Kuva: DVIDSHUB (Flickr)

Kuopion kesäyliopiston gradusparrauspalvelu on tullut yhden vuoden ikään. Tammikuussa käynnistyy kolmas sparrausryhmä, johon voi ilmoittautua kuka tahansa lisäapua graduntekoonsa tarvitseva.

Osallistumisen ehtoina ovat ainoastaan tutkinto-opiskelupaikka johonkin suomalaiseen yliopistoon sekä tahto saada gradu valmiiksi. Gradusparraukseen voi osallistua myös virtuaalisesti, joten asuinpaikka ei ole este.

Gradusparrauksen osallistujien ja ohjaajan kokemuksista löytyy hyvä artikkeli ja haastattelu täältä.

Syyt gradun viivästymiseen eivät välttämättä ole mitenkään kovin poikkeuksellisia. Työelämään siirtyminen, perheen perustaminen ja muutto toiselle paikkakunnalle ovat syistä yleisimpiä. Ryhmän tuki, aikatauluttaminen ja palaute puolestaan ovat keskeiset apuvälineet, jos roikkuvan gradun haluaa saada valmiiksi.

Gradusparraukseen voi ilmoittautua 5.1.2012 mennessä. Ohjaus on avointa yliopisto-opetusta, joten siinä on pieni kurssimaksu. Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet löytyvät täältä.

Kuva: Usodesita (Flickr)

Tarvitsetko lisäohjausta keskeytyneeseen tai viivästyneeseen graduun? Kuopion kesäyliopisto tarjoaa sitä Gradusparraus-palvelussaan.

Gradusparrauksen ensimmäinen ryhmä toteutettiin viime keväänä, ja 27.8.2011 on alkamassa uusi ryhmä. Gradusparraus-ryhmän tapaamisiin voi osallistua myös virtuaalisesti, joten se soveltuu kaikille graduntekijöille asuinpaikasta riippumatta.

Ilmoittautuminen ryhmään päättyy 9.8.2011. Ohjaus on avointa yliopisto-opetusta, joten siinä on pieni kurssimaksu.

Voit lukea Gradusparrauksesta lisää täältä.

Kuva: dcJohn (Flickr)

Pidän kevätlukukaudella 2011 yhdessä kollegani Marja Suojalan kanssa erityisesti graduntekijöille suunnatun kirjoittamisen kurssin. Kurssi on tarkoitettu graduaan jo tekeville Helsingin yliopiston opiskelijoille.

Kurssin tavoitteena on antaa tukea graduprosessiin ja saada gradut valmistumaan. Kurssille osallistumisen edellytyksenä on sitoutuminen yhteisiin tapaamisiin sekä aktiiviseen graduntekoon.

Tapaamisissa keskitytään graduprosessin tukemiseen, tehokkaisiin työskentelytapoihin, vertaistukeen ja tekstin tuottamiseen.

Kurssin kokoontumisajat (24 t):

torstaisin 27.1.–3.3.2011 klo 13.15–14.45
torstaisin 17.3.–28.4.2011 klo 12.15–13.45

Mikäli olet Helsingin yliopiston opiskelija ja kurssi kiinnostaa sinua, voit ilmoittautua sille WebOodin kautta 3.1.–9.1.2011. Ryhmään otetaan 21 opiskelijaa. Löydät kurssin tiedot WebOodista näin: Opinto-oppaat > Kielikeskus > Äidinkieli > Opetus

Kuva: visulogik (Flickr)

Kuopion kesäyliopistossa on käynnistynyt kiinnostava projekti. Kuopion kesäyliopiston gradusparrauspalvelussa on tarjolla gradunohjausta sellaisille graduntekijöille, joilla on vaikeuksia gradun loppuunsaattamisessa.

Gradusparraus sisältää viisi ryhmätapaamista ja henkilökohtaista ohjausta. Lähitapaamisiin on mahdollista osallistua virtuaalisesti, joten sparraukseen voi osallistua asuinpaikasta riippumatta.

Gradusparrauksen suunnitteluun on osallistunut joukko kokeneita ohjaajia. Olen itsekin kommentoinut palvelun suunnitelmia eri vaiheissa. Koska gradusparraus on avointa yliopisto-opetusta, se on osallistujilleen maksullista. Osallistumismaksu on kuitenkin varsin kohtuullinen, 150 euroa kevätlukukauden osalta.

Osa opiskelijoista saattaa vierastaa maksullista palvelua. Gradunohjaus on perinteisesti ilmaista, ja esimerkiksi Kokkolassa toimineen Maisterihautomon toiminta oli myös osallistujilleen ilmaista. Toisaalta osallistumismaksu todennäköisesti sitouttaa osallistujia toimintaan. Jos 150 euron sijoitus auttaa saamaan gradun valmiiksi, raha tulee todennäköisesti myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ei välttämättä huono sijoitus siis.

Gradusparraukseen voi ilmoittautua 10.1.2011 asti. Pääsyvaatimuksina ovat tutkinto-opiskelupaikka suomalaisessa yliopistossa ja halu saada gradunsa valmiiksi. Lisätietoa löytyy täältä.

Kuva: alamosbasement (Flickr)

Opinnäytteen tekemiseen liittyy perinteisesti melkein aina jonkinlaista seminaarityöskentelyä. Toiminnan nimi voi toki vaihdella: usein puhutaan seminaarista, toisinaan gradupiiristä. Lähtökohta on yleensä kuitenkin samanlainen: opiskelijat kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan ohjaajan johdolla suunnitelmistaan tai jo tuotetuista graduteksteistä.

Seminaarit ovat tuttuja myös väitöskirjan tekijöille. Esimerkiksi omassa oppiaineessani kokoontuu säännöllisesti väitöskirjan tekijöille tarkoitettu tutkijaseminaari, ja lisäksi kerran vuodessa matkustamme Tvärminnen tutkimusasemalle kahden päivän mittaiseen seminaariin. Lisäksi tutkijakoulut järjestävät omia seminaarejaan harva se viikonloppu.

Seminaarilla on tietysti omat funktionsa. Suunnitelmista ja teksteistä on toisinaan tärkeää puhua ohjaajan johdolla ja ryhmässä ideoiden. Seminaari opettaa myös tiettyjä akateemisen vuorovaikutuksen muotoja, joita voi olla hyödyllistä opiskella.

Välillä kuitenkin mielessäni herää ajatuksia, jotka kyseenalaistavat seminaarin mielekkyyden opinnäytteen tekemiseen kiinteästi liittyvänä työmuotona tai ainakin käytännössä ainoana ryhmätyön muotona.

Oman väitöskirjatutkimukseni aineistona on videoituja graduseminaaritapaamisia. Ainestoni perusteella on selvää, että seminaari on usein hyvin formaali tilanne, jossa keskustelu ei välttämättä ole kovin vapaata. Usein suuri osa seminaarin osallistujista istuu kaksi tuntia hiljaa ja kuuntelee, jos edes kuuntelee.

Puhumisesta tekemiseen

Olen jo jonkin aikaa seurannut mielenkiinnolla hollantilaisen psykologi Ap Dijksterhuisin tutkimuksia. Hänen artikkelinsa tiedostamattomasta prosessoinnista ovat kiehtovia.

Ehkäpä vielä kiehtovampaa on kuitenkin se, millaista Dijksterhuisin oppilaiden väitöskirjatyöskentely näyttää olevan. Dijksterhuis matkustaa oppilaineen kauniiseen paikkaan tekemään opinnäytteitä. He istuvat ulkona pitkän pöydän ääressä tai huvilan portailla läppäreineen kirjoittamassa. (Kuvia löytyy täältä ja täältä.)

Epäilemättä tällaisissa olosuhteissa syntyy myös monia tilanteita ohjaukseen, ja ohjaajahan on myös läsnä. Pääpaino on kuitenkin tekemisessä, vertaistuessa ja yhdessä toimimisessa.

Kyllä seminaarillakin voi olla paikkansa. Toisinaan voisi kuitenkin olla järkevämpää ajan ja resurssien käyttöä kokoontua yhdessä tekemään, sen sijaan että aina kokoonnumme puhumaan tekemisestä.