Kirjoittamisen kurssi graduntekijöille

Pidän kevätlukukaudella 2011 yhdessä kollegani Marja Suojalan kanssa erityisesti graduntekijöille suunnatun kirjoittamisen kurssin. Kurssi on tarkoitettu graduaan jo tekeville Helsingin yliopiston opiskelijoille.

Kurssin tavoitteena on antaa tukea graduprosessiin ja saada gradut valmistumaan. Kurssille osallistumisen edellytyksenä on sitoutuminen yhteisiin tapaamisiin sekä aktiiviseen graduntekoon.

Tapaamisissa keskitytään graduprosessin tukemiseen, tehokkaisiin työskentelytapoihin, vertaistukeen ja tekstin tuottamiseen.

Kurssin kokoontumisajat (24 t):

torstaisin 27.1.–3.3.2011 klo 13.15–14.45
torstaisin 17.3.–28.4.2011 klo 12.15–13.45

Mikäli olet Helsingin yliopiston opiskelija ja kurssi kiinnostaa sinua, voit ilmoittautua sille WebOodin kautta 3.1.–9.1.2011. Ryhmään otetaan 21 opiskelijaa. Löydät kurssin tiedot WebOodista näin: Opinto-oppaat > Kielikeskus > Äidinkieli > Opetus

Gradusparrausta avoimessa yliopistossa

Kuopion kesäyliopistossa on käynnistynyt kiinnostava projekti. Kuopion kesäyliopiston gradusparrauspalvelussa on tarjolla gradunohjausta sellaisille graduntekijöille, joilla on vaikeuksia gradun loppuunsaattamisessa.

Gradusparraus sisältää viisi ryhmätapaamista ja henkilökohtaista ohjausta. Lähitapaamisiin on mahdollista osallistua virtuaalisesti, joten sparraukseen voi osallistua asuinpaikasta riippumatta.

Gradusparrauksen suunnitteluun on osallistunut joukko kokeneita ohjaajia. Olen itsekin kommentoinut palvelun suunnitelmia eri vaiheissa. Koska gradusparraus on avointa yliopisto-opetusta, se on osallistujilleen maksullista. Osallistumismaksu on kuitenkin varsin kohtuullinen, 150 euroa kevätlukukauden osalta.

Osa opiskelijoista saattaa vierastaa maksullista palvelua. Gradunohjaus on perinteisesti ilmaista, ja esimerkiksi Kokkolassa toimineen Maisterihautomon toiminta oli myös osallistujilleen ilmaista. Toisaalta osallistumismaksu todennäköisesti sitouttaa osallistujia toimintaan. Jos 150 euron sijoitus auttaa saamaan gradun valmiiksi, raha tulee todennäköisesti myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ei välttämättä huono sijoitus siis.

Gradusparraukseen voi ilmoittautua 10.1.2011 asti. Pääsyvaatimuksina ovat tutkinto-opiskelupaikka suomalaisessa yliopistossa ja halu saada gradunsa valmiiksi. Lisätietoa löytyy täältä.

Kokoonnummeko puhumaan tutkimuksesta vai tekemään sitä?

Opinnäytteen tekemiseen liittyy perinteisesti melkein aina jonkinlaista seminaarityöskentelyä. Toiminnan nimi voi toki vaihdella: usein puhutaan seminaarista, toisinaan gradupiiristä. Lähtökohta on yleensä kuitenkin samanlainen: opiskelijat kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan ohjaajan johdolla suunnitelmistaan tai jo tuotetuista graduteksteistä.

Seminaarit ovat tuttuja myös väitöskirjan tekijöille. Esimerkiksi omassa oppiaineessani kokoontuu säännöllisesti väitöskirjan tekijöille tarkoitettu tutkijaseminaari, ja lisäksi kerran vuodessa matkustamme Tvärminnen tutkimusasemalle kahden päivän mittaiseen seminaariin. Lisäksi tutkijakoulut järjestävät omia seminaarejaan harva se viikonloppu.

Seminaarilla on tietysti omat funktionsa. Suunnitelmista ja teksteistä on toisinaan tärkeää puhua ohjaajan johdolla ja ryhmässä ideoiden. Seminaari opettaa myös tiettyjä akateemisen vuorovaikutuksen muotoja, joita voi olla hyödyllistä opiskella.

Välillä kuitenkin mielessäni herää ajatuksia, jotka kyseenalaistavat seminaarin mielekkyyden opinnäytteen tekemiseen kiinteästi liittyvänä työmuotona tai ainakin käytännössä ainoana ryhmätyön muotona.

Oman väitöskirjatutkimukseni aineistona on videoituja graduseminaaritapaamisia. Ainestoni perusteella on selvää, että seminaari on usein hyvin formaali tilanne, jossa keskustelu ei välttämättä ole kovin vapaata. Usein suuri osa seminaarin osallistujista istuu kaksi tuntia hiljaa ja kuuntelee, jos edes kuuntelee.

