Pari ajatusta pohdittavaksi

Kuva: striatic (Flickr)

Osallistuin viime viikolla jatko-opiskelijoille tarkoitettuun seminaariin, jossa pohdittiin rahoituksen hakemista ja väitöskirjan tekemisen problematiikkaa yleisemminkin. Seminaari oli monella tavalla hyödyllinen, mutta ehkäpä vahvimmin mieleeni jäi kaksi opintopsykologi Annamari Heikkilän esittelemää ajatusta tai oikeastaan eräänlaista iskulausetta.

Niistä ensimmäinen kuuluu näin:

Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.

Tämän sananparren voi ymmärtää ehkä useammallakin tavalla, mutta perusajatuksena lienee kuitenkin se, että hyvistä aikomuksista huolimatta saatamme saada aikaiseksi jotain vähemmän hyvää. Opinnäytteen tekemiseen sovellettuna tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että pelkkä aikomus ei riitä. Tarvitaan lisäksi konkreettinen suunnitelma sekä tuon suunnitelman toteutus.

Olen saanut kokea tämän hyvin konkreettisesti oman väitöskirjani kohdalla viime aikoina. Tein nimittäin kesäloman jälkeen päätöksen, että kirjoitan väitöskirjani puuttuvat artikkelit valmiiksi tämän lukuvuoden aikana. Menin jopa paljastamaan tämän päätöksen julkisesti minusta tehdyssä haastattelussa.

Nyt tämän talven ajan olen kamppaillut aika lailla tämän päätöksen kanssa. Yksi artikkeleista on tuottanut paljon vaivaa, ja lisäksi aikaani vievät aina kovin monet muutkin projektit. Näin hyvä aikomukseni tai oikeastaan sen heikko toteutuminen onkin alkanut aiheuttaa jo syyllisyyttä ja kääntynyt siis itseään vastaan.

Ongelmani on siinä, että tuo sinänsä hyvä aikomus ei ole konkretisoitunut kunnon suunnitelmaksi eikä myöskään riittävän säännölliseksi työskentelyksi.

Tavallaan tämä kokemus on tuonut kaksi opetusta:

1) Aikomus on konkretisoitava realistiseksi suunnitelmaksi, joka ulottuu kuukausi- ja viikkotasolle
2) Omia aikomuksia ei kannata käyttää itseään vastaan

Tästä päästäänkiin toiseen seminaarista vahvasti mieleeni jääneeseen sanontaan:

Kun tuntuu vaikealta – olet oppimassa jotain uutta!

Silloin kun jokin asia tuntuu ylipääsemättömän vaikealta, on tietysti vaikea ajatella positiivisesti. Meitä yksinkertaisesti ahdistaa, ja haluaisimme tuon ahdistuksen vain loppuvan.

Jälkeenpäin on usein helppo kuitenkin nähdä, että juuri vaikeuksien voittaminen on usein niitä kaikkein merkityksellisimpiä kokemuksiamme. Jos vain suinkin pystyt, koeta siis muistaa, että vaikeudet ovat todennäköisesti merkki siitä, että olet oppimassa jotain arvokasta. Arvostat sitä myöhemmin.

Koeta myös hetken aikaa kestää vaikeaa tilannetta ja ahdistusta, ilman, että haluat sen heti poistuvan. Mieti, mitä tämä ahdistus kertoo sinulle. Mitä sinun tulisi huomata? Mitä sinun tulisi juuri nyt tehdä ratkaistaksesi ongelma? Mitä sinä voit oppia itsestäsi ja työsi alla olevasta projektista? Ahdistus on aina merkki jostain. Mistä?

2 thoughts on “Pari ajatusta pohdittavaksi

  1. Tarvon tällä hetkellä väikkärisuossa yhteenveto-osani kanssa ja erityisesti viimeisimmän postauksesti lukeminen auttoi ymmärtämään yhtä jos toista : ) Erityisesti tuo ahdistuksen ”positiivisuus” yllätti!

    Tsemppiä toivotellen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *