Seuraava on kirjoitettu lähinnä humanistisen alan graduntekijän näkökulmasta.

Kun aloitin opintoni, seminaaritöitä ym. kirjoitettiin enimmäkseen mekaanisilla kirjoituskoneilla. Muistan elävästi sen hetken kun ensi kerran sain kurkistaa sinne laitoksen kaikkein pyhimpään, eli huoneeseen, josta kuului taukoamaton säksätys ja paukutus: siellä pitkin seiniä oli pöytiä, joiden ääressä viimeisen vuoden opiskelijat mekaanisilla kirjoituskoneilla kirjoittivat gradujaan. Ja me fuxit ajattelimme, että ehkä mekin sitten joskus istumme tuolla…

Työtä ja tuskaahan se oli, esitelmien kirjoittaminen vanhan ajan tekniikalla. Kirjoitusvirheet olivat hankalia korjata, joskus meni koko sivu uusiksi. Onneksi sentään kopiokoneet tulivat parantamaan tilannetta. Niitähän oli kyllä yliopistolla opiskelijoiden käytettävissä. Niiden avulla saattoi harjoittaa leikkaa ja liimaa editointia ihan käytännössä. Ei tarvinnut koko sivua kirjoittaa uudestaan, kun saattoi yhden paperisuikalekappaleen leikata ja liimata toisen päälle ja sitten ottaa valokopio sivusta. On vaikea käsittää, että aikaisempien sukupolvien oli pärjättävä ilman kopiokoneitakin. Ilmeisesti puhtaaksikirjoittajien ammattikunta eli tuolloin parhaita päiviään. Gradut väsättiin käsin kirjoittaen ja vietiin puhtaaksikirjoittajalle?

Sähkökirjoituskone yksirivisellä näytöllä tuntui luksukselta mekaaniseen vanhaan koneeseen verrattuna. Siinä saattoi korjata virheensä ennen kuin kone suolsi tekstirivin paperille.
Sittemminhän markkinoille tuli pöytä-PC:n edeltäjiä, ‘tekstinkäsittelylaitteita’, joissa oli esim. 10-15-rivinen led-näyttö ja näppäimistö, tietokone ja printteri ikäänkuin samassa paketissa. Niillä kirjoittaminen oli juhlaa.

No, sitten alkoivat tulla markkinoille ‘personal computerit’(PC) ja Applen ‘kottaraispöntöt’. Nämä syrjäyttivät edeltäjänsä, mutta alussa ne olivat tosi kalliita. Käytännössä graduja kirjoitettiinkin yliopistojen atk-keskuksissa ja laitoksien atk-luokissa. Nykyinen kehittyneen atk-tekniikan mahdollisuuksien maailma tuntuu aika hurjalta graduntekijän käytännöntyön näkökulmasta, kun ajattelee menneiden vuosien kehitystä.

Eli nykyisillä tietokoneilla internetyhteyksineen gradun väsääminen käy ihan tuosta vaan, helposti vai mitä? Täytyyhän sen käydä, kun on niin hyvät koneet apuna. Mitä..? Eikö..?

No ei. 1980-1990 lukujen metodioppaita lukiessa tuntuu siltä kuin tietokoneita ei olisi vielä keksittykään (kirjoittajat kun olivat tietyn ikäluokan professoreita..?). Monessa oppaassa suositellaan neulakortteja hyväksi tutkijan apuvälineeksi lähdemuistiinpanoja tehtäessä, jopa Hirsjärvi & Remes -klassikon viimeisimmissä painoksissa puhutaan pahvisista muistiinpano- ja lähdekorteista (Hirsjärvi ym: ‘Tutki ja kirjoita’). Myöskin mainiossa Umberto Econ ‘Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään’ -oppaassa selostetaan seikkaperäisesti muistiinpanokorttien käyttöä. Nykyisenä ATK-aikana tämä saattaa tuntua hassulta, ja onkin varmaan sitä, mutta siinä on tietty idea: olisihan sitä menneinä aikoinakin opiskelija voinut käyttää muutamaa sihteeriä materiaalien kokoamisen apuna ja sanella muistiinpanonsa pikakirjoittajalle, joka olisi kiikuttanut ne puhtaaksikirjoittalle, joka olisi tuonut päivän muistiinpanot selkeinä ‘printteinä’ opiskelijan eteen päivittäin. Vanhojen metodi-oppaiden käytännön ohjeiden viisaus ja opetus on siinä, että paraskaan tekniikka ei poista sitä tosiasiaa, että tutkimusprosessin tärkeimmät vaiheet tapahtuvat tutkijan päässä. Tutkimusongelma on hahmotettava ja rajattava, aineistojen suhteen on tehtävä valintaa, on pystyttävää jatkuvasti päättämään mikä on olennaista tutkimusaiheen kannalta, mikä taas on jätettävä pois. Sitten vasta astuu kuvaan tekniikka, tuo uskollinen renki, mutta huono isäntä.

Tosiasiahan on siis, että tietotekniikka on tullut avuksi graduntekijälle. Hinta ei ole este, jotkut yliopistot jopa lainaavat kannettavia tietokoneita graduntekijöille.
Jos tänään palaisin takaisin arkistokammioihin ja jatkaisin alkuperäisen, historiallisiin primäärilähteisiin perustuneen, graduaiheeni kanssa, olisi varustukseni seuraava: kannettava tietokone + digitaalikamera. Tavallisen sähkölampun valossa tarkkoja kuvia ottavalla digikameraalla kuvaisin lähdeaineistot, kirjeet ja pöytäkirjat ym. painamattomat asiakirjat sivu sivulta ja polttaisin aineistot rompulle. Kotona sitten selaisin tietokoneelta lähdeaineistoja ja printtaisin sen mitä tarvitsisin. Ei tarvitsisi puolta elämästään viettää pölyisessä arkistossa. Yhdessä päivässä kuvaa aikamoisen määrän aineistoja, kunhan on ensin valikoinut ne huolellisesti, ei kannata koko arkistoa kuvata.
Arkistossa voi kannettavalla tietokoneella kätevästi myös kirjoittaa muistiinpanoja, mutta varsinkin pitkät painetut tekstit, kun vaan ei ole fraktuuraa, kannattaa kuvata digikameralla ja sitten kotona tekstinlukijaohjelmalla muuntaa atk-tekstimuotoon. Taas säästyi aikaa. Valokopioihin ei juuri kannattaisi rahojaa tuhlata nykyaikana. Varsinkin arkistoista tilattuna valokopiot olivat ainakin ennen vanhaan tajuttoman kalliita.

Mutta vaikka kaikki aineistot sitten olisivatkin valmiina tietokoneella, pysyy edelleen se ongelma, miten hallitsen, jäsennän, valikoin, lajittelen ja työstän lähdeaineistoani. Sama ongelma joka oli se ydin kysymys isoisänkin aikaisilla graduntekijöillä. Varmaankin tähän tarkoitukseen kehitettyjä atk-ohjelmia on olemassa. Tekstinkäsittelyohjelmalla kirjoitetaan ja muokataan tekstejä eipä paljon muuta (ja koostetaan se lopullinen gradu tietenkin). Mutta onko olemassa gradutekijän aineistonhallinta- ja analyysiohjelmia? Eri tieteenaloilla on tietysti omat tarpeensa tämän suhteen.

Kolmen laitoksen seminaareissa istuneena olen joutunut harmittelemaan sitä, miten vähän opiskelijoita opastetaan tutkimuksenteon käytännön ‘käsityön’ suhteen. Jokaisella taitaa olla joku ikioma systeemi, niin professorilla kuin assistentillakin. Mutta mikä, siitä ei ole yleensä puhuttu.

Lähtökohtahan gradutekijällä on tämä: nyt minulla on tutkimusaihe ja lähteitä edessäni, miten tallennan niistä tarvitsemaani tutkimusaiheen kannalta relevanttia tietoa? Sinikantiseen ruutuvihkoon käsin kirjoittamalla? Yllättävän moni aloittaa tällä tavoin. Ongelmaksi tulee aineiston hallinta: kyllä ne muistiinpanot siellä vihkossa säilyvät, mutta väliin ei voi lisätä mitään, kun löytyy uutta, juuri tiettyyn aiheeseen liittyvää materiaalia. Muistiinpanot ovat siis sikinsokin pitkin vihkoja, lajittelu on vaikeaa. Eikä taida löytyä juuri se kaivattu tieto tarvittavalla hetkellä. Miten olisi joka lähteelle oma vihkonsa? No silloinkin järjestely on ongelma. Väliin ei voi lisätä mitään, jos haluaisi inpsiraation tullessa lisätä omia kommenttejaa. Miten olisi oma vihkonsa kommenteille, sitaattilähteille ja referaattilähteille… jne, jne.. Ei taida tuo sinivihko-metodi olla kovin tehokas.

Hei, voinhan kirjoittaa jokaisen lähdemuistiinpanon erillisille papereille (tai korteille) ja säilöä ne mappiin, jossa niitä voi lajitella ja väliinkin voi lisätä koko ajan materiaalia. Hieno systeemi, mutta miten hallitsen satojen sivujen muistiinpanot (tai valokopiot), aakkosjärjestykseen vai temaattiseen järjestykseen? Graduluvun mukaan?
Kun on kerran pudottanut avonaisen A4-kasan lattialle sekaisin, oppii yhden tärkeän asian: joka ikisessä erillisessä paperissa täytyy olla täydellinen lähdetieto käytettävästä lähteestä. Ja se tieto on kirjoitettava heti, kun uuden paperin aloittaa. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin katsella mahtavaa lähteestä saatua muistiinpanoa kommenteineen, ja huomata ettei tullutkaan laitettua lähdeviitemerkintää ko. paperiin. Tai huomata gradu-prosessin loppuvaiheessa (päivää ennen kansitusta) viitteitä tarkastaessa, että jonkun kappaleen viite ei liity ollenkaan kyseiseen tekstikohtaan. Aika mahdotonta lähteä tarkistelemaan koko aineistoa ja arvuuttelemaan, mikä olikaan kyseinen lähde, josta tämä tiedon kultahippunen oli saatu. Silloin voi tietysti koettaa onneaan ja jättää gradukohta silleen ja toivoa, ettei tarkastajilla ole aikaa käydä läpi koko gradun viiteapparaattia. Rehellisempi joutuu jättämään koko kappaleen pois gradusta, kirvelevin sydämin. Ilmankos ehdotonta huolellisuutta muistiinpanojen teko- ja aineistonkeruuvaiheessa korostetaan metodioppaissa. Olemalla kurinalaisen huolellinen säästyy monelta tuskalliselta hetkeltä gradujätön loppupelissä, jossa jokainen minuuttikin voi käydä joskus arvokkaaksi.

Mutta siis, tällä samalla ‘kortti’-metodillahan olisi voinut isoisäkin tehdä gradunsa. Ja nyt on olemassa tietokone. Miten käyttää sitä apuna? No muistiinpanot kannattaa tietysti kirjoittaa suoraan tietokoneelle aina kun on mahdollista. Siellä niitä voi muokata ja väliin voi kirjoittaa omia kommenttejaan. Nauhoitetut haastatteluaineistot esimerkiksi litteroidaan tietysti suoraan nauhalta tietokoneelle tekstiksi (varmaan vielä keksitään ohjelma, joka tekee tämänkin automaattisesti). Kuitenkin, vaikka aineistot ovatkin lopulta tekstinä tietokoneella ja muokattavissa, on tekstiaineistojen (saati kuva- ja ääniaineistojen) järjestely ja hallinta edelleen ongelma. Käyttäisikö jotain tietokantaohjelmaa, jonka avulla voisi mielinmäärin lajitella, järjestää ja poimia ja rajata aineistoja. Vai sellaista ohjelmaa, joka käy kaikki tekstitiedostot läpi ja poimii kaikki tietyllä koodilla indeksoidut ja merkatut tekstikohdat toiseen tiedostoon valmiiksi peräkkäin. Onko olemassa atk-ohjelmaa, joka tekee nämä molemmat samalla kertaa? Mitä enemmän säästytään turhalta työtä eri vaiheissa, sitä nopeammin gradu valmistuu.

Olen seurannut vierestä sellaistakin (aika yleistä?) gradutyöskentelyä, jossa gradutekstiä kirjoitetaan ikään kuin suoraan, aina välillä hyllystä lähdekirjoja viereen poimien ja niistä tietoa pongaten. Näin syntyy suoraan ‘valmista’ gradutekstiä, jota kuitenkin käytännössä on vaikeaa muokata jälkikäteen. Ensinnäkin siksi, että näkökulman vaihtuessa gradutekstin uudelleenkirjoittaminen edellyttäisi uutta samanlaista aikaa vievää lähteiden etsintäprosessia ja toiseksi siksi, että tällaisesta gradutekstistä on vaikea myöhemmin palauttaa mieleen, mikä olikaan lähteestä (ja mistä lähteestä) saatua tietoa ja tekstiä ja mikä taas omaa tulkintaa. Mihin johtopäätökset oikein perustuivatkaan jne. Tällä metodilla voi saada gradun aikaiseksi, mutta se oli kyllä sitten kertakutoinen instant-gradu, ja arvosana oli mikä oli, saattoi olla hyväkin.

Jos vähänkin joutuu muuttamaan tutkimuksen tarkastelutapaa ja järjestelemään aineistojaan uudesta näkökulmasta, silloin hyvin tehty ja järjestetty atk-aineisto on kullan ( tai ainakin cumun) arvoinen.

***

Edellä on siis paljon kysymyksiä. Onko teillä vastauksia omiin kokemuksiinne perustuen? Millaisella ‘käsityömetodilla’ tai millaisilla ohjelmilla olette graduanne tehneet (siis Wordin lisäksi)? Kokemuksia eri ohjelmista? Millaisin eväin teitä on laitoksenne metodikursseilla varustettu tutkijan tielle, nimenomaan eri ATK-ohjelmien käytön suhteen?

Yllättävän vähän esim. netistä löytyy ohjelmia tutkijan avuksi. Tai sitten en ole osannut etsiä oikeista paikoista.

Seuraavat linkit kuitenkin:

EndNote:
http://www.endnote.com/
“EndNote on miljoonien tutkijoiden, opiskelijoiden ja informaatikkojen käyttämä ohjelmisto lähdetietojen hallintaan. Ohjelmistolla teet lähdeaineistohakuja bibliografisista tietokannoista Internetissä, järjestelet viitetiedot ja kuvat tietokantaan sekä laadit muotoillut lähdeluettelot ja julkaisut valmiita julkaisumalleja hyödyntämällä.”
Hinta: Student-versio 120,54 €, Full 333,33 €

RefWorks – viitteidenhallintaohjelma:
https://www.refworks.com/
http://www.uta.fi/kirjasto/oppaat/refworks.php
“RefWorks on ohjelma, joka toimii selaimella (Explorer, Netscape, Firefox;). Sitä ei tarvitse asentaa erikseen tietokoneelle.
Ohjelmalla voit:
- koota oman viitetietokannan: siirtää/tallettaa viitetietoja RefWorksiin, tehdä viitteisiin muistiinpanoja, järjestää viitteitä kansioihin tai omaan listaan, tallentaa/tulostaa/lähettää viitteitä sähköpostilla
- tehdä lähdeluettelon: tulostaa/lähettää luetteloita sähköpostilla, valita minkä näköisen luettelon (viittaustyylin) haluat, valmiita viittaustyylejä useita satoja esim. APA, Harvard, MLA ja useita tieteellisten aikakauslehtien edellyttämiä viittaustyylejä (ks. List of Output Styles), voit muokata oman tyylin
- kirjoittaa lähdeviittaukset tekstiin: kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmalla (Word) ja tehdä viittaukset omasta viitetietokannasta, tulostaa tekstin ja lähdeluettelon (ohjelma tekee lähdeluettelon automaattisesti, kun käyttää RefWorksisa olevia viitteitä), voit valita missä muodossa haluat viittaukset ja lähdeluettelon (valmiit tai oma tyyli)”
Hinta 100$ vuosilisenssi

ATLAS.ti:
http://www.atlasti.com/
http://optek.joensuu.fi/koulohj/oppimat/atlasti/index.htm
“ATLAS/ti on omimmillaan strukturoimattomien tai vähän strukturoidun tekstiaineiston ( tyypillisesti esim. teemahaastattelut, elämäkerrat, ryhmähaastattelut, kyselytutkimuksen avovastaukset, sähköpostiviestit) temaattisessa luokittelussa.”
Hinta: Student-versio 538,74 €, Full 1 353,00 €

Memo Magister 1.1 beta, testiversiovaiheessa:
http://www.memomagister.com
“Memo Magister on tavallaan neulakortiston yksinkertainen tietokoneella käytettävä vastine. Voit tehdä muistiinpanosi lähde-’korttiin’, koodata kortit, poimia niitä tietyin hakusanoin kokonaiskortistosta ja lajitella mihin järjestykseen vain haluat. Voit myöskin tulostaa haluamasi kortit paperille tai tallentaa ne yhdeksi tekstitiedostoksi.”
Hinta: beta-versio ilmainen

SPSS:
http://www.spss.com/
http://www.tukkk.fi/yltalous/TKM/SPSS/SPSS_Perusopas.pdf
“SPSS on tilastollisten analyysien tekemiseen tarkoitettu ohjelmistopaketti. Tilasto-analyysien lisäksi sillä voidaan esittää havaintoaineisto myös graafisesti.”
Hinta 1 783,50 €

Yleensä ohjelmista on olemassa jonkinlainen kokeiluversio, joka on imuroitavissa ohjelman kotisivulta. Laajimmalle levinneistä ohjelmista on olemassa oppilaitoslisenssejä. Hinnat vaihtelevat. Vielä opiskelijan kirjoissa olevan kannattaa aina hankkia jos mahdollista ‘student’-versio, jos ylipäätään haluaa sijoittaa graduteko-ohjelmaan. Monenlaisia shareware-apuohjelmia voi löytää netistä hyvällä onnella. Niistä kannattaa silloin vinkata muillekin.

Kiitos tälle palstalle, kommentteja on ollut mukava työn vastapainoksi lukea! Nyt vaan jännityksellä jään odottamaan tarkastajien lausuntoja jne.. Voi tätä onnen päivää!!

Tsemppiä kaikille! Jos MÄ siihen pystyin niin pystytte TEKIN!!!