle asetettuja odotuksia. Vaikka yksittäisellä gradulla ei välttämättä ole paljon lukijoita, on niitä aina kuitenkin jokunen. Kirjoitamme graduamme siis konkreettisesti myös tietyille ihmisille.

Lopulta gradun kirjoittamiseen sisältyy myös erilaisia kasvokkaisia vuorovaikutustilanteita, tapaamisia toisten ihmisten kanssa. Ainakin käymme tapaamassa ohjaajaamme sekä osallistumme mahdolliseen graduseminaariin. Näissä tilanteissa toimiminen vaatii myös tietynlaisia sosiaalisia taitoja. Nekään eivät ole itsestään selviä, sillä emme välttämättä ole vastaavanlaisissa tilanteissa koskaan aiemmin olleet.

6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa
Kuudes ja viimeinen kirjoittamisen osa-alue on kirjoittamisen sosiopoliittisuus. Sen lisäksi, että kirjoittaminen on toimintaa yhteisössä, ihmisten kanssa, tuossa yhteisössä on olemassa erilaisia valtarakenteita, jotka vaikuttavat kirjoittamiseen. Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta asialta muttei sitä todellisuudessa ole.

Ensinnäkin tämä tarkoittaa sitä, että sinä ja ohjaajasi ette ole tasa-arvoisia. Ohjaaja pystyy päättämään gradusi hyväksymisestä ja arvosanasta, ja hän pystyy myös vaikuttamaan opintoihisi muilla tavoin. Voit esimerkiksi tehdä gradussasi vaikka minkälaisia ratkaisuja halusi mukaan, mutta ohjaaja viime kädessä päättää, ovatko ne hyväksyttäviä.

Ohjaaja on tässä asetelmassa instituution edustaja. Hänen velvollisuutenaankin on valvoa, että gradusi täyttää ne vaatimukset, jotka yhteisö sille asettaa. Viime kädessä yhteisö päättää oletko sinä ja gradusi yhteisön myöntämän tutkinnon ja arvonimen arvoisia. Vaikka tämä valta-asetelma ei johtaisikaan väärinkäytöksiin, on selvää, että se vaikuttaa kirjoittamiseen monella tavalla. Et voi graduntekijänä toimia täysin niin kuin haluat vaan sinun on luovittava omien halujesi sekä ohjaajan ja yhteisön vaatimusten välissä.

Se, että sinuun graduntekijänä kohdistuu valtaa, ei kuitenkaan tarkoita, ettei sinulla itselläsi olisi valtaa. Jokaisella kirjoittajalla on. Myös tämän asian kanssa on tultava sinuiksi. Sinä päätät, minkälaisista asioista kirjoitat ja miten niistä kirjoitat. Tämä valta tuo myös sinulle vastuuta: Seisotko kirjoittamasi takana? Onko kirjoittamasi parhaan tietosi valossa totta? Ja vaikka valtarakennelmat sinuun graduntekijänä vaikuttavatkin, voit myös tuohon valtarakennelmaan itse vaikuttaa.

Myös tämä kirjoittamisen osa-alue on hyvin haastava. On ensinnäkin havaittava, mitä erilaisia valtarakennelmia on läsnä ja miten ne sinuun vaikuttavat. Tämän jälkeen on osattava toimia järkevästi.

Lopuksi
Esittelin eräällä gradun kirjoittamisen kurssilla tässä artikkelissa käsittelemiäni ajatuksia. Lopuksi kysyin kurssilaisilta, miltä tämä heistä vaikuttaa. Erään opiskelijan vastaus tuli nopeasti: ”Ahdistavalta!”

Edellä esittelemäni luettelo on kieltämättä hyvin pitkä. Gradun kirjoittajan on hallittava valtava määrä asioita. Tässäkin tapauksessa tieto voi aluksi lisätä tuskaa. Toisaalta ajattelen kyllä, että näiden kaikkien gradun kirjoittamisen osa-alueiden hahmottaminen on loppujen lopuksi helpottavaa. Alueita ja vaatimuksia on toki monta, mutta silti niitä on vain rajallinen määrä. Lisäksi osassa olet jo valmiiksi hyvä, eikä kaikessa edes koskaan tarvitse olla hyvä. Gradun kirjoittaminen on mahdollista, vaikka kaikki edellä mainittu ei loistavasti sujuisikaan. Aina voit myös pyytää apua ja neuvoja.

Gradun kirjoittamisen jakaminen tällä tavoin eri osa-alueisiin saattaa auttaa myös hahmottamaan erilaisia ongelmia paremmin. Jos gradun tekeminen ei suju, voit edellä esitellyn jaottelun avulla pohtia, mihin ongelmat liittyvät. Ehkäpä sinulla on vaikeuksia hallita prosessia: et ehkä saa itseäsi työskentelemään sujuvasti tai ehkäpä et edes hahmota, mitä kaikkea sinun pitäisi tehdä. Vastaavasti ongelma voi liittyä luovuuteen: istut joka päivä tietokoneen ääressä mutta et saa mitään aikaiseksi. Tai sitten ongelmasi saattavat liittyä kirjoittamisen sosiaaliseen puoleen: et ehkä uskalla hakea ohjausta tai et osaa tehdä sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Jos pystyt pilkkomaan ongelmaa tällä tavoin, voi olla paljon helpompi etsiä sille ratkaisua. Gradun kirjoittaminen ei enää ole epämääräinen möykky, joka ei vaan suju. Ymmärrät, että jotkin tietyt asiat siinä eivät suju, ja niihinkin on mahdollista etsiä ratkaisuja.

Tämä artikkeli on eräänlaista gradun kirjoittamisen taustateoriaa. Sen tavoitteena on auttaa paremmin hahmottamaan, mitä gradun kirjoittaminen oikein on. Toivon, että tekstini herättää ajatuksia ja antaa myös työkaluja gradusi työstämiseen. Kuulisin mielelläni aiheesta myös kommentteja: Mikä jäi epäselväksi? Mistä tuntui olevan hyötyä? Mistä olet eri mieltä?

Seuraavaksi voit lukea esimerkiksi nämä artikkelit:
Gradun aloittaminen
Gradun suunnitteleminen

Tweet This Post Post to Facebook

Gradun kirjoittamisen osa-alueet 1

Englantilainen kirjoittamisen tutkija Roz Ivanič on hahmotellut erilaisia kirjoittamiskäsityksiä tai kirjoittamisen osa-alueita. Ivaničin mukaan ihmisten käsitykset kirjoittamisesta voidaan palauttaa seuraavaan kuuteen ajatukseen:

1) Kirjoittaminen on taitoa
2) Kirjoittaminen on luovuutta
3) Kirjoittaminen on prosessi
4) Kirjoittaminen on tekstilajin tuottamista
5) Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa
6) Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa

Jotkut ajattelevat kirjoittamisen olevan ensisijaisesti luovaa työtä, toiset taas pitävät kirjoittamisessa tärkeimpänä esimerkiksi kielitaitoa ja kieliopin hallintaa. Todellisuudessa kirjoittaminen on kuitenkin aina samanaikaisesti kaikkea edellä mainittua. Joskus painottuu jokin tietty osa-alue, joskus taas jokin toinen.

Olen esitellyt näitä kirjoittamiskäsityksiä varsin laajasti kirjassani Kokonaisvaltainen kirjoittaminen, joskin hyvin yleisellä tasolla. Tässä artikkelissa tarkoitukseni on hahmotella, mitä nämä tarkoittavat gradun kirjoittamisen näkökulmasta.

1) Kirjoittaminen on taitoa
Minkälaisia ”taitoja” gradun tekemiseen vaaditaan? Gradun kirjoittamisen, kuten kaiken muunkin kirjoittamisen, taustalla on kielitaito. Kaikilla suomalaisen koulun käyneillä on peruskielitaito, joka riittää myös gradun kirjoittamiseen. Jos kirjoittaa graduaan vieraalla kielellä, kielitaito ja kieliopin hallinta voivat aiheuttaa haasteita, mutta useimmille graduntekijöille itse kielitaito ei ole kynnyskysymys gradun kirjoittamisessa.

Kielitaitoa sivuaa kuitenkin myös toinen taito, nimittäin oikeakielisyyteen ja oikeinkirjoitukseen liittyvät taidot. Tämä osa-alue aiheuttaa ahdistusta monille graduntekijöille. Viimeistään gradua tehdessä saattaa tulla selväksi, että suomen kielen pilkkusäännöt ovatkin jääneet hieman epäselviksi. Joskus seminaarissa saatu palaute saattaa myös keskittyä tähän kirjoittamisen osa-alueeseen, sillä sääntöihin ja konventioihin liittyviä asioita on turvallista kommentoida.

Gradun kirjoittamisen erityistaitoja ovat puolestaan tietyt tieteellisen kirjoittamisen konventiot, erityisesti lähdeviitteiden merkintä ja ylipäätään viittaamisen periaatteet. Niissä on omanlaiset sääntönsä, jotka on gradua tehdessä osattava. Periaatteessa säännöt ovat yksiselitteisiä ja ne joko osaa tai sitten ei. Tämä ei tietysti välttämättä tarkoita, että säännöt olisivat ihan yksinkertaisia tai aina edes loogisia.

Edellä mainittujen taitojen lisäksi gradun kirjoittamiseen vaaditaan jonkin verran myös tekstinkäsittelytaitoja. Elämän tekee paljon helpommaksi, jos osaa esimerkiksi laatia graduunsa automaattisen sisällysluettelon tai käyttää tekstinkäsittelyohjelman tyylejä ja muotoiluja. Nämä ovat nykyaikaiseen kirjoittamiseen liittyviä teknisiä taitoja, jotka eivät kuitenkaan välttämättä ole kaikille itsestään selviä.

