Graduprosessin sudenkuopat

Suuri osa tällä sivustolla olevista artikkeleista käsittelee tavalla tai toisella gradun tekemisen prosessia: Miten gradu suunnitellaan? Miten työpäivät kannattaa järjestää? Mikä auttaa keskittymiseen? Miten vaikeudet voi voittaa?

Gradun tekemisen prosessissa tai ylipäätään melkein missä tahansa kirjoittamisen prosessissa on kaksi sudenkuoppaa, joita kannattaa varoa. Nämä sudenkuopat tai salakavalat ansat ovat, että:

1) Ajattelet, että prosessi on kaikilla kirjoittajilla samanlainen
2) Ajattelet, että prosessi on joka kerta samanlainen

Deadlinen taika

Putoan itsekin näihin ansoihin yhä uudestaan. Eräs väitöskirjaa tekevä ystäväni vannoo esimerkiksi deadlinen nimeen. Kun hän on sopinut lähettävänsä ohjaajilleen tekstiä kuun loppuun mennessä, tuosta deadlinesta ei tingitä. Ennemmin hän tinkii laadusta. Itse asetettu deadline on ystävälleni positiivinen tekijä, joka pakottaa hänet toimeen.

Kun kuuntelen ystäväni kuvausta hänen työskentelystään, tulen tietysti kateelliseksi ja ajattelen, että minunkin pitää keksiä itselleni deadline. Olenkin kokeillut erilaisia itse määriteltyjä deadlinejä monesti. Koskaan ne eivät ole olleet erityisen menestyksekkäitä.

Deadline toimii minulla, jos se on aito. Itse asettamani deadlinet (esimerkiksi ennen kesälomaa pitää olla valmiina sitä ja tätä) sen sijaan aiheuttavat minulle vain ahdistusta ja toteuttamatta jäädessään huonon itsetunnon. Minun on paljon parempi keskittyä siihen, että pyrin yksinkertaisesti työskentelemään säännöllisesti aikataulua sen suuremmin murehtimatta, tekivät muut mitä tahansa. Minunkin väitöskirjani valmistuu kyllä.

Hyvin luistaa, vai luistaako?

Toinen ongelma liittyy siihen, että helposti ajattelee asioiden tapahtuvan uudestaan samanlaisina tai samalla tavalla. Otan tästäkin omakohtaisen esimerkin.

Oma väitöskirjani tulee koostumaan erillisistä, tieteellisissä lehdissä julkaistuista artikkeleista. Artikkeleista ensimmäinen syntyi varsin vaivattomasti. Toki sitäkin edelsi kauan kestänyt aineiston keruu ja analyysi, mutta itse teksti syntyi melko lyhyessä ajassa. Tässä auttoi varmasti kunnon deadline: artikkeli ilmestyi erään lehden teemanumerossa, ja se piti tosiaan saada valmiiksi tiettyyn päivämäärään mennessä. Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa syy. Myös artikkelin fokus ja pääasiallinen argumentti rakentuivat jotenkin melko lailla itsestään.

Tämän jälkeen ajattelin tietysti muidenkin artikkelien syntyvän yhtä helposti. No, ihan näin ei kuitenkaan käynyt. Kaksi seuraavaa artikkelia ovat olleet aika vaikeita toteuttaa. Artikkelien rajaaminen on ollut vaikeaa, ja prosessiin on tullut kaikenlaisia mutkia. Myös oma tilanteeni on muuttunut. Kyllä nuokin artikkelit valmistuvat. Olisin kuitenkin säästänyt itseltäni monta hammastenkiristystä, jos en olisi odottanut prosessin toistuvan samanlaisena ja pitänyt vaikeuksia jotenkin odotuksenvastaisina.

Mitä tehdä?

Ehkä edellä kuvatuissa ajattelutavoissa on jotain yleisinhimillistä, ja siksi niitä ei ehkä täysin voi välttää. Jotain kuitenkin voi tehdä.

Koeta luottaa omaan tapaasi tehdä gradua, ja tunne itsesi graduntekijänä. Jos deadline, tomaatit tai säännölliset tapaamiset ohjaajan kanssa toimivat, käytä niitä. Jos opit vaikkapa tältä sivustolta tai toiselta graduntekijältä uusia niksejä, kokeile niitä toki ennakkoluulottomasti. Älä kuitenkaan ajattele, että sinun gradusi valmistuu automaattisesti jotain toista matkimalla tai että sinun olisi pakko tehdä gradusi samalla tavalla kuin muut.

Koeta pitää myös mielesi joustavana. Yhtenä päivänä gradukirjallisuuden lueskelu rannalla voi onnistua mutta toisena taas ei. Silloin voi olla tarpeen muuttaa työskentelytapoja ja mennä vaikkapa kirjastoon lukemaan. Tai sitten on syytä laittaa kirjat loppupäiväksi syrjään ja tehdä välillä jotain muuta. Jos pidät valmistumisen selkeänä mielessäsi, löydät kyllä keinot sen toteuttamiseksi.

