Lukijoiden graduvinkit
Kuva: Jsome1 (Flickr)
Tätä blogia perustaessani haaveenani oli, että myös lukijat voisivat kertoa täällä omista graduvinkeistään. Me kaikki, myös minä, hyötyisimme enemmän, jos kaikki voisivat neuvoa ja rohkaista myös toisiaan.
Tähän ketjuun voit kertoa omista hyviksi havaitsemistasi graduvinkeistä: mikä toimii, ja mistä on ollut sinulle hyötyä?
Voit myös laittaa linkkejä hyödyllsille verkkosivuille tai suositella hyviä oppaita. Jos tutkimusmetodisi on laajempaa joukkoa koskettava, voit myös vinkata hyvistä lähdekirjoista. Sana on vapaa!
Varmaan vaikeinta gradunteossa on minusta ollut sietää epävarmuutta (tuleeko tästä mitään järkevää? onko tää ihan epätieteellistä hömppää? olenko ihan väärillä jäljillä? jne.). Hyvänä kakkosena on ollut oman itsensä saaminen liikkeelle. Minulla näihin vastuksiin ovat auttaneet seuraavat asiat:
1. Suunnitelmallisuus. Puolisoni pakotti minut tekemään tammikuussa koko seminaarivuotta koskevan projektisuunnitelman, jonka pilkoin yhä pienempiin osiin (lukuvuodet, kuukaudet, viikot, päivät). Tämä aikataulu luultavasti pelasti graduni, ilman sitä haahuilisin vieläkin kirjaston hyllyjen välissä ja puntaroisin aiheen valintaa.
2. Tekstin luetuttaminen kaikilla mahdollisilla. Olen luetuttanut tekstiäni paitsi seminaarilaisilla ja graduohjaajallani, myös erään toisen alan professorilla, eräällä lukupiirillä ja muutamalla ventovieraalla, joiden tutkimuksen tiesin liittyvän työhöni. Vaikka keskeneräisten ajatusten näyttäminen muille onkin pelottavaa, on siitä aina ollut korvaamatonta hyötyä. Keskustelut omasta aiheesta paitsi selkiyttävät omia hataria ajatuksia myös antavat uusia ideoita ja näkökulmia työhön.
3. Itsen harhauttaminen. Silloin, kun gradun kirjoittaminen on tökkinyt ja rimakauhu on uhannut yllättää, olen toistellut itselleni tekeväni pienen pientä opinnäytetyötä, jonka kaikki muutkin maisterikokelaat tekevät, ja jota ei kovin moni tule lukemaan. Ja aina silloin, kun homma on sujunut, olen suhtautunut siihen kunnianhimoisesti ja ajatellut tekeväni jotain oikeasti tärkeää.
4. Säännölliset työajat. Graduahdistus helpotti (siis osin) sillä hetkellä, kun aloin noudattaa työaikoja. Työ alkoi edetä vääjäämättä, kun vihdoin sain itseni tekemään sitä.
Kiitos hyvistä vinkeistä, Ninni! Entäpä muut? Mikä teitä on auttanut?
Olen kotiäiti ja graduntekijä. Kirjoittamisvaiheessa minulle parasta on ollut, kun puoliso on lähtenyt jälkikasvun kanssa vaikkapa mummolaan yökylään ja minulla on ollut reilu vuorokausi aikaa vain keskittyä graduun. Siinä on minulle sopivasti painetta (ei kun siis motivaatiota) tehdä tosiaan ahkerasti töitä, kun tiedän, että sitä on nyt minulle erikoisjärjestelyillä suotu. Lisäksi se, että voin keskittyä graduun intensiivisesti pidemmän aikaa kerrallaan on toiminut paljon paremmin kuin se, että minulla olisi tunti siellä, toinen täällä sitä kirjoittaa. Tällainen kirjoitusmaratoni on ollut siitäkin hyvä, että sitten olen voinut hyvällä omallatunnolla olla ajattelemattakaan koko gradua silloin, kun siihen ei yksinkertaisesti ole aikaa. Tietysti taukoa ei saa olla liikaa, tai uudestaan vauhtiinpääseminen kärsii huomattavasti.
Kiitokset kokemusten jakamisesta, K! Tuo järjestely kuulostaa oikein hyvältä. Ja olet oikeassa varmasti myös siinä, että sessioiden väli ei saa olla liian pitkä. Voimia gradun ja kotielämän yhdistämiseen!
Toivoisin itse, että olisin tajunnut tämän keinon jo, kun aloin kirjoittamaan, mutta siitä on myös paljon hyötyä nyt, kun olen muokkaamassa tekstiäni paremmaksi. Jotkut hyvin kokeneet varmasti pystyvät kirjoittamaan heti suoraan järkeviä ja hyvin eteneviä kappaleita, mutta me muut joudumme muokkailemaan tekstiä jälkikäteenkin. Jos haluaa saada selkeän ja hyvin kulkevan tekstin aikaan, kannattaa katsoa sitä ensin korkeammalla tasolla, ennen kuin alkaa miettimään pilkkujen paikkoja.
Jos ottaa käsittelyyn esimerkiksi yhden alaluvun, kannattaa se tulostaa paperille, tai jos se ei onnistu, niin sitä voi tietysti katsoa myös koneen ruudulta. Tämän jälkeen kannattaa lukea jokainen tekstin kappale läpi ja kirjoittaa sen viereen, mitä kyseinen kappale käsittelee. Jos ei keksi kappaleelle jotain yhtä selkeää teemaa, ei se luultavasti ole tarpeeksi yhteinäinen ja vaatii muokkausta. Kun nämä teemat on kirjoitettu, voikin sitten katsella rauhassa, mikä asia kannattaisi pistää mihinkin kohtaan ja järjestää kappaleet niin, että ne kulkevat suurinpiirtein loogisessa järjestyksessä. Tämän jälkeen voi katsoa, että kappaleet liittyvät toisiinsa niin, että niiden välille ei jää töksähteleviä siirtymiä ja tekstistä on melkein huomaamatta tullut paljon miellyttävämpi luettava.
Erittäin hyvä neuvo! Toimii sekä kirjoittaessa että muokatessa jo kirjoitettua tekstiä. Kiitos, Tiiti!
Rakastu aiheeseesi. Ota aihe joka oikeasti kiinnostaa, niin koet jo materiaalinhakuvaiheessa uppoutuvasi työhön ja rakentavasi tietämystä pala palalta.
Juuri näin, Sari! Hyvä neuvo. On hyvin vaikea tehdä gradua aiheesta, joka ei kiinnosta ainakin jollain tasolla.
Entäpä mitä mieltä olet siitä, voiko läheinen aihe myös aiheuttaa ongelmia? Kun aihe on tärkeä, saattaa ajatella, että gradun pitää sitten olla tosi hyvä. Mielipiteitä?
Vaikka dipan aiheeni onkin mielenkiintoinen ja pidän siitä myös itse paljon, minulla on valtava paine sen onnistumisen suhteen. Ohjaajani ja valvojani ovat siitä käsittämättömän täpinöissään, ja varmasti odottavat myös työltä paljon. Varsinkin työn alussa tuli sellainen tunne, että huusin sisäisesti, “hei,tämä on kuitenkin vain diplomityö eikä mikään organisaation strategia!”
Tietysti minä itse asetan tuon myötä tavoitteeni aivan liian korkealle, ja työn tekemisestä ei vaan tule mitään. En vaan saa aikaseksi kirjoittamista tai ylipäätänsä siihen aiheeseen paneutumista. Enkä osaa edes syytä sanoa. Haluan valmistua, mutta dippa tuntuu liian isolta möröltä voitettavaksi.
Minulla on ollut kursseja suoritettavana tämän puolen vuoden aikana, jolloin aloitin myös työni. 35 opintoviikkoa olen suorittanut 6kk aikana, ja nyt viimein, kun saisin keskittyä työhöni lähes kokonaan, muutamaan koetta lukuunottamatta, ei kirjoittamisesta edelleenkään tule mitään.
Ensinnäkin informaation määrä aiheesta on valtava. Toiseksi miten minun työni mitään lisää tuo siihen nähden mitä on jo kirjoitettu, vaikka sinänsä aiheesta ei olekaan täsmälleen kirjoitettu mitään. Sekin stressaa, että kaikki se aika, jonka olen jättänyt käyttämättä kirjoittamisesta ja pohtinut tätä ongelmaa, olisin varmasti jo kirjoittanut dippani valmiiksi. Ehkä paineet ja tavoitteet ovat liian kovat, enkä vaan siten saa enkä uskalla tartuttua työhöni.