Puhumisesta tekemiseen

Olen jo jonkin aikaa seurannut mielenkiinnolla hollantilaisen psykologi Ap Dijksterhuisin tutkimuksia. Hänen artikkelinsa tiedostamattomasta prosessoinnista ovat kiehtovia.

Ehkäpä vielä kiehtovampaa on kuitenkin se, millaista Dijksterhuisin oppilaiden väitöskirjatyöskentely näyttää olevan. Dijksterhuis matkustaa oppilaineen kauniiseen paikkaan tekemään opinnäytteitä. He istuvat ulkona pitkän pöydän ääressä tai huvilan portailla läppäreineen kirjoittamassa. (Kuvia löytyy täältä ja täältä. EDIT: Kuvat näyttävät sivuilta kadonneen…)

Epäilemättä tällaisissa olosuhteissa syntyy myös monia tilanteita ohjaukseen, ja ohjaajahan on myös läsnä. Pääpaino on kuitenkin tekemisessä, vertaistuessa ja yhdessä toimimisessa.

Kyllä seminaarillakin voi olla paikkansa. Toisinaan voisi kuitenkin olla järkevämpää ajan ja resurssien käyttöä kokoontua yhdessä tekemään, sen sijaan että aina kokoonnumme puhumaan tekemisestä.

Gradu valmiiksi 20 viikossa

Gradun ohjaamisessa on käytössä eri oppilaitoksissa ja aineissa monenlaisia malleja. Käytännössä on paljolti ohjaajan vallassa, miten ohjaus järjestetään. Toisaalta varmasti myös graduntekijän oma aktiivisuus vaikuttaa siihen, milloin ja miten usein ohjausta järjestyy.

Kuulin mielenkiintoisesta kokeilusta, joka tehtiin kaukaisella 1990-luvulla Tampereen yliopiston suomen kirjallisuuden oppiaineessa. Kokeilussa graduntekijät saivat ohjausta kerran viikossa 20 viikon ajan. Ehtona oli, että gradu myös valmistuu tuona aikana.

Kokeilu oli ilmeisen menestyksekäs. Kuudesta mukana olleesta opiskelijasta neljä sai gradunsa valmiiksi 20 viikon määräajassa. Vanhoissa tutkintovaatimuksissa graduhan oli yleensä juuri 20 opintoviikon laajuinen suoritus. En osaa sanoa, mikä on gradujen keskimääräinen valmistumisaika Suomessa, mutta se on varmasti jotain aivan muuta kuin 20 viikkoa.

Kokeilun käytännöissä on mielestäni monta hyvää puolta, jotka jäävät normaalisti gradunohjauksesta usein uupumaan:

1) Opiskelijat ovat viikoittain tilivelvollisia ohjaajalle
2) Opiskelijat saavat välittömästi palautetta tekstistään tai muusta työskentelystään
3) Ohjelma on suunnitelmallinen ja sen puitteet on etukäteen tarkasti sovittu
4) Gradulla on lopullinen deadline

Juuri näiden tekijöiden on kerta toisensa jälkeen todettu olevan tuotteliaan ja tyydyttävän kirjoittamisen taustalla. Nopean palautteen ja suunnitelmallisuuden merkityksestä puhuvat esimerkiksi Robert Boice ja Mihaly Csikszentmihalyi. Myös Maisterihautomon menestyksekkään toiminnan keskeinen periaate oli nopea palaute.

Pysyvää käytäntöä ei tästä mallista tullut Tampereellekaan. Ilmeisesti sen ajateltiin vaativan liikaa resursseja ohjaajilta. Uskoisin kuitenkin, että tällainen satsaus ohjaukseen voisi lopulta vähentää resurssien tarvetta, sillä viivästyneet gradut vievät aikaa opiskelijoiden lisäksi myös ohjaajilta.

Miltä tämä kokeilu sinusta kuulostaa? Lähtisitkö mukaan, jos sinun pitäisi sitoutua siihen, että gradusi todella valmistuu 20 viikossa?

Gradunohjaaja tilittää

Törmäsin tutkimusmatkoillani kiinnostavaan blogiin, joka tarjoaa varsin poikkeuksellisen näkökulman gradun tekemiseen. Blogia kirjoittaa nimittäin professorina ja laitoksen esimiehenä työskentelevä kasvatustieteilijä nimimerkin takaa.

Blogissa käsitellään monia muitakin yliopistotyöhön liittyviä teemoja kuin gradunohjaamista. Poimin sieltä kuitenkin muutaman juuri gradun tekemiseen liittyvän kirjoituksen teidän luettavaksenne.

Kirjoitukset ovat varsin poleemisia, ja olisikin hauska kuulla, minkälaisia ajatuksia ne graduntekijöissä herättävät. Osa kirjoituksista on jo muutaman vuoden takaa, mutta teema ei taida ihan nopeasti vanhentua.

Tässä muutama valikoitu gradukirjoitus nimimerkiltä Telemakhos:

Gradunohjaaja tilittää
Graduarvosanoista
Kuumeista gradunohjausta
Tuhma ohjaaja, osa XXX
Gradua vaille valmis

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »