Kevät tulee, oletko valmis?

Tämän oman gradunsa tekemistä käsittelevän kirjoituksen on kirjoittanut psykologian opiskelija ja graduntekijä Saara Kaikkonen:

Ulkona on lumi vielä tiukasti maassa ja taivaalta sataa lisää. Yöt ovat kylmiä. Silti mieleeni piirtyy kevään eteneminen. Auringon säteet, lumen alta pilkistävä ruskeanharmaa maa. Hiirenkorvat, juhannusmakkarat!

Mieleeni nousee uhkakuva – kesä.

Minulla ja puolisollani on keskiviikkoisin saunavuoro. Työssäkäyvä puolisko aina saunassa huokaa, miten ihanaa on, kun viikko on jo yli puolenvälin! Enää kaksi työpäivää, ja sitten on taas viikonloppu! Minä olen puolestani hiljaa. Sydän jyskyttää. Tänään jo keskiviikko. Huomenna jo torstai. Mitä olen saanut aikaiseksi?

Kevät on tulossa, eikö olekin ihanaa! Pläräilen kalenteria, ja toistuvasti huomaan, ettei ole enää montaa viikkoa kevääseen tai kesäänkään. Aionko todellakin esitellä jotakin toukokuun graduseminaarissa? Jos aion, se pitää lähettää jo huhtikuussa. Nyt on maaliskuu. Tällä hetkellä teen sivuaineopintoja, ja gradu joutuu hiukan odottamaan. Sivuaineen kursseja on vielä monen monta. Gradukin on enemmän alku- kuin loppuvaiheessa. Miten minulla olisi toukokuussa lähes valmis gradu esiteltävänä? Huhtikuussa lähetettävänä? Miten päin asiaa vain katsonkin, tulos on sama. Kuukaudet loppuvat kesken. Viikot loppuvat kesken. Päivät loppuvat kesken. Aika loppuu kesken!

Stop. ”Aika loppuu kesken” on hittiraita, suoraan mielensisäisen radioni soittolistan kärjestä. ”En ikinä ehdi kaikkea” on myös yksi ikivihreistä radioni soittolistalla. Tämä on mielensisäistä negatiivista puhetta. Usein sisäinen puhe on kutistunut sähkösanoman kaltaisiksi viesteiksi, jotka kätkevät sisälleen kokonaisen uskomusten joukon. Jos teen jotakin, joka on uskoakseni väärin tai vähintään noloa, kuulen mielessäni huudahduksen: ”Voi ei!” Jos kuunnellaan sama uudelleen hidastetusti, se pitää sisällään paljon enemmän: ”Voi ei! Mokasin taas! En ikinä tule onnistumaan missään! Miksi edes yritin? Tämä vain todistaa sen, että olen surkea.” Tai: ”Voi ei! Aika loppuu. En ole saanut mitään aikaan. Tässä se nyt nähdään. En tule ikinä saamaan kaikkea tätä valmiiksi ajoissa. Mitähän muutkin ajattelevat, kun kerron, että gradu on edelleen kesken? Tuskin saan ikinä töitäkään. Gradunohjaajakin varmasti ihmettelee. Miten voin olla näin saamaton? Miksi kaikki muut ovat jo paljon pidemmällä? Miksi eilen lepäsin? Okei, pää oli kipeä, mutta tajusinko todella, että en ehdi tehdä kaikkea, jos en ahkeroi joka ikinen hetki?”

Stop. Kun omaa sisäistä puhettaan tunnistaa, on mahdollista huomata, milloin radio pärähtää soimaan. Radion voi antaa soittaa viikon toivotuimpia taustalla. Voi tunnistaa ajatukset ajatuksiksi ja antaa niiden vain olla.

Kävin kalenteriani läpi yhdessä ystävän kanssa. Teimme suuren kevätinventaarion. Olen opiskellut täyspäiväisesti syyskuusta lähtien. Nyt oli aika tuulettaa ahdistuksen hämähäkkiverkot pois ja päästää tilalle virtaamaan raikasta kevätilmaa ja valoa. Laittaa asiat järjestykseen, omille paikoilleen ja omiin mittasuhteisiinsa.

Ystäväni vaikuttui siitä, miten pitkällä graduni jo on. Joka osiota on ainakin aloitettu ja gradu on hyvin vireillä. Yllätyin itsekin siitä, miten asiantuntevasti puhuin gradustani. Huomasin, miten sisällä olen graduni mielenkiintoisessa ja moniulotteisessa maailmassa! Seuraava askel on ennemminkin rajaaminen, kuin laajentaminen.

Gradun lisäksi teen myös sivuaineopintoja. Olen keskittynyt kahden viimeisen kuukauden aikana niihin. Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että gradu on sen vuoksi jäänyt vähemmälle huomiolle, ellei peräti talviunille. Yhdessä laskimme, montako kurssia olen tehnyt. Näytin, että olen tehnyt tuon ja tuon ja… ainiin tuonkin! Saldona onkin monta kurssia ja runsaasti opintopisteitä! Yleensä muistutan itselleni niin usein vielä puuttuvista tekemisistä, etten ole huomannutkaan, miten paljon olen saanut aikaan.

Vaikka tekemistä on vieläkin erittäin runsaasti, tiedän, että olen antanut kaikkeni. Olen opiskellut sen, mitä olen jaloistani päässyt. En ole kuitenkaan antanut liian kaikkeani. Olen levännyt, jos on väsyttänyt. Olen ollut aikaansaamaton ja vetkutellut. Olen rentoutunut ja virkistynyt. Olen liikkunut.

Nyt tiedän myös ne askeleet, jotka aion ottaa seuraavaksi. Selvittää kevään ja syksyn mahdolliset valmistumispäivät, esitarkastusajat, sopia seuraava ohjaus siitä huolimatta, että gradu on nukkunut talviunta. Lukea tuo kirja, palauttaa tämä. Tehdä tuo kurssi. Pyytää tuota kaveria auttamaan tuossa raportissa olutpalkalla. Sitä taas en tiedä, missä vaiheessa opinnoissani olen toukokuussa. Sen näkee sitten. En voi pitää otteessani koko kevättä yhtä aikaa, vaan vain tätä hetkeä. Tiedän, että olen opiskellut ahkerasti ja kaikki mitä voin tehdä, on jatkaa samaan malliin. Kaiken ahdistushötön alta kristallisoitui asia, jonka tiedän, mutta ajoittain unohdan.

Olen juuri siinä, missä minun juuri nyt kuuluu olla. Ystäväni sanoin, en olisi voinut tehdä mitään toisin.

—

Miten matka jatkuu? Lue matkastani valmistumisen polulla blogistani Minun tomaattini – matkalla valmistumiseen. Blogissani kerron reaaliaikaisesti oman matkani vaiheista, gradun herättämistä ristiriitaisista tunteista, sudenkuopista ja onnistumisen iloista, harharetkistä ja löytämisen riemusta! Juuri niistä, mitä sinäkin oman gradusi kanssa koet.

Kesä gradun parissa: Lahnana laiturilla?

Helsingin Sanomissa oli pari viikkoa sitten alusvaatekaupan mainos, jossa esitettiin seuraava kysymys (kirjoitusvirheet ovat alkuperäisestä mainoksesta):

Onko kesäsuunnitelmasi:

1. lahnana laiturilla
2. delffiininä vedessä
3. St. Tropez, blig-bling!

Vaihtoehtona ei tarjottu kohtaa D) gradua vääntämässä.

Jos kuitenkin näyttää siltä, että vaihtoehdoista viimeinen alkaa näyttää todennäköisimmältä, asialle kannattaa uhrata muutama ajatus.

Tässä muutama vinkki kesään ja graduun:

1) Suunnittele

Älä luota epämääräiseen päätökseen tehdä gradua kesällä. Konkretisoi tekeminen suunnitelmaan.

Voit suunnitella kokonaisaikataulua tämän lomakkeen avulla: pdf ja Word-tiedosto. Työviikkojen suunnitteluun ja seurantaan taas voi saada apua tästä toisesta lomakkeesta: pdf ja Word-tiedosto. Muista sisällyttää suunnitelmaasi myös ihan oikeaa lomailua.

2) Tee kesästäsi kiva

Gradun tekeminen ei saa olla itserankaisun muoto, eikä se saa olla kaiken kivan korvike. Suunnittele kesääsi kivoja asioita, kuten ulkoilua ja rannalla loikoilua. Koeta kuitenkin pitää arjen rutiineista kiinni niin, että päiviin mahtuu myös aikaa gradulle. Kun tiedossasi on kaikenlaista mukavaa, gradu voi olla osa kesää.

3) Keskity ensisijaisesti yksittäisten työpäivien toteutumiseen

Toisia kirjoittajia kokonaisaikataulut ja lopulliset deadlinet auttavat. Tällainen voi olla vaikkapa ajatus ”Graduni pitää valmistua juhannukseen mennessä!” Minua tällainen ajattelu sen sijaan yksinkertaisesti ahdistaa.