Vastaus siihen aiheuttaako mielenkiintoinen aihe ongelmia on: KYLLÄ aiheuttaa
Kiitokset kommentista, Lisa! Niinpä niin. Myös hyvä ja kiinnostava aihe voi kääntyä tekijäänsä vastaan. Jotenkin minusta silti tuntuu, että on onnellisempaa kirjoittaa aiheesta, joka kiinnostaa itseään ja ohjaajia, kuin aiheesta, joka ei kiinnosta ketään. Olen itse asiassa oman väitöskirjani kanssa samankaltaisessa tilanteessa: aiheeni on yhä tosi kiinnostava. Ja juu, se lisää myös kunnianhimoa ja paineita.
Voisiko avain olla nyt siinä, että suuntaisit huomiosi valmistumisen jälkeiseen elämään? Pelkkään lopputyöhön keskittyminen saa sen helposti näyttämään liian isolta, vaikka todellisuudessa se on vain askel kohti työelämää. Se, mitä haluat opiskelujen jälkeen tehdä, määrää taas sen, pitääkö diplomityön olla hyvä vai ainostaan valmis.
Miltäs kuulostaa?
Omalla kohdallani tärkeintä tuntuu olevan itsensä istuttaminen gradun ääreen. Tämä on varmasti sanomattakin selvää. Erityisesti tämä tuntuu vaivaavan, koska säännöllisen työajan pitäminen ei ole mahdollista. Yleensä homma lähtee rullaamaan, kun sille varaa ajan ja paikan. Varsinkin kirjoittamisen suhteen. Jos homma ei kuitenkaan lähte millään käyntiin, yleensä iltapäivällä, niin päätän, että minun on tehtävä joku “pienempi” homma ja sitten voin hyvällä omallatunnolla jatkaa paremmin seuraavana päivänä. Tällaisina iltapäivinä olen huomannnut löytäväni ne parhaimmat kehitysideat.
Kävin joitain vuosia sitten opintopsykologin juttusilla, ja ehkä noin viimeisellä käyntikerralla sain avauduttua että suurin ongelma työn etenemisessä on aivan kolossaalinen pelkoni siitä, että työstä tulee huono, enkä sen takia saa aikaiseksi tehtyä mitään. Opintopsykologin neuvo oli: “No mutta tee sitten huono gradu”. Tämä jäi takaraivoon hautumaan pariksi vuodeksi ja pulpahti mieleeni yhtenä epätoivoisenä hetkenä, kun olin aivan varma, että minut erotetaan korkeakoulusta, kaikki fiksut ystäväni hylkäävät minut, saan potkut työpaikalta, kaikki tuntemattomatkin ihmiset naureskelevat ja osoittelevat sormella, jos kukaan maailmassa saa tietää, etten pysty tuottamaan parempaa tekstiä opinnäytteeseeni. Yhtäkkiä koin oivalluksen, että jos nyt kerta kaikkiaan on niin, että en todellakaan kykene kirjoittamaan paremmin, niin silloin lienee parempi suoraan ja mahdollisimman pian tunnustaa tämä fakta kaikille. Haluan kuitenkin ajatella rehellisyyden olevan minulle tärkeä arvo, joten jos joku tuntemani henkilö on vielä siinä luulossa, että minulla saattaisi olla ameeban tasoa korkeampaa ajatustoimintaa, olisi tämä harha mitä pikimmiten korjattava ja äkkiä tunnustettava kaikille älykkyyteni todellinen taso(tai siis oikeastaan sen puuttuminen). Samalla muistin psykologin neuvon kirjoittaa huono gradu. Ja eikun tuumasta toimeen!
Ajatus oman huonoutensa tunnustamisesta ja riskin ottamisesta että tulee kaikkien hylkäämäksi on auttanut minua kirjoittamaan työni. Toki työn viimeistely on edelleen ihan oksettavan kammottavaa, kun joutuu itse kohtaamaan oman huonoutensa, mutta sata sivua tekstiä on jotenkin tullut väännettyä
Täällä toinen huonoa gradua tekevä!
Miekin olen tullut siihen tulokseen, etä tassä kaikessa on ehkä kuitenkin kyse vain psykologiasta eikä kenenkään todellisesta kyvystä/kyvyttömyydestä saati sitten älykkyydestä. Nyt kun miulla on rimaa niin alhaalla, että tarkoitus on ssada 80 sivua kasaan, koko roska palautettua tiettyyn päivään mennessä ja vihdoinkin graduvapaan elämän aloittaminen, niin tulosta on alkanut tulla. Ihan kuten Ellilläkin ja näkojään muutamilla muillakin.
Jaksakaa, ihmiset! Muunkinlaistakin elämää kun on, kuin vain gradun ahdistamaa ja onneks on!
Olen paininut oman graduni kanssa nyt viitisen vuotta. Menneenä joulukuuna otin yhteyttä ohjaajani, ja teimme aikataulun: lupauduin palauttamaan tiettyyn päivämäärään mennessä sovitun määrän sivuja. Helmikuun loppuun tiristän 65 sivua, joista nyt on kasassa 50. Huhtikuussa koko roska sitten pihalle. Ei ne itselle, vaan muille annetut lupaukset
Voimia kaikille!
Hyviä vinkkejä kaikilla! Kiitokset kommenteista!
Tuota deadlinen valtavaa voimaa, joka Sennin viestissä tulee esille, olen itse miettinyt paljon viime aikoina. Silloin saa aikaiseksi, kun on liian noloa olla tekemättä. Miten saisi tehtyä deadlineista aitoja?
Olipas hieno löytää tälläinen sivusto..sain jo ensi lukemalta hyviä vinkkejä ja ajatuksia. Parasta on huomata, etten ole ahdistukseni kanssa yksin
Olen varsinainen ikiopiskelija. Ajauduin työelämään noin 10 vuotta sitten ja koko tuon ajan on minua vaivannut ajatus siitä, että “Iso G” on tekemättä.. puolustuksekseni voisin sanoa, että minulla on kuitenkin jo alempi tutkinto viime vuosituhannelta taskussa ja muutama sen lisäksi opiskeltu ammatillinen lisäkoulutus.. mutta silti olisi kiva VIHDOIN JA VIIMEIN olla MAISTERI
Gradun aihe ja ohjaaja ja yliopistokin ovat vaihtuneet vuosien varrella ja nyt olen väkisin päättänyt tehdä tuon homman pois päiväjärjestyksestä. Sanoista tekoihin siis ja deadlinet valmiiksi. Saas nähdä miten homma lähtee tästä etenemään, ensimmäisen kerran vuosiin minusta tuntuu, että tällä kertaa kykenen sanoista tekoihin..tipautan tavoitteet alemmas ja uskon itseeni.. siinä kai ne tärkeimmät!!
Aurinkoa!!
Kiitos kommentista, Mimix, ja tsemppiä graduprojektiin! Itsekin valmistuin maisteriksi ei-enää-niin-nuorena, ja täytyy kyllä sanoa, että se tuntui hyvältä! Kyllä sen eteen kannattaa ponnistella. Kerropa sitten meille kaikille, miten gradu etenee.
Luulin tän olevan helppo nakki ja olinkin jo hyvin päässy vauhtiin. Mutta jälleen kerran iskee kauhea paniikki. Se on tuo helvetillinen teoria, joka aiheuttaa blokin. On nyt lopettanut lukemisen, luulen ymmärtäväni asiasta jotain ja nyt ois jo aikapäiviä sitten pitäny saada teorialuku kirjoitettua. Mut ei. En saa loogista järjestystä omassa päässäni saati sitten ruudulla. En tunnu näkeväni metsää puilta. Huomaan referoivani lähteitäni toisen perään enkä todellakaan mikä on se miun oma ajatus. prkl. Tunnen kuolevani. Varsinkin kun tää p**ka piti palauttaa jo viikko sitten.
Moi Pupuce! Eiks sun pitäny kirjoittaa huono gradu? Pitääkö huonon gradun olla looginen?
Jos huono ei sittenkään kelpaa, pystyisikö joku auttamaan loogisuden löytymisessä?
Piti, piti eikä siitä hyvää saa tekemälläkään! Mut hei kiitti tuosta, mie jatkankin nyt näin!
Lueskelin näitä juttuja ja vaikka minuun ei ehkä kaikki Kimmon opit uppoakaan (sori, menee vaan vähän liian amerikkalaiseksi), niin varsinkin Pupucen kommentteja lukiessani olen epäillyt, että olen salaa itseltäni kirjoittanut ne
Tosin en ole noin läheskään pitkällä, kun siellä jo palautusta kai harkitaan.
Millä nettisivulla olisi hyviä muistiinpanotekniikoita? Eikä nyt mitään mindmappia tai brainstormia, vaan ihan vaan, että kannattaako kirjoittaa kirja toisessa kädessä jo tekstiä vai tehdä ensin muistiinpanot ja pitäiskö ihan koko ajateltu kirjallisuus kahlata ensiksi läpi ja tehdä muistiinpanot ja sitten vasta kirjoittamaan vai miten…
Hei Pauliina, ja kiitos kommentista! En osaa nyt kyllä suositella mitään nettisivua muistiinpanojen tekemisestä. Osaisiko joku muu?
Tuossa mun kirjassa on yksi pieni luku lukemisesta, ja siinä sivutaan hieman myös muistiinpanojen tekemistä. Pidä kuitenkin varasi! Se voi mennä vähän liian amerikkalaiseksi…
Mun mielestä tärkeintä gradua varten lukiessa on muistaa, että tavoitteena on kirjoittaa tietty sivumäärä tekstiä, ei siis lukea suurta määrää kirjoja tai hallita niitä kuten vaikkapa tenttiin valmistautuessa. Fokus siis kirjoittamisessa.
Itse teen tällä hetkellä siten, että merkkaan lukiessani tulostetun tai kopioidun artikkelin reunaan merkintöjä. Lopuksi teen muistiinpanot koneelle niistä kohdista, jotka yhä tuntuvat relevanteilta. Kirjojen lukeminen on hitaampaa, enkä tykkää tehdä niihin merkintöjä. Silloin voi vaikka vihkoon merkata sivunumeroita ja lyhyt merkintä relevanteista kohdista ja koostaa niistä sitten myöhemmin tekstiä koneelle. Kannattaa miettiä, onko tarpeen lukea KOKO kirjaa. Koneelta voi sitten kopioida tekstiä vaikka suoraan graduun.
Muistiinpanojen tekeminen on aika yksilöllinen juttu: eri ihmiset tykkäävät aika erilaisista tavoista. Onko muilla ehdotuksia?
Tuli muuten mieleen, että olen juuri tällainen kuin toisaalla kuvailtu:
“Silloin kun kriittisyys kohdistuu sinuun itseesi ja on liiallista, seuraa kuitenkin ongelmia. Tällöin vaikkapa ohjaajan hyväntahtoiset kehitysehdotukset näyttävät silmissäsi vain osoitukselta omasta huonoudestasi.”
Jep. Juuri tänään mietin, että kylläpä turhauttaa lähettää suurin piirtein kaksi sivuakin tekstiä, kun niistäkin saa aina suht reippaasti palautetta. Jos lähettäisinkin kamalan tekstimäärän, niin siinä varmaan olisi 1/3, jos sitäkään, edes sinnepäin oikein.
Ja sit tosta amerikkalaisuudesta vielä, että mä oon hieman allerginen sille mm. sen takia, koska monet alani oppikirjoista ovat amerikkalaisia ja järkyttävää diibadaabamarkkinointiskeidaa – ydintä on vähän, lässytystä paljon. Plus tähän vielä se, että aihe, josta teen gradua, niin se vasta tätä edustaakin, monet lähteetkin ovat konsulttimaisia opuksia, joilla ei ole pienintäkään tekemistä tieteen kanssa, vaan subjektiivisten “musta on fiksua tehdä näin” -näkemysten kanssa.
Kyllä mä kestän, että tyyliäni sanotaan amerikkalaiseksi. Olen lukenut myös monta amerikkalaista kirjaa, jotka ovat olleet loistavia, ehkäpä jopa parempia kuin monet suomalaiset.
En tiedä lohduttaako tämä varsinaisesti, mutta minullakin on taipumuksena tulkita kaikki mahdollinen ja mahdoton seuraukseksi omasta huonoudestani. Tosin ei se toinen yleinen vaihtoehtokaan (kaikki on muiden vika) ole sen toimivampi.
Täällä päihkäillään myös gradun kimpussa. Olen laajentanut oman angstini koko yliopiston olemassaoloon liittyväksi ongelmaksi. Pelkään, että graduni (ja monen muun myös)keskeneräisyys vaikuttaa siihen, ettei yliopiston tulostavoite ehkä toteudu ja sitä uhkaa loppuminen. Tunnen syyllisyyttä tästä asiasta. Toivon, että yliopisto saa palkan hyvin tarjotusta opetuksesta ja opetuksella on mahdollisuus jatkaa tulevaisuudessakin. Tunnen tavallaan velvollisuudeksi työstää graduni loppuun tietyssä määräajassa, jonka deadline on tänä keväänä. Yliopiston ylläpitohan on kallista, mutta suhteellisen halpaa opiskelijoille. Emme ole rauhoitettuja kukkia niityllä, vain katseltavaksi tarkoitettuja. Joku tavoittelee myös meiltä.
Moi, ja kiitos kommentista! Tuo onkin uudenlainen näkökulma. Koko yliopistolaitos on vaarassa, jos gradusi ei valmistu! Oletko ajatellut kansantaloutta? Sehän on myös aikamoisessa vaarassa, jos juuri sinun gradusi viivästyy…
Pauliinan muistiinpanojen tekoa koskeva kysymys on musta tärkeä, ja muistiinpanojen teko on osa sellaisia graduntekotaitoja, joita ei juuri missään opeteta eikä oppaissakaan (niissä mitä olen lukenut) kerrota. Kyse on siis jonkinlaisesta hiljaisesta tiedosta, joka useimpien pitää vaan kokeilemalla löytää – eikä asiaa helpota se, että sama tekniikka ei sovi kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin. Tällaisista taidoista gradunteossa on musta oikeastaan suurimmaksi osaksi kyse.
Omassa gradunteossani olen huomannut hyväksi tehdä tärkeimmistä lähteistä muistiinpanoja tiedostoihin. Mutta nimenomaan vain tärkeimmistä lähteistä, koska muuten siihen saisi käyttää loputtomasti aikaa. Näistä olennaisimmista lähteistä teen eräänlaisia referaatteja, jotta saan pointit ikään kuin jauhettua tarpeeksi selvästi itselleni auki. Sitten voin gradutekstissä keskittyä vain olennaisimpaan.
Paperimuistiinpanoissa on se ongelma, että ne hukkuvat. Jos teen paperimuistiinpanoja, ne on siirrettävä mahdollisimman pian tiedostomuotoon, tai sitten se työ on hukkaan heitettyä. Kopioituihin artikkeleihin on kätevä kirjoittaa muistiinpanot suoraan esim viimeiselle sivulle – mutta saattaa olla että suurin hyöty siitä on hyöty senhetkiselle ajatustyölle.
Kiitos vinkeistä, Pom! Eipä minullekaan ole kukaan tainnut muistiinpanojen tekemistä varsinaisesti opettaa. Kantapään kautta, siis. Ehkäpä aiheesta voisi kirjoittaa jotain tänne blogiin.
Komppaan kyllä noita sinun ohjeitasi. Koneelle kirjoittaminen kannattaa ehdottomasti, koska muistiinpanoja voi sitten helposti hyödyntää gradussa. Minä kirjoitan koneelle usein myös suoria sitaatteja lähteistä, myös englanniksi. Sitten niitä voi pudotella oman tekstin sekaan ja muokata omin sanoin ilmaistuksi tekstiksi myöhemmin.
Monimutkaisissa ja kompleksisissa aiheissa kannattaa kirjoittaa tutkimuskysymykset A4:lle ja teipata paperi seinään ruudun yläpuolelle. Paperi muistuttaa aina mitä olet tekemässä ja miksi. Joskus tietty osa-alue tai ongelma voi viedä muakanaan, jolloin katseen nostaminen ruudusta palauttaa sinut tavoiteisiin.
Empirian ja teorian kytkös tuottaa usein ongelmia gradussa. Itse olen hyväksynyt sen tosi asian, että empiria ei koskaan ihmistieteissä kohtaa täysin teoriaa. Ja jos teoria osuu liiankin hyvin kohdalleen, on teoriassa oltava jotain mätää.
Tää nyt ei ole vinkkiä nähnytkään, vaan on rehellinen kysymys. Eli osaisko joku valaista miten merkitään lähdeviitteisiin kun lainaan artikkelista tekstiä, jonka artikkelin kirjoittanut on lainannut toiselta kirjoittajalta? Eli Höppösen artikkelissa lause: Makkara on tosi jees ja pirun terveellistäkin gradun tekijälle (Makkara & Pötkö 2002) Mitä tällöin merkitsen lähteisiin?
Jaa-a itse pyrkisin etsimään alkuperäinen lähteen ja jollei sitä ole saatavilla niin miettisin onko “lause” miten relevantti koko tutkimuksen kannalta. Jos ei ole kovin relevantti koko tutkimuksen näkökulmasta niin viittaisin suoraan artikkeliin. Kyllä tämmöiseenkin on olemassa joku virallinen merkintätapa, mutta en kyllä muista sitä nyt.
Toisen käden lähteeseen viittaamista on vältettävä, aina pitäisi mennä ykköslähteelle. Mutta jos alkuperäisen lähteen lukeminen ei ole mahdollista, on viittaus seuraavanlainen: (Makkara&Pötkö 2002, sit. Höppönen 2007).
Se valmistuu sittenkin..vai eikö sittenkään..joka toinen minuutti uskon itseeni ja joka toinen en..:/
Melkoinen draivi ollut päällä ja mietityttää miten pitkään ohjaajat yleensä tarvitsevat aikaa siihen, että antavat gradun jättöluvan.. osaisiko joku auttaa? Aikataulut tässä vähän nimittäin aiheuttavat päänvaivaa. Opinto-oikeuteni loppuu 31.7. ja huomasin vasta, että reilun viikon päästä on palautuspäivä, jolloin jätetyt geet ehtii vielä tälle lukuvuotta.. APUVA..
Ohjaajakin on taas vaihtunut ja kaikkea.. mun aika menee kaikkeen muuhun kuin viimeistelyyn.. SILTI päätän nyt taas luottaa itseeni ja näillä mennään.. toivossa on hyvä elää
Arvosanallahan ei vieläkään ole niin suurta merkitystä.. ja sivumäärä alkaa olla jo minimissä 
Lumista sunnuntaita
En ole kuullut, että graduissa olisi ehdottomia DL päiviä? Tosin se voi tulla opintooikeuden puolelta vastaan. Itselläni taitaa olla pari vuotta opintooikeutta jäljellä.
Viikossa ehtii viimeistellä gradun. Kukaan ei koskaan tule lukemaan sitä, lukuunottamatta ohjaajaasi, joka “silmäilee” sen. Kukaan ei koskaan lue sitä ajatuksella.
Bondin kommenttiin, että kukaan ei koskaan lue sitä ajatuksella on pakko todeta, että itse olen gradua tehdessäni lukenut useita graduja ajatuksella läpi. Luonnollisesti mitä viimeistellympi ja mitä parempi gradu muutoinkin on, sitä mukavampi siihen on oikein kunnolla syventyä.
Itse koin nimenomaan muiden gradujen lukemisen gradunteossa yhdeksi tärkeäksi asiaksi, koska se antoi uskoa omaankin tekemiseen. Hyväksytty gradu ei loppujen lopuksi ole järin kummoinen tekele ja hyvä arvosanakaan ei mahdotonta työpanosta vaadi. Ainoa ongelma sitten oli, että omat toiveet ja tuntemukset gradu kohtaan olivat sitten ihan liian vaativia ja kun tavoite oli vähintään se M, niin gradun parissa tuli puserrettua ihan liian totisesti. On jotakuinkin sama, lukeeko kukaan graduani koskaan ikinä milloinkaan kunnolla. Itselleni on kuitenkin tärkeää, että tuo tuotos, joka jää Internetiin ja koulun kirjaston hyllyyn, on sellainen, että siitä voi tuntea edes himpun verran ylpeyttä. Kuka ties, ehkä joku toinenkin on niin hullu, että lukee sen joskus ajatuksella läpi
Voihan se niinkin olla, että joku lukee sen läpi ajatuksella. Mutta toivon, ettei kukaan lue ainakaan minun graduviritelmää läpi ajatuksella
Tai no voihan sen lukea, mutta ei tämä mikään kovin erikoinen ole millään muotoa ja ehkä vaikea selkoinenkin. Mutta pääasia, että valmistuu.
