Motivaatio on seurausta tekemisestä

Olin viime viikolla Helsingin kauppatieteiden ylioppilaiden graduillassa puhumassa gradun tekemisestä. Tilaisuudessa oli muitakin puhujia, esimerkiksi kaksi gradunsa jo tehnyttä opiskelijaa, ohjaaja sekä opintopsykologi.

Keskustelun aikana yleisöstä esitettiin visainen kysymys:

Miten gradun tekeminen onnistuu, jos ei ole motivaatiota?

Kysymys on hyvä. Nykyaikaisessa kasvatustieteessä ymmärretään, että “Kiinnostus, tunteet ja motivaatio ovat keskeisiä oppimisen sytyttäjiä ja syventäjiä.” Kysymykseen sisältyy kuitenkin yksi virheellinen oletus: ajatuksena on, että motivaation pitäisi syntyä ennen työskentelyn aloittamista.

Emootio on seurausta toiminnasta

Wendy Laura Belcher kirjoittaa erinomaisessa kirjassaan Writing your journal article in twelve weeks juuri tästä teemasta. Hän toteaa, että ajatus siitä, että emootio edeltää toimintaa, on virheellinen. Todellisuudessa emootio on seurausta toiminnasta.

Jokainen, joka on yrittänyt harrastaa vaikkapa säännöllisesti liikuntaa, tietää, että aina ei huvita. Liikunnasta tulee kuitenkin hyvä olo. Sama pätee gradun tekemiseen.

Keskeinen kysymys ei siis olekaan, miten saisin motivaatiota vaan miten saisin itseni liikkeelle. Siihen minulla taas on kolme ehdotusta:

1) Suunnittele seuraava työpäiväsi jo edellisenä päivänä. Mieti konkreettisesti, mitä tulet tekemään, milloin aloitat ja missä työskentelet. Näin tähän ei tarvitse käyttää aikaa työskentelyä aloittaessasi. Saatat myös huomata, että alitajunta tekee työtä puolestasi yön aikana tai että joskus jopa odotat innoissasi sitä, että pääset töihin käsiksi.

2) Sido työskentelyn aloittaminen johonkin edelliseen tehtävään. Päätä esimerkiksi aloittaa gradun kirjoittaminen heti suihkun jälkeen aamulla tai välittömästi saavuttuasi kotoasi atk-luokkaan. Tätä toimintaa kutsutaan englanniksi nimellä action trigger. Tutkimukset osoittavat, että jonkin haastavan toiminnan sitominen johonkin yksinkertaiseen ja väistämättä toistuvaan toimintaan lisää merkittävästi sen todennäköisyyttä, että todella aloitat.

3) Käynnistä ensimmäinen tomaatti mahdollisimman nopeasti. Tomaateissa on taikaa. Ainakin minut ne pakottavat heti aloittamaan tehokkaan työskentelyn.

Kuten nimimerkki Emilia83 totesi Gradutakuun keskustelualueella:

Tekemättömyys taitaa loppujen lopuks ahdistaa enemmän ja sitä ahdistusta kestää aivan taatusti muutamaa tomaattia pidempään.

Uuden vuoden lupaus: Gradu valmiiksi!

Uusi vuosi on usein uusi alku ja luonteva paikka tehdä erilaisia päätöksiä ja suunnitelmia. Tiedämme kuitenkin kaikki, että lupaukset eivät läheskään aina pidä eivätkä suunnitelmamme toteudu.

Sain viime viikolla mainion aiheeseen liittyvän sähköpostin Heathin veljeksiltä, joiden kirjoista Made to Stick ja Switch pidän paljon. (Sähköposti ei valitettavasti ollut henkilökohtainen. Taidan kuulua heidän postituslistalleen.)

Heathin veljekset antavat viisi vinkkiä, joiden avulla uuden vuoden lupaukset voivat todella onnistua. Sovelsin niitä gradun kirjoittamiseen, sillä onko parempaa päätöstä uudeksi vuodeksi kuin tehdä valmiiksi se kesken oleva gradu!