Gradun tekemisessä vaaditaan tietenkin myös erilaisia tutkimuksen tekemiseen liittyviä taitoja, olipa kyseessä sitten haastattelujen tekeminen, aineiston litteroiminen ja analysoiminen tai vaikkapa työskentely laboratoriossa. Nämä taidot ovat hyvin ala- ja tutkimusmenetelmäkohtaisia, mutta luonnollisesti nämäkin taidot on jostain omaksuttava.

2) Kirjoittaminen on luovuutta
Kirjoittamisen taitoon liittyy helposti monenlaisia paineita: joko osaat tai sitten et. Luovuuteen sen sijaan yhdistämme helpommin positiivisia mielikuvia. Silti kovin moni ei kuitenkaan heti yhdistä gradun tekemistä ja luovuutta toisiinsa. Joskus voi tuntua, että ne ovat suorastaan toistensa vastakohtia. Tämä on kuitenkin harhaa. Luovuus on osa kaikkea kirjoittamista, myös gradun kirjoittamista. Tavoitteena on saada aikaiseksi jotain sellaista, jota aiemmin ei ollut olemassa, toisin sanoen luoda uutta.

Luovuus korostuu erityisesti graduprosessin alkuvaiheessa, kun gradulle täytyy keksiä aihe. Luovuutta tarvitaan myös itse gradun sisällön ideoinnissa ja suunnittelussa. Myös tämä kirjoittamisen osa-alue, uuden luominen voi tuottaa toisille paljon ahdistusta, mutta oman luovuuden ruokkimiseen ja käyttöön on monenlaisia apuvälineitä. Tällaisia ovat esimerkiksi miellekartan eli mind mapin tekeminen ja erilaiset vapaan kirjoittamisen tekniikat.

Lopulta varsin paljon luovuutta ja rohkeuttakin vaatii se, että tuottaa graduun omaa kontribuutiota, omalla äänellä. Gradussa pitäisi sanoa jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin sanottu, tai ainakin siinä pitäisi sanoa jotain jollain uudella tavalla. Tämä voi monesta tuntua valtavalta haasteelta.

3) Kirjoittaminen on prosessi
Gradun tekeminen on aina myös prosessi. Se voi olla pitkä tai lyhyt prosessi, se voi olla helppo tai vaivalloinen prosessi. Joka tapauksessa se on kirjoitusprosessi, joka on todennäköisesti ajallisesti pidempi kuin mikään aiemmin tekemäsi.

Prosessin hallintaan kuuluu ensinnäkin se, että hahmottaa, minkälaisista vaiheista gradun kirjoittaminen koostuu sekä miten nuo vaiheet liittyvät toisiinsa. Gradun tekemisessä myös limittyvät monenlaiset prosessit toisiinsa. Esimerkiksi kirjoitusprosessi ja tutkimusprosessi liittyvät toisiinsa mutta ovat myös osittain erillisiä. Käyt gradunteon aikana läpi myös jonkinlaisen psykologisen tai emotionaalisen prosessin. Gradusi valmistuttua et ole enää sama ihminen kuin sitä aloittaessasi. Lisäksi graduprosessisi sivuaa muita ihmisiä, esimerkiksi ohjaajaasi tai perheenjäseniäsi, ja myös esimerkiksi vuoden kestävä graduseminaari on oma prosessinsa.

Kaikki tämä vaatii jonkinlaisia projektinhallinnan taitoja: suunnittelua, aikatauluttamista ja seurantaa sekä lisäksi välillä myös raakaa työtä. Voit siis joutua opettelemaan tehokkaampia työskentelytapoja: miten saat itsesi aamuisin sängystä tietokoneen ääreen tai miten voit lukea nopeasti ja tehokkaasti. Tämä kaikki voi olla haastavaa, etenkin jos et ole joutunut näitä asioita aiemmin kovin paljon miettimään. Lisäksi gradun tekemisessä erityisen haastavaa on se, että olet siitä paljolti yksin vastuussa. Kukaan ei tule sinua valitettavasti koneen äärelle komentamaan.

Edellä esitelty luettelo gradun kirjoittamisen osa-alueista voi alkaa tuntua jo loputtomalta. Todellisuudessa olemme päässeet vasta kutakuinkin puoliväliin. Loppujen gradun kirjoittamisen osa-alueiden käsittely jatkuukin artikkelin toisessa osassa.

Tämä on gradun kirjoittamisen osa-alueita käsittelevän artikkelin ensimmäinen osa. Löydät artikkelin jälkimmäisen osan täältä: Gradun kirjoittamisen osa-alueet 2

Tweet This Post Post to Facebook