Tsemppiä, Mimix! Kysy ohjaajalta neuvoa noista päivämääristä. Kyllä yliopistollakin halutaan, että sinä valmistut. Ja me haluamme myös!
Se valmistui sittenkin!! Jätin graduni siis tänään tarkastukseen
Kiitos tälle palstalle, kommentteja on ollut mukava työn vastapainoksi lukea! Nyt vaan jännityksellä jään odottamaan tarkastajien lausuntoja jne.. Voi tätä onnen päivää!!
Tsemppiä kaikille! Jos MÄ siihen pystyin niin pystytte TEKIN!!!
Onnea, Mimix! Hienoa, hienoa, hienoa!
Moi,
Gradun aloittaminen on se suurin kynnys. Ensimmäiseksi kannattaa tehdä paperilla edes muutaman rivin suunnitelma:”Aloitan gradun, teen alustavat otsikot, etsin aiheeseeni sopivaa kirjallisuutta lähdeluetteloista. Silloin ei kulu aikaa kirjastossa. Silmäilen silloin tällöin tutkimuskysymyksiä, jotta punainen lanka pysyy hanskassa.”
Trine
Muistiinpanotekniikoista ja tutkimusaineistojen hallinasta ennen ja nyt:
Seuraava on kirjoitettu lähinnä humanistisen alan graduntekijän näkökulmasta.
Kun aloitin opintoni, seminaaritöitä ym. kirjoitettiin enimmäkseen mekaanisilla kirjoituskoneilla. Muistan elävästi sen hetken kun ensi kerran sain kurkistaa sinne laitoksen kaikkein pyhimpään, eli huoneeseen, josta kuului taukoamaton säksätys ja paukutus: siellä pitkin seiniä oli pöytiä, joiden ääressä viimeisen vuoden opiskelijat mekaanisilla kirjoituskoneilla kirjoittivat gradujaan. Ja me fuxit ajattelimme, että ehkä mekin sitten joskus istumme tuolla…
Työtä ja tuskaahan se oli, esitelmien kirjoittaminen vanhan ajan tekniikalla. Kirjoitusvirheet olivat hankalia korjata, joskus meni koko sivu uusiksi. Onneksi sentään kopiokoneet tulivat parantamaan tilannetta. Niitähän oli kyllä yliopistolla opiskelijoiden käytettävissä. Niiden avulla saattoi harjoittaa leikkaa ja liimaa editointia ihan käytännössä. Ei tarvinnut koko sivua kirjoittaa uudestaan, kun saattoi yhden paperisuikalekappaleen leikata ja liimata toisen päälle ja sitten ottaa valokopio sivusta. On vaikea käsittää, että aikaisempien sukupolvien oli pärjättävä ilman kopiokoneitakin. Ilmeisesti puhtaaksikirjoittajien ammattikunta eli tuolloin parhaita päiviään. Gradut väsättiin käsin kirjoittaen ja vietiin puhtaaksikirjoittajalle?
Sähkökirjoituskone yksirivisellä näytöllä tuntui luksukselta mekaaniseen vanhaan koneeseen verrattuna. Siinä saattoi korjata virheensä ennen kuin kone suolsi tekstirivin paperille.
Sittemminhän markkinoille tuli pöytä-PC:n edeltäjiä, ‘tekstinkäsittelylaitteita’, joissa oli esim. 10-15-rivinen led-näyttö ja näppäimistö, tietokone ja printteri ikäänkuin samassa paketissa. Niillä kirjoittaminen oli juhlaa.
No, sitten alkoivat tulla markkinoille ‘personal computerit’(PC) ja Applen ‘kottaraispöntöt’. Nämä syrjäyttivät edeltäjänsä, mutta alussa ne olivat tosi kalliita. Käytännössä graduja kirjoitettiinkin yliopistojen atk-keskuksissa ja laitoksien atk-luokissa. Nykyinen kehittyneen atk-tekniikan mahdollisuuksien maailma tuntuu aika hurjalta graduntekijän käytännöntyön näkökulmasta, kun ajattelee menneiden vuosien kehitystä.
Eli nykyisillä tietokoneilla internetyhteyksineen gradun väsääminen käy ihan tuosta vaan, helposti vai mitä? Täytyyhän sen käydä, kun on niin hyvät koneet apuna. Mitä..? Eikö..?