Ongelmien ratkaisemisesta

Gradun tekemisessä ja opinnoissa tulee väistämättä eteen erilaisia ongelmia. Mitä näille ongelmille sitten voi tehdä?

Ensinnäkin on hyödyllistä osata erotella erilaiset ongelmat toisistaan, sillä erilaisiin ongelmiin kannattaa suhtautua hieman eri tavoin. Olen Gradutakuu-kirjassa jaotellut ongelmat kolmeen luokkaan: huomioitaviin seikkoihin, negatiivisiin tunteisiin sekä strategisiin ongelmiin.

Huomioitavat seikat

Huomioitavat seikat eivät lähemmin tarkasteltuna ole itse asiassa lainkaan ongelmia, eikä niille oikeastaan välttämättä pysty mitään myöskään tekemään. Huomioitavia seikkoja ovat esimerkiksi seuraavat:

1) Tarkoituksesi on tehdä gradua hoitovapaalla ollessasi, mutta huomaat, että aikaa gradunteolle jääkin kotitöiden ohessa paljon vähemmin kuin oletit.

2) Olet tehnyt gradullesi aikataulun mutta vähitellen huomaat, että olet unohtanut aikataulusta jotain tehtäviä ja työskentelysi etenee muutenkin hitaammin kuin oletit.

Huomioitavissa seikoissa on kyse oikeastaan siitä, että sinun käsityksesi todellisuudesta on tullut tarkemmaksi ja realistisemmaksi. Tästä voi suorastaan onnitella itseään.

Voi tietysti olla, että sinun täytyy tämän seurauksena pohtia työskentelyäsi uudestaan. Saattaa myös olla, että joudut tekemään erilaisia toimenpiteitä: Saatat joutua lykkäämään valmistumistasi hieman, koska gradun tekemiseen menee hieman kauemmin kuin oletit. Tai sitten joudut alentamaan arvosanatavoitettasi tai luopumaan jostain muusta, jotta gradunteolle jää enemmän aikaa.

Nyt matkasi kohti gradun valmistumista jatkuu hieman realistisempana.

Negatiiviset tunteet

Negatiiviset tunteet ovat valitettavia mutta silti niin inhimillisiä ja yleisiä ilmiöitä. Sinua saattaa esimerkiksi pelottaa näyttää kirjoittamaasi tekstiä ohjaajallesi, koska olet varma, että se on surkeaa. Tai sitten olet aivan varma, että juuri sinä olet liian tyhmä tekemään gradua.

Negatiivisille tunteillekaan ei välttämättä voi mitään. Ehkä oman tekstin näyttäminen muille tulee pelottamaan sinua aina. Se pelottaa aika monia. Joistain negatiivisista tunteista voi ehkä oppia eroon, mutta se voi olla aika pitkä prosessi. Gradun osalta oleellista onkin, pystytkö työskentelemään näistä tunteista huolimatta. Olet ehkä varma omasta surkeudestasi mutta kirjoitat silti!

Joskus negatiivisille tunteillekin voi toki tehdä jotain hyvin konkreettista. Toisinaan voi esimerkiksi olla hyödyllistä harjoitella etukäteen tilanteita, jotka tuntuvat sinusta erityisen hankalilta tai pelottavilta. Jos esimerkiksi oman surkean tekstisi luettaminen ohjaajalla pelottaa, lueta tekstiä ensin jollain ystävällisellä opiskelukaverilla. Jos oman työn suullinen esittely seminaarissa pelottaa, esittele työtäsi suullisesti jossain vapaamuotoisessa tilanteessa.

Ei ramppikuume koskaan täysin poistu, mutta harjoitteleminen voi sitä vähentää.

Strategiset ongelmat

Kolmas ongelmien laji on strategiset ongelmat. Nämä ovat ongelmista parhaita, sillä ne ratkaisemalla gradusi valmistuu!

Strategisia ongelmia on tietysti monenlaisia. Voi olla, että sinulla ei ole ohjaajaa. Voi olla, että et tiedä, minkälaisella tutkimusmetodilla sinun tulee tutkia, ja vaikka tietäisit, et osaa. Voi olla, että työssäkäynnin takia sinulle ei jää aikaa ja energiaa gradun tekemiseen.

En väitä, että näiden ongelmien ratkaisu on välttämättä helppoa tai vaivatonta. Silti tosiasia on tämä: kun strateginen ongelma ratkeaa, olet ottanut ison askeleen eteenpäin kohti gradusi valmistumista.

Mitä ongelmille voi tehdä?

Jos sinusta tuntuu, että erilaiset ongelmat ja negatiiviset tunteet tekevät gradun tekemisestä kovin vaikeaa, suosittelen sinulle kahta asiaa:

1) Gradutakuu-kirjassa olen esitellyt harjoituksen nimeltään Kovat ajat. Siitä voi olla hyötyä kaikkiin edellä kuvattuihin ongelmiin. Harjoitus on aika monivaiheinen, enkä pysty sitä tässä lyhyesti selittämään. Hanki kirja jostain käsiisi ja tee harjoitus. Kirjaa löytyy myös kirjastoista.

2) Puhu ongelmistasi muille. Käänny sellaisen ihmisen puoleen, johon luotat ja joka malttaa kuunnella sinua hetken. Aina ei ole edes hyödyllistä alkaa yrittää ratkaista ongelmia. Jo niiden jakaminen voi auttaa. Jos sinusta tuntuu, ettet keksi tuollaista henkilöä, tule Gradutakuun keskustelualueelle purkautumaan. Siellä kyllä pystytään samastumaan kokemuksiisi.

Ongelmiin voi ottaa kuitenkin myös toisenlaisen näkökulman. Joidenkin ihmisten mukaan ongelmien ratkaiseminen on itse asiassa mahdotonta.

Psykologi C. G. Jung on sanonut seuraavaa:

Elämän kaikki suurimmat ja tärkeimmät ongelmat ovat pohjimmiltaan ratkaisemattomia. Niitä ei voi ratkaista, niistä voi vain kasvaa ulos. Tämä kasvu vaati kuitenkin uudenlaisen tietoisuuden asteen. Jokin korkeampi tai laajempi kiinnostuksen kohde ilmestyy horisonttiin, ja näkökulman laajenemisen myötä ratkaisematon ongelma menettää ajankohtaisuutensa.

Ongelmaa ei ratkaista loogisesti sen omista lähtökohdista, vaan se häipyy, kun uusi ja vahvempi elämänhalu kohtaa sen.

Jungin mukaan ongelmat eivät ratkea. Ne vain lakkaavat olemasta ongelmia.

Mikä on se halu tai toive, joka saa tämän aikaiseksi? Mielestäni se on halu saada gradu valmiiksi. Halu valmistua. Vahva toive siitä, että saa gradun valmiiksi ja voi siirtyä elämässään eteenpäin. Tietoisuus siitä, miten paljon voimavaroja vapautuu johonkin aivan muuhun, kunhan gradu on valmis.

Kun tämä halu on tarpeeksi vahva, esimerkiksi se, ettei ole ohjaajaa, muuttuu toissijaiseksi asiaksi. Ehkäpä teet sen gradusi valmiiksi ilman ohjausta. Tai jos tunnet ohjauksen edistävän gradusi valmistumista, ehkäpä sitten etsit ohjausta jostain. Näin gradunteko muodostuu ongelmien sijaan valinnoista, joita teet mielessäsi lopputulos, valmis gradu.

Miksi gradun tekeminen on niin vaikeaa?

Gradun tai jonkin muun opinnäytteen kirjoittaminen on periaatteessa niin kovin yksinkertaista: lue vähän lähteitä, tee hieman tutkimusta, kirjoita kasa tekstiä, kysy ohjaajalta että kelpaako ja jätä gradu, kun hän sanoo että joo. Kyllähän se työtä vaatii, mutta ei sen pitäisi mitenkään ylimaallisen vaikeaa olla. Silti monien graduntekijöiden kokemukset ovat toisenlaisia.

Tässä muutama ajatus siitä, miksi gradun kirjoittaminen on vaikeaa:

1) Gradun tekeminen on oppineisuuden osoittamista, ei heikkouden
Opinnäytteen tekemisessä ja opiskelussa yleensäkin on kyse pätevöitymisestä ja myös oppineisuuden osoittamisesta. Tällainen tilanne ei ole erityisen helppo silloin, kun kohtaakin vaikeuksia tai ei osaa jotain. Ei ole helppoa sanoa, ettei osaa tai ymmärrä, jos tarkoituksena on osoittaa, että osaa ja ymmärtää.

2) Gradu on arvostelun alaista toimintaa
Gradu on opintosuoritus, joka todellakin arvostellaan. Arvosanakäytännöt ja arvioinnin kulttuurit toki vaihtelevat paljon eri oppilaitoksissa. Joka tapauksessa gradun osalta tulet todennäköisesti kuulemaan, oliko se hyvä vai ei.

3) Gradu on kummallinen tekstilaji
Niin, sitä se on. Katso täältä, millä tavoin.

4) Kriittisyys on tärkeää mutta kohdistuu usein tekijään itseensä
Kriittinen ajattelu ja kriittisyys ovat tärkeä osa opinnäytteen tekemistä ja opiskelua. Joskus tuntuu, että yliopistomaailmaan hakeutuu myös paljon ihmisiä, jotka ovat erityisen kriittisiä, usein erityisesti itseään kohtaan. Kriittisyydessä ja itsekritiikissäkään ei sinällään ole mitään pahaa, monella tavalla ne ovat tarpeellisiakin.

Silloin kun kriittisyys kohdistuu sinuun itseesi ja on liiallista, seuraa kuitenkin ongelmia. Tällöin vaikkapa ohjaajan hyväntahtoiset kehitysehdotukset näyttävät silmissäsi vain osoitukselta omasta huonoudestasi. Samoin prosessin aikana väistämättä eteen tulevat haasteet johtuvat silmissäsi juuri sinusta.

5) Gradusuoritus henkilöityy
Teemme gradun tietyssä yhteisössä, tietyssä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Niin kovin moni asia vaikuttaa siihen, miten graduprosessisi etenee tai miten hyvä gradustasi tulee. Myös monen muun ihmisen panos tai tekemät ratkaisut vaikuttavat sinun graduusi. Silti gradun kanteen tulee sinun nimesi.

6) Graduprojekti on ääretön
Ehkäpä tehokkain tapa saada jotain aikaiseksi on deadline. Gradussa deadlinet harvoin ovat todellisia. Onkin sinusta itsestäsi kiinni, milloin gradu valmistuu. Samoin on oikeastaan aivan oma valintasi, millainen gradustasi tulee. Tämä sarjakuva käsittelee väitöskirjan kirjoittamista, mutta siinä esitelty kaava soveltuu täydellisesti myös gradun kirjoittamiseen:

prosessin kesto = joustavuus / motivaatio

Hyvin motivoitunut graduntekijä saa gradunsa valmiiksi, vaikka projekti on hyvin joustava. Motivaation lähestyessä nollaa prosessin kesto taas lähestyy ääretöntä.

Pari ajatusta pohdittavaksi

Osallistuin viime viikolla jatko-opiskelijoille tarkoitettuun seminaariin, jossa pohdittiin rahoituksen hakemista ja väitöskirjan tekemisen problematiikkaa yleisemminkin. Seminaari oli monella tavalla hyödyllinen, mutta ehkäpä vahvimmin mieleeni jäi kaksi opintopsykologi Annamari Heikkilän esittelemää ajatusta tai oikeastaan eräänlaista iskulausetta.

Niistä ensimmäinen kuuluu näin:

Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.

Tämän sananparren voi ymmärtää ehkä useammallakin tavalla, mutta perusajatuksena lienee kuitenkin se, että hyvistä aikomuksista huolimatta saatamme saada aikaiseksi jotain vähemmän hyvää. Opinnäytteen tekemiseen sovellettuna tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että pelkkä aikomus ei riitä. Tarvitaan lisäksi konkreettinen suunnitelma sekä tuon suunnitelman toteutus.

Olen saanut kokea tämän hyvin konkreettisesti oman väitöskirjani kohdalla viime aikoina. Tein nimittäin kesäloman jälkeen päätöksen, että kirjoitan väitöskirjani puuttuvat artikkelit valmiiksi tämän lukuvuoden aikana. Menin jopa paljastamaan tämän päätöksen julkisesti minusta tehdyssä haastattelussa.