—

Siirryn nyt kesälomalle ja palaan tämänkin blogin ääreen jälleen elokuussa. Keskustelupalstalla on kuitenkin päivittäin aktiivista keskustelua gradun tekemisestä. Tällä hetkellä siellä käydään hyvää keskustelua aineiston analysoimisesta ja analyysiluvun kirjoittamisesta. Jos kaipaat graduseuraa, rohkaisua ja vinkkejä, suuntaa keskustelualueelle!

Kummallinen kevät jatkuu

Tämä kevät on ollut hyvin kummallinen. Helmikuussa minulta murtui nilkka, ja siitä toipuminen jatkuu yhä. Viime viikolla lähdin vaimoni ja kainalosauvan kanssa neljän päivän lomalle Istanbuliin. Tulivuoren takia lomasta tulikin kahdeksan päivän mittainen ja aika paljon suunniteltua kalliimpi. Lopulta palasimme Suomeen lentokoneella ja junalla Moskovan kautta.

Samanaikaisesti olen yrittänyt parhaan kykyni mukaan rutistaa väitöskirjaani kasaan, ihan mukavalla menestyksellä. Lisäksi olen myös hakemassa uutta työpaikkaa ensi syksystä alkaen, ja tämäkin prosessi on vaatinut aika lailla paneutumista.

Tässä blogissa kaikki nämä haasteet ovat viime viikkoina näkyneet varsin verkkaisena päivitystahtina. Toivottavasti tämä jää väliaikaiseksi tilanteeksi! Aikaani on viime viikkoina mennyt myös keskustelupalstan asentamiseen ja suunnitteluun. Voinkin ylpeänä kertoa, että jonkin ajan kuluttua palsta avataan kaikille halukkaille.

Olen ilokseni huomannut, että viime aikoina keskusteluinnokkuus blogissa on lisääntynyt ja te lukijat olette aktiivisesti kommentoineet myös toistenne viestejä. Tämä vaikuttaa lupaavalta jatkon kannalta.

Haluaisinkin tässä vaiheessa toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää kevättä ja tsemppiä opinnäytteen sekä muiden opintojen parissa! Jatkamme näissä merkeissä lähiaikoina.

Seitsemän kuukautta Gradutakuu-blogia – Mitä seuraavaksi?

Aloitin Gradutakuu-blogin pitämisen elokuun alkupuolella 2009. Blogin aloittamisesta on kulunut jo yli seitsemän kuukautta, ja ajattelinkin, että voisi olla hyvä hetki tehdä yhteenvetoa kuluneesta ja hahmotella tulevaa.

Ajatus gradublogista syntyi kirjoittaessani graduopasta. Näin jälkikäteen ajateltuna idea oli hyvä. Melkein jopa parempi kuin idea sen kirjan kirjoittamisesta (vaikka olen siitäkin kyllä ylpeä)!

Tekisi mieli sanoa, että blogin pitäminen on ylittänyt kaikki odotukseni, mutta se ei olisi aivan totta. Todellisuudessa minulla nimittäin ei oikeastaan ollut juuri mitään odotuksia. En ole aiemmin blogannut, joten en osannut sanoa, miltä se tuntuu, enkä myöskään sitä, onko lukijoita odotettavissa.

Numeroiden valossa

Blogin ylläpitäminen on tuntunut kaiken kaikkiaan erittäin mukavalta. Viime aikoina bloggaaminen on joutunut kilpailemaan aika lailla muiden tärkeiden tehtävien kanssa, joista aikaa vievin on oman väitöskirjani kirjoittaminen. Silti tämän blogin ylläpitäminen tuntuu koko ajan erittäin mielekkäältä.

Myös numeroiden valossa kaikki näyttää oikein hyvältä. Tällä hetkellä blogissa on yhteensä 51 tavalla tai toisella gradun tekemiseen liittyvää kirjoitusta. Osa on pidempiä, osa lyhempiä, osaa on luettu enemmän, osaa vähemmän. Kaikkia on ollut kuitenkin mukava kirjoittaa. Osaan artikkeleista on tullut myös mukavasti kommentteja.

Kaiken kaikkiaan blogi on saanut puolessa vuodessa melkoisesti lukijoita. Esimerkiksi viimeksi kuluneen kuukauden aikana sivustolla on käynyt noin 1700 yksittäistä kävijää. RSS-syötteen kautta gradun artikkelit on tilannut sähköpostiinsa tai lukijaansa tällä hetkellä noin 70 ihmistä. Gradutakuun Facebook-sivun jäsenmäärä puolestaan lähestyy 350:aa. Facebook tuntuukin olevan monien tapa seurata blogia, sillä ehdottomasti suurin osa lukijoista tulee sivustolle juuri Facebookista.

Näillä luvuilla jäädään tietysti aika kauas suosituimmista muotiblogeista, mutta niiden päihittäminen ei nyt ollut alun alkaenkaan kovin keskeinen tavoite. Gradutakuu-blogin päivitystahti on suhteellisen rauhallinen, aihepiiri rajattu ja potentiaalisten lukijoidenkin määrä suhteellisen pieni.

Entä seuraavaksi?

Kaikki on siis mennyt mukavasti. Mitä kaikkea Gradutakuussa voi sitten jatkossa nähdä?

Yksi selkeä tarve, jonka näen, on jonkinlainen kokoava artikkeli gradun kirjoittamisen vaiheista tai askelista. Tällä hetkellä blogissa on kyllä artikkeleita monista keskeisistä teemoista, mutta kokonaiskuvan hahmottaminen prosessista voi olla vaikeaa. Kirjassani olen toki pyrkinyt kokonaisesitykseen, mutta ehkäpä tämä blogikin ansaitsee sellaisen.

Varsin laaja teema, josta haluaisin kirjoittaa, on työn hakeminen. Uskoisin, että epävarmuus työllistymisestä aiheuttaa aika monelle graduntekijälle ahdistusta ja hidastaa myös gradun valmistumista. Työnhaku on sitä paitsi minulle itsellenikin tällä hetkellä hyvin ajankohtainen teema, sillä tämänhetkinen pestini yliopistolla on päättymässä heinäkuun lopussa. Jotain siis työhausta, mahdollisesti.

Olen viime kuukausina lukenut monia hyviä kirjoja, ja niissä on paljon ajatuksia, joita voisi soveltaa gradun kirjoittamiseen. Matthew MacKayn ja Patrick Fanningin loistavassa kirjassa Self-Esteem on esimerkiksi käsitelty oivaltavasti niitä asioita, jotka estävät meitä saavuttamasta tavoitteitamme. Paul J. Silvian mainiossa pienessä kirjassa How to Write a Lot on puolestaan hyviä huomioita siitä, miten voimme motivoida itseämme kirjoittamaan. Näistä molemmista teemoista luulen kirjoittavani jossain vaiheessa.

Tällaisia ajatuksia minulla on, mutta kuulisin mielelläni myös teitä, hyvät lukijani. Mistä teemasta te toivoisitte artikkeleita? Mikä gradun tekemisessä erityisesti askarruttaa? Otan mielelläni vastaan ehdotuksia.

Lisää tilaa keskustelulle

Ehkäpä suurin muutos, jota Gradutakuu-blogiin olen hahmotellut, liittyy kuitenkin muuhun kuin artikkelisisältöihin. Olen nimittäin haaveillut erillisen keskustelualueen lisäämisestä blogiin.

Ainoa aktiivinen puhtaasti gradun tekemiseen liittyvä keskustelupalsta, jonka minä tiedän, on Suomi24.fi:n Lopputyö ja gradu -palsta. Siellä on välillä varsin hyödyllisiäkin keskusteluja, mutta aina keskustelujen sävy ei ole välttämättä kaikkein rohkaisevin. Osittain tähän on varmasti syynä Suomi24.fi:n yleinen keskustelukulttuuri sekä mahdollisuus kommentoida toisten viestejä täysin rekisteröitymättä.

Periaatteessa olen jo miettinyt keskustelupalstan teknisen toteutuksen aika pitkälle. Silti olen empinyt tätä askelta jo pidemmän aikaa. Keskustelupalstan ylläpitäminen on todennäköisesti aika työlästä, eikä ole mielekästä aloittaa palstaa, ellei sellaiselle ole todella tarvetta. Ei ole mitään järkeä, jos minä huhuilen tyhjällä palstalla yksinäni. Tarvitsisin keskustelujen ylläpitoon siis apua muilta.

Toisaalta keskustelupalsta olisi mielestäni monella tavalla hyvä lisäys blogiin. Siellä kuka tahansa voisi avata keskusteluja mistä tahansa mieltä askarruttavasta teemasta. Blogissa siihen on rajalliset mahdollisuudet. Keskustelualue mahdollistaisi eri tavalla myös sen, että te, graduntekijät, autatte ja tsemppaatte toisianne gradunteon arjessa. Voin jopa kuvitella tilanteen, jossa keskustelualueesta tulisi itse blogia tärkeämpi (nostan sen tässä tapauksessa ilomielin etusivuksi).

Niinpä kysynkin nyt teiltä: Uskotko, että gradun tekemistä käsittelevä keskustelupalsta auttaisi sinua? Olisitko halukas seuraamaan tällaista keskustelua tai jopa osallistumaan siihen?

Siirrän pallon nyt siis teille, lukijat. Mistä teemasta haluaisitte seuraavaksi lukea Gradutakuu-blogista? Entä kiinnostaisiko keskustelupalsta?