1) Älä ole kunnianhimoinen
Aseta rima matalalle, ainakin aluksi. Tärkeintä on saada gradunteko vauhtiin. Älä myöskään kuvittele, että sinun täytyy heti tehdä täydellinen elämänmuutos ja kirjoittaa graduasi kahdeksan tuntia päivässä. Entäpä jos tekisit päätöksen aloittaa yhdestä tomaatista päivässä? Saatat huomata, että jossain vaiheessa teetkin jo enemmän.

2) Huomioi se, mikä toimii jo nyt
Kun yritämme muuttaa jotain, keskitymme usein ongelmiin, niihin asioihin, jotka eivät toimi. Yleensä on kuitenkin paljon hyödyllisempää yrittää hahmottaa sellaiset asiat, jotka toimivat jo nyt, ja panostaa niihin.

Mikä asia on sellainen, joka tukee sinun graduntekoasi ja jonka saat jo nyt aikaiseksi? Toimiiko kirjastossa työskentely paremmin kuin kotona? Auttavatko ohjaajan kanssa sovitut deadlinet? Auttaako gradusta keskusteleminen jonkun toisen kanssa ahdistukseen?

Älä yritä keksiä pyörää uudestaan vaan keskity siihen, mikä toimii jo nyt.

3) Tee pieniä muutoksia ympäristöön
Mieti, mitkä ovat kriittiset kohdat gradunteossa, ja tee niihin pieniä muutoksia. Johtaako sähköpostin ja Facebookin lukeminen aamulla sinut kauas pois gradun maailmasta? Miten voisit välttää sen? Entä harhaudutko päivän mittaan gradun ääreltä johonkin aivan muualle? Johtaisiko työskentely kirjastossa siihen, että sinun on hieman vaikeampi pyrkiä graduasi pakoon?

4) Luota suunnitteluun, älä tahdonvoimaan
Tahdonvoima kuluu hyvin nopeasti loppuun. Pitkäjänteisessä työskentelyssä ei kannata laskea sen varaan. On paljon hyödyllisempää tehdä yksinkertaiset ja konkreettiset suunnitelmat.

Varaa kalenterista aika gradun tekemiseen ja merkitse siihen myös, missä graduasi teet. Mikäli mahdollista, sovi graduntekotreffit: pyydä ystävääsi tietokoneluokkaan mukaan tai sovi yhteisestä aamun aloittamisesta Gradutakuun keskustelualueella.

Koeta määritellä hyvin konkreettisia tehtäviä itsellesi: “Kirjoita yksi sivu”, “Kirjoita alaluku 2.2.1″ tai “Lue yksi tärkeä artikkeli” ovat hyviä tavoitteita. Jos sinun on vaikea määritellä konkreettisia tehtäviä, tee tietty määrä tomaatteja.

5) Julkista päätöksesi
Tee päätöksestäsi kirjoittaa gradua julkinen. Kerro siitä ystävillesi ja sukulaisillesi. Tule keskustelualueelle kertomaan tavoitteistasi ja raportoimaan onnistumisistasi.

Hyvän gradun tärkein ominaisuus on se, että se on valmis. Tee siitä totta.

Kansallinen Gradukuukausi

Graduoppaassani olen esitellyt niin sanotun Gradukuukauden ideaa. Sen periaate on varsin suoraviivainen: sitoudut kirjoittamaan gradusi valmiiksi yhden kuukauden aikana. Haluaisitko osallistua Gradutakuun Gradukuukauteen ja kirjoittaa gradusi valmiiksi marraskuun aikana?

Jos gradun kirjoittaminen valmiiksi yhdessä kuukaudessa tuntuu mahdottomalta, tutustupa NaNoWriMo:on. Siinä kuukaudessa kirjoitetaan kokonainen romaani. Viime vuonna yli 30 000 osallistujaa kirjoitti tuon projektin myötä romaanin yhden kuukauden aikana.

NaNoWriMo on ollut myös Gradukuukauden eräänlaisena esikuvana. Koska NaNoWriMo järjestetään aina marraskuussa, ensimmäinen Kansallinen Gradukuukausikin voisi olla marraskuu. Ja tämän vuoden marraskuu voisi siis olla ensimmäinen Kansallinen Gradukuukausi.

Gradukuukauden tavoitteena ei ole kirjoittaa hyvää gradua vaan saada gradu valmiiksi.

Jotta voit osallistua Graduukuukauteen, sinun tulisi tehdä seuraavat asiat:

1) Tee luja päätös kirjoittaa gradusi valmiiksi marraskuun loppuun mennessä
2) Rekisteröidy Gradutakuun keskustelupalstalle, ellet ole sitä vielä tehnyt
3) Ilmoittaudu Gradukuukauden osallistujaksi

Maanantaina 1.11.2010 alkaa sitten kirjoittaminen!

Osallistun itse keskusteluun keskustelualueella, mutta tärkeintä Gradukuukaudessa on kuitenkin vertaistuki: tietoisuus siitä, että muutkin ovat saman projektin parissa. Voimme seurata kunkin osallistujan edistymistä päivittäin.

NaNoWriMo:ssa jokainen osallistuja aloittaa tyhjältä paperilta ja kirjoittaa vaaditut 50 000 sanaa. Gradukuukaudessa osallistujien alkutilanteet saattavat olla hyvin erilaisia. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin yhteinen tavoite: tiistaina 30.11.2010 gradusi on valmis jätettäväksi!

Miltä tällainen idea kuulostaa? Haluaisitko osallistua Gradukuukauteen ja kirjoittaa gradusi jättökuntoon marraskuun aikana?

Onko vika ihmisissä vai systeemissä?

Olen jo aiemminkin hehkuttanut Chip ja Dan Heathin kirjaa Switch. Kirjassa on valtava määrä oivalluksia kaikesta siitä, mikä liittyy niinkin yleismaailmalliseen aiheeseen kuin muutos.

Yksi Heathin veljesten teeseistä on tämä:

What looks like a people problem is often a systems problem.

Toisin sanoen, ongelma näyttää melkein aina johtuvan ihmisistä ja heidän toiminnastaan, mutta todellisuudessa ongelma usein johtuukin järjestelmästä.

Ajattelemme helposti: “Kunpa vain saisimme nämä ihmiset ymmärtämään jotain oleellista tai kunpa saisimme motivoitua heidät, niin he toimisivat toisin.” Todellisuudessa muutos onnistuisikin paremmin muuttamalla jotain pientä itse järjestelmässä.

Jos meillä on kaksi ryhmää opiskelijoita, joista toinen on saanut gradunsa tehtyä ja toinen ei ole saanut, ajattelemme helposti, että jälkimmäiset opiskelijat ovat vain laiskoja tai tyhmiä tai että he eivät ole ymmärtäneet jotain. Uskoisin, että tähän ryhmään kuuluvat graduntekijät ajattelevat usein itsekin vian olevan heissä itsessään.

Katselin jokin aika sitten Juha Hakalan viisi vuotta vanhaa videota gradun kirjoittamisesta. Videossa Hakala kertoo, että hän selvitti kollegansa kanssa, kuinka paljon Suomessa on sellaisia korkeakouluopiskelijoita, jotka olivat opiskelleet yli seitsemän vuotta ja joilla kaikki muut opinnot paitsi gradu tai diplomityö oli suoritettu. Vuonna 2004 tällaisia opiskelijoita oli 15 000.

Viime vuosien tutkinnonuudistukset ovat todennäköisesti karsineet tuota lukua jonkin verran, mutta roikkuvien gradujen määrä liikkuu silti tuhansissa. Aika paljon luusereita!

Vai olisiko itse järjestelmässä jotain, joka kaipaisi muutosta?

Kasvun ajattelutapa

Stanfordin yliopiston psykologian professori Carol Dweck on tutkimuksissaan ja kirjoissaan keskittynyt ihmisten lahjakkuuteen ja heidän omiin käsityksiinsä siitä. Dweckin mukaan ihmiset voidaan jakaa kahtia sen mukaan, miten he suhtautuvat taitojen ja lahjakkuuden alkuperään.

Ensimmäisen ryhmän mielestä ominaisuudet perustuvat synnynnäisiin tai pysyviin ominaisuuksiin. Tätä asennetta voidaan kutsua muuttumattomaksi ajattelutavaksi tai asenteeksi (engl. fixed mindset). Toisten mielestä menestys ja ominaisuudet puolestaan ovat harjoittelun ja työn seurausta. Tätä asennetta voi kutsua kasvun ajattelutavaksi (engl. growth mindset). Käytännössä nämä asenteet vaihtelevat meillä kullakin jonkin verran ja ihmiset sijoittuvat jatkumolle näiden kahden äärimmäisyyden välillä.

Dweckin tutkimusten perusteella voidaan todeta, että ihmiset, jotka ajattelevat kasvun ajattelutavan mukaisesti, menestyvät paremmin ja selviävät myös vaikeuksista paremmin. Heille myös epäonnistuminen on kiinteä osa kehittymistä ja oppimista. Muuttumattomaan ajattelutapaan kallistuvat ihmiset sen sijaan jo lähtökohtaisesti välttävät haasteita, sillä heille epäonnistuminen on vain osoitus heidän kyvyttömyydestään jossain asiassa.

Hyödyllisiä ja haitallisia tapoja ajatella

Kun luin Dweckin mindset-teoriasta ensimmäisen kerran, pidin sitä itsestäänselvyytenä ja suorastaan haitallisen yksinkertaistavana. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän alan kuitenkin vakuuttua siitä, että kyse on äärimmäisen tärkeästä teemasta.

Kuinka usein käytännössä ajattelemme esimerkiksi seuraavasti: “Minä en vain ole kovin ahkera urheilemaan? Hermostun helposti läheisilleni? Minä olen huono keskittymään? En ole hyvä kirjoittamaan?” Entäpä jos ajattelisimmekin, että nuo kaikki ovat taitoja, joita voi harjoitella ja joissa voi kehittyä?

Asenteemme tulee esille myös siitä, miten puhumme lapsille. Kun lapsi näyttää meille piirrustustaan, sanomme helposti: “Oletpa sinä hyvä piirtämään!” Juuri tämä vahvistaa käsitystämme muuttumattomista ominaisuuksista. Entäpä jos sanoisimmekin: “Oletpa nähnyt paljon vaivaa tämän eteen” tai “Olet selvästikin kuunnellut niitä vinkkejä, joita kuvaamataidon opettaja on sinulle antanut”?

Eräässä tutkimuksessaan Dweck tutki matematiikassa huonosti menestyviä koululaisia. Osalle heistä annettiin opetusta erilaisissa opiskelutekniikoissa ja -taidoissa. Toiselle ryhmälle puolestaan annettiin ohjausta muuttumattoman ajattelutavan ja kasvun ajattelutavan eroista. Käytännössä heitä siis opetettiin ymmärtämään, että heidän taitonsa eivät olleet pysyviä.

Voitte todennäköisesti arvata lopputuloksen. Ryhmä, joka oli saanut ohjausta kasvun ajattelutavasta, menestyi jatkossa merkittävästi paremmin. Ja tämä vaikutus saavutettiin varsin pienellä ohjausmäärällä matematiikassa, toisin sanoen oppiaineessa, jossa menestyminen paljolti rakentuu aiemmin opituille taidoille.

Kasvun ajattelutapa ja gradu

Käytännön ohjeet ja opiskelutaidot eivät siis yksin riitä. Oleellista on jokaisen oma käsitys siitä, mikä heidän mahdollisuutensa muuttua ja kehittyä on. Keskeistä on, identifioidummeko ominaisuuksiimme pysyvinä vai näemmekö muutoksen mahdollisuuden.

Mietipä, mitä itse ajattelet asiasta, erityisesti opiskeluun liittyen. Ole myös rehellinen. Onko opiskelu sinun mielestäsi prosessi, jossa kehitytään? Vai onko opiskelu prosessi, jossa osoitetaan ja arvioidaan sinun lahjakkuuttasi?

Entäpä suhteesi epäonnistumiseen? Onko epäonnistuminen jotain sellaista, mikä paljastaa sinun lahjattomuutesi? Vai onko epäonnistuminen kiinteä ja tarpeellinen osa kehittymistä?

Seuraava sivu »