Nyt tämän talven ajan olen kamppaillut aika lailla tämän päätöksen kanssa. Yksi artikkeleista on tuottanut paljon vaivaa, ja lisäksi aikaani vievät aina kovin monet muutkin projektit. Näin hyvä aikomukseni tai oikeastaan sen heikko toteutuminen onkin alkanut aiheuttaa jo syyllisyyttä ja kääntynyt siis itseään vastaan.

Ongelmani on siinä, että tuo sinänsä hyvä aikomus ei ole konkretisoitunut kunnon suunnitelmaksi eikä myöskään riittävän säännölliseksi työskentelyksi.

Tavallaan tämä kokemus on tuonut kaksi opetusta:

1) Aikomus on konkretisoitava realistiseksi suunnitelmaksi, joka ulottuu kuukausi- ja viikkotasolle
2) Omia aikomuksia ei kannata käyttää itseään vastaan

Tästä päästäänkiin toiseen seminaarista vahvasti mieleeni jääneeseen sanontaan:

Kun tuntuu vaikealta – olet oppimassa jotain uutta!

Silloin kun jokin asia tuntuu ylipääsemättömän vaikealta, on tietysti vaikea ajatella positiivisesti. Meitä yksinkertaisesti ahdistaa, ja haluaisimme tuon ahdistuksen vain loppuvan.

Jälkeenpäin on usein helppo kuitenkin nähdä, että juuri vaikeuksien voittaminen on usein niitä kaikkein merkityksellisimpiä kokemuksiamme. Jos vain suinkin pystyt, koeta siis muistaa, että vaikeudet ovat todennäköisesti merkki siitä, että olet oppimassa jotain arvokasta. Arvostat sitä myöhemmin.

Koeta myös hetken aikaa kestää vaikeaa tilannetta ja ahdistusta, ilman, että haluat sen heti poistuvan. Mieti, mitä tämä ahdistus kertoo sinulle. Mitä sinun tulisi huomata? Mitä sinun tulisi juuri nyt tehdä ratkaistaksesi ongelma? Mitä sinä voit oppia itsestäsi ja työsi alla olevasta projektista? Ahdistus on aina merkki jostain. Mistä?

Opittu avuttomuus

Amerikkalainen psykologi Martin Seligman on tutkinut ilmiötä, jota hän kutsuu nimellä opittu avuttomuus.

Seligman tutki alun perin koiria, jotka hän jakoi kolmeen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin sähköiskuja, jotka koirat saivat kuitenkin loppumaan painamalla eräänlaista kytkintä. Toiselle ryhmälle annettiin myös sähköiskuja. Tällä ryhmällä sähköiskut kuitenkin jatkuivat riippumatta siitä, mitä koirat tekivät. Kolmas ryhmä oli verrokkiryhmä, jolle ei annettu sähköiskuja.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa koirat laitettiin tilaan, jossa heille annettiin jälleen sähköiskuja. Koirat pystyivät kuitenkin pakenemaan tilasta varsin helposti hyppäämällä matalahkon aidan yli.

Ensimmäisen ja kolmannen ryhmän koirat, toisin sanoen koirat, jotka olivat aiemmin onnistuneet lopettamaan sähköiskut omalla käytöksellään, sekä koirat, joille ei aiemmin ollut annettu sähköiskuja, hyppäsivät nopeasti aidan yli ja pakenivat. Sen sijaan koirat, jotka aiemmin eivät olleet pystyneet vaikuttamaan kokemuksiinsa, jäivät tilaan ja kävivät ulisten makaamaan maahan. Ne olivat oppineet avuttomiksi.

Seligmanin myöhemmät tutkimukset vahvistivat havainnon myös ihmisillä: jos emme joskus saavuta haluamaamme lopputulosta, päädymme hyvin nopeasti uskomaan, että emme pysty vaikuttamaan elämäämme. Opimme avuttomiksi. Tämä taas johtaa passiivisuuteen tai jopa depressioon.

Minkälainen koira sinä tunnet olevasi?

Purkuketju: Kerro gradutuntemuksistasi

Kerropa, mitkä ovat graduntekoon liittyvät tuntemuksesi juuri tänään: Tuntuuko vaikealta? Tuntuuko helpolta? Ahdistaako? Innostaako?

Älä pidättele. Päästä tunteesi ja ajatuksesi esille. Anna palaa!

Seuraava sivu »