Usein onkin tärkeämpää keskittyä siihen, että kustakin työpäivästäsi tulee mielekäs ja sopivan mittainen. Jos tämä toteutuu, haluat työskennellä seuraavanakin päivänä. Tulokset seuraavat sitten aikanaan.

4) Aloita tänään

Kesä on hyvää aikaa gradun tekemiseen. Niin on kuitenkin myös tämä päivä ja tämä viikko. Ei ole siis mitään syytä odottaa.

—

Olen kirjoittanut kesägradusta aiemminkin. Nuo ajatukset eivät varsinaisesti ole vanhentuneet, joten kannattaa lukea myös tämä vanha artikkeli. Siinä on myös joukko hyviä kommentteja.

Jos sinusta tuntuu, että kaipaat kesään ja graduusi tukea, sinulla on monia vaihtoehtoja. Gradutakuun keskustelualueella on monia kesägraduilijoita. Tule vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia heidän kanssaan.

Jyväskylän suunnalla on tarjolla myös konkreettista ohjausta gradun tekoon. Jyväskylän kesäyliopisto järjestää työpajan, josta ohjausta voi saada myös kesän aikana. Lisätietoja löydät täältä.

Jos vastaavaa ohjausta on kesällä tarjolla muualla, kerrothan siitä kommenteissa.

Graduprosessin sudenkuopat

Suuri osa tällä sivustolla olevista artikkeleista käsittelee tavalla tai toisella gradun tekemisen prosessia: Miten gradu suunnitellaan? Miten työpäivät kannattaa järjestää? Mikä auttaa keskittymiseen? Miten vaikeudet voi voittaa?

Gradun tekemisen prosessissa tai ylipäätään melkein missä tahansa kirjoittamisen prosessissa on kaksi sudenkuoppaa, joita kannattaa varoa. Nämä sudenkuopat tai salakavalat ansat ovat, että:

1) Ajattelet, että prosessi on kaikilla kirjoittajilla samanlainen
2) Ajattelet, että prosessi on joka kerta samanlainen

Deadlinen taika

Putoan itsekin näihin ansoihin yhä uudestaan. Eräs väitöskirjaa tekevä ystäväni vannoo esimerkiksi deadlinen nimeen. Kun hän on sopinut lähettävänsä ohjaajilleen tekstiä kuun loppuun mennessä, tuosta deadlinesta ei tingitä. Ennemmin hän tinkii laadusta. Itse asetettu deadline on ystävälleni positiivinen tekijä, joka pakottaa hänet toimeen.

Kun kuuntelen ystäväni kuvausta hänen työskentelystään, tulen tietysti kateelliseksi ja ajattelen, että minunkin pitää keksiä itselleni deadline. Olenkin kokeillut erilaisia itse määriteltyjä deadlinejä monesti. Koskaan ne eivät ole olleet erityisen menestyksekkäitä.

Deadline toimii minulla, jos se on aito. Itse asettamani deadlinet (esimerkiksi ennen kesälomaa pitää olla valmiina sitä ja tätä) sen sijaan aiheuttavat minulle vain ahdistusta ja toteuttamatta jäädessään huonon itsetunnon. Minun on paljon parempi keskittyä siihen, että pyrin yksinkertaisesti työskentelemään säännöllisesti aikataulua sen suuremmin murehtimatta, tekivät muut mitä tahansa. Minunkin väitöskirjani valmistuu kyllä.

Hyvin luistaa, vai luistaako?

Toinen ongelma liittyy siihen, että helposti ajattelee asioiden tapahtuvan uudestaan samanlaisina tai samalla tavalla. Otan tästäkin omakohtaisen esimerkin.

Oma väitöskirjani tulee koostumaan erillisistä, tieteellisissä lehdissä julkaistuista artikkeleista. Artikkeleista ensimmäinen syntyi varsin vaivattomasti. Toki sitäkin edelsi kauan kestänyt aineiston keruu ja analyysi, mutta itse teksti syntyi melko lyhyessä ajassa. Tässä auttoi varmasti kunnon deadline: artikkeli ilmestyi erään lehden teemanumerossa, ja se piti tosiaan saada valmiiksi tiettyyn päivämäärään mennessä. Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa syy. Myös artikkelin fokus ja pääasiallinen argumentti rakentuivat jotenkin melko lailla itsestään.

Tämän jälkeen ajattelin tietysti muidenkin artikkelien syntyvän yhtä helposti. No, ihan näin ei kuitenkaan käynyt. Kaksi seuraavaa artikkelia ovat olleet aika vaikeita toteuttaa. Artikkelien rajaaminen on ollut vaikeaa, ja prosessiin on tullut kaikenlaisia mutkia. Myös oma tilanteeni on muuttunut. Kyllä nuokin artikkelit valmistuvat. Olisin kuitenkin säästänyt itseltäni monta hammastenkiristystä, jos en olisi odottanut prosessin toistuvan samanlaisena ja pitänyt vaikeuksia jotenkin odotuksenvastaisina.

Mitä tehdä?

Ehkä edellä kuvatuissa ajattelutavoissa on jotain yleisinhimillistä, ja siksi niitä ei ehkä täysin voi välttää. Jotain kuitenkin voi tehdä.

Koeta luottaa omaan tapaasi tehdä gradua, ja tunne itsesi graduntekijänä. Jos deadline, tomaatit tai säännölliset tapaamiset ohjaajan kanssa toimivat, käytä niitä. Jos opit vaikkapa tältä sivustolta tai toiselta graduntekijältä uusia niksejä, kokeile niitä toki ennakkoluulottomasti. Älä kuitenkaan ajattele, että sinun gradusi valmistuu automaattisesti jotain toista matkimalla tai että sinun olisi pakko tehdä gradusi samalla tavalla kuin muut.

Koeta pitää myös mielesi joustavana. Yhtenä päivänä gradukirjallisuuden lueskelu rannalla voi onnistua mutta toisena taas ei. Silloin voi olla tarpeen muuttaa työskentelytapoja ja mennä vaikkapa kirjastoon lukemaan. Tai sitten on syytä laittaa kirjat loppupäiväksi syrjään ja tehdä välillä jotain muuta. Jos pidät valmistumisen selkeänä mielessäsi, löydät kyllä keinot sen toteuttamiseksi.

—

Siirryn nyt kesälomalle ja palaan tämänkin blogin ääreen jälleen elokuussa. Keskustelupalstalla on kuitenkin päivittäin aktiivista keskustelua gradun tekemisestä. Tällä hetkellä siellä käydään hyvää keskustelua aineiston analysoimisesta ja analyysiluvun kirjoittamisesta. Jos kaipaat graduseuraa, rohkaisua ja vinkkejä, suuntaa keskustelualueelle!

Gradun tekeminen kesällä

Gradun tekeminen kesällä on monelle graduntekijälle houkutteleva vaihtoehto tai sitten yksinkertaisesti ainoa todellinen vaihtoehto. Kesä tarjoaakin hieman pidemmän ajanjakson, jolloin gradun tekemiseen voi keskittyä.

Kannattaa kuitenkin käyttää hieman aikaa siihen, että miettii, miten graduaan kesällä tekee. Kesä gradun ääressä on nimittäin omalla tavalla haastavaa.

Kesällä oman haasteensa tuo esimerkiksi se, että yleensä kontakti ohjaajaan ja yliopistoon vähenee entisestään. Ohjaaja ei välttämättä ole kesällä lainkaan käytettävissä, ja siksi mahdollisuus saada ohjausta tai palautetta voi olla vähäistä. Kun luontainen kontakti yliopistoon vähenee, akateeminen maailma voi alkaa tuntua entistäkin kaukaisemmalta.

Kesällä aikaa voi olla liikaakin. Kun aikaa on runsaasti, työpäiviin ja -viikkoihin voikin olla vaikea saada ryhtiä. Kovin luontevia deadlineja kesä ei myöskään itsestään tarjoa.

Oman haasteensa tarjoaa myös yksinkertaisesti se, että aurinko paistaa ja koko muu maailma tuntuu olevan lomalla, terassilla tai rannalla. Jokainen graduntekijä kyseenalaistaa jossain vaiheessa koko projektin täysjärkisyyden. Elämä tuntuu olevan toisaalla. Kesällä ristiriita oman graduprosessin ja muiden ihmisten aktiviteettien välillä korostuu entisestään. Tuntuu helposti siltä, että kun sinä pakerrat gradusi parissa, kaikki muut ovat pitämässä hauskaa.

Vaikka gradu ja kesä tarjoavat yhdistelmänä kiistatta haasteita, oikein hahmoteltuna kesä on kuitenkin oivallista aikaa gradun tekemiseen. Jotta gradun tekeminen kesällä ei jäisi pelkäksi puheeksi ja jotta gradusi todella edistyisi, ehdotan, että kiinnität huomiota ainakin seuraaviin asioihin:

1) Älä luota tahdonvoimaan tai päätökseen, tee suunnitelma

Pelkkä päätös tehdä gradua kesällä ei riitä. Sinun täytyy tehdä selkeä suunnitelma, joka huomioi kesän erityislaadun.

Voit käyttää apunasi tätä lomaketta: Word-tiedosto tai pdf. Hahmottele sinne karkea suunnitelma seuraavan kahdentoista viikon varalle. Merkitse suunnitelmaan keskeiset viikkokohtaiset tehtävät sekä työskentely- ja vapaapäivät.

2) Tee graduasi mahdollisimman paljon jo ennen kesää

Osa kesän viehätystä graduntekoaikana saattaa olla myös siinä, että kesä tarjoaa taas yhden tavan lykätä gradunteon aloittamista (”En tee tänään, teen sitten kesällä”).

Koeta olla putoamatta tähän loukkoon. Aloita siis jo tänään ja koeta tehdä graduasi mahdollisimman paljon ennen kesää. On helpompaa pitää liikkuvaa junaa vauhdissa kuin saada se liikkeelle. Kun aloitat jo tänään, kesäkuussa vain jatkat siitä, mihin olet jo päässyt.

3) Pidä erittäin säännöllistä kontaktia muihin graduntekijöihin

Sosiaalisen tuen merkitys on hyvin tärkeä kaikille graduntekijöille, mutta erityisen tärkeää se on kesällä. Tarvitset muita ihmisiä, jotka jakavat samanlaisen arjen.

Yksi vaihtoehto on mennä päivittäin yhdessä jonkun toisen kanssa atk-luokkaan tai kirjastoon työskentelemään. Voit itse kuvitella, kumpi on houkuttelevampaa kesäisenä aamuna, lähes tyhjä atk-luokka vai atk-luokka, jossa odottaa joku tuttu, jonka kanssa on sovittu gradunteon aloittamisesta tiettyyn aikaan.

Jos sinulla ei ole mahdollisuutta tai halua tavata muita graduntekijöitä päivittäin, koeta järjestää vaikkapa viikoittainen tapaaminen jonkun toisen graduntekijän kanssa. Jos tämäkin on hankalaa, älä väheksy puhelinta ja sähköpostia. Pieni raportoiminen työpäivän aluksi ja lopuksi piristää kummasti.

Kaikkein helpoin tuki on kuitenkin Gradutakuun keskustelualue. Siellä moni jo suunnittelee kesägradun toteuttamista.

4) Tee hyvin konkreettiset päiväkohtaiset suunnitelmat

Koeta tehdä työpäiviesi varalle hyvin konkreettiset suunnitelmat. Ehdotukseni yhden päivän tehtäväksi on vaikkapa tällainen:

Aloitus klo 9
Kuusi tomaattia gradutyöskentelyä
Sen jälkeen rannalle tai jäätelölle

Tämä on tietysti vain ehdotus. Suunnittele itse oma päiväaikataulusi, mutta tee siitä hyvin konkreettinen. Mieti myös edellisenä päivänä, mitä graduusi liittyvää teet seuraavana päivänä. Näin tiedät työpäivää aloittaessasi, mitä ryhdyt tekemään.

5) Palkitse itseäsi koko ajan

Jos kesägradusta tekee itserankaisun muodon, se ei tule onnistumaan. Tee gradun tekemisestä mahdollisimman mukavaa. Palkitse itsesi jokaisesta työpäivästä jollain sinua miellyttävällä asialla. Voi olla hyödyllistä palkita itseään jopa jokaisen tomaatin jälkeen ja tietysti jokaisen työviikon jälkeen. Kun työpäivistä tulee mukavia ja sopivan rentoja, haluat tehdä niitä lisää.

6) Älä ole liian kunnianhimoinen

Gradun ei tarvitse välttämättä valmistua kesän aikana. Meillä opinnäytteen tekijöillä on myös tapana koko ajan olla liian optimistisia todellisen edistymisen suhteen. Oleellista on, että työskentelet säännöllisesti ja että gradun tekeminen on mukavaa.

Minun mielestäni kannattaa asettaa tavoitteet pikemminkin tehtyjen tomaattien ja työpäivien kautta kuin gradun edistymisen kautta. Ei kannatta olla tomaateissakaan liian kunnianhimoinen. Muutama tomaatti muutamana päivänä viikossa on ihan hyvä suunnitelma.

7) Pidä myös lomaa

Kesällä pidetään kesälomaa, ja siihen on ihan järkevät syyt. Kesällä palaudutaan pitkästä talvesta ja rentoudutaan. Varaa suunnitelmaasi siis myös lomaviikkoja. Älä tee lomasta ehdollista (”Pidän lomaa, kun olen tehnyt teoriaosion”). Päätä etukäteen, milloin pidät lomaa, ja lomaile silloin hyvällä omallatunnolla, koska olet sitä ennen tehnyt paljon asioita gradusi eteen.

Tässä on minun ehdotukseni kesägradun tekemiseen. Kuulisin mielelläni myös teidän ajatuksianne. Onko joku lukijoista tehnyt gradunsa kesällä? Mikä oli teidän prosessissanne tärkeintä?

Pari ajatusta pohdittavaksi

Osallistuin viime viikolla jatko-opiskelijoille tarkoitettuun seminaariin, jossa pohdittiin rahoituksen hakemista ja väitöskirjan tekemisen problematiikkaa yleisemminkin. Seminaari oli monella tavalla hyödyllinen, mutta ehkäpä vahvimmin mieleeni jäi kaksi opintopsykologi Annamari Heikkilän esittelemää ajatusta tai oikeastaan eräänlaista iskulausetta.

Niistä ensimmäinen kuuluu näin:

Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.

Tämän sananparren voi ymmärtää ehkä useammallakin tavalla, mutta perusajatuksena lienee kuitenkin se, että hyvistä aikomuksista huolimatta saatamme saada aikaiseksi jotain vähemmän hyvää. Opinnäytteen tekemiseen sovellettuna tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että pelkkä aikomus ei riitä. Tarvitaan lisäksi konkreettinen suunnitelma sekä tuon suunnitelman toteutus.

Olen saanut kokea tämän hyvin konkreettisesti oman väitöskirjani kohdalla viime aikoina. Tein nimittäin kesäloman jälkeen päätöksen, että kirjoitan väitöskirjani puuttuvat artikkelit valmiiksi tämän lukuvuoden aikana. Menin jopa paljastamaan tämän päätöksen julkisesti minusta tehdyssä haastattelussa.

Nyt tämän talven ajan olen kamppaillut aika lailla tämän päätöksen kanssa. Yksi artikkeleista on tuottanut paljon vaivaa, ja lisäksi aikaani vievät aina kovin monet muutkin projektit. Näin hyvä aikomukseni tai oikeastaan sen heikko toteutuminen onkin alkanut aiheuttaa jo syyllisyyttä ja kääntynyt siis itseään vastaan.

Ongelmani on siinä, että tuo sinänsä hyvä aikomus ei ole konkretisoitunut kunnon suunnitelmaksi eikä myöskään riittävän säännölliseksi työskentelyksi.

Tavallaan tämä kokemus on tuonut kaksi opetusta:

1) Aikomus on konkretisoitava realistiseksi suunnitelmaksi, joka ulottuu kuukausi- ja viikkotasolle
2) Omia aikomuksia ei kannata käyttää itseään vastaan

Tästä päästäänkiin toiseen seminaarista vahvasti mieleeni jääneeseen sanontaan:

Kun tuntuu vaikealta – olet oppimassa jotain uutta!

Silloin kun jokin asia tuntuu ylipääsemättömän vaikealta, on tietysti vaikea ajatella positiivisesti. Meitä yksinkertaisesti ahdistaa, ja haluaisimme tuon ahdistuksen vain loppuvan.

Jälkeenpäin on usein helppo kuitenkin nähdä, että juuri vaikeuksien voittaminen on usein niitä kaikkein merkityksellisimpiä kokemuksiamme. Jos vain suinkin pystyt, koeta siis muistaa, että vaikeudet ovat todennäköisesti merkki siitä, että olet oppimassa jotain arvokasta. Arvostat sitä myöhemmin.

Koeta myös hetken aikaa kestää vaikeaa tilannetta ja ahdistusta, ilman, että haluat sen heti poistuvan. Mieti, mitä tämä ahdistus kertoo sinulle. Mitä sinun tulisi huomata? Mitä sinun tulisi juuri nyt tehdä ratkaistaksesi ongelma? Mitä sinä voit oppia itsestäsi ja työsi alla olevasta projektista? Ahdistus on aina merkki jostain. Mistä?

Seuraava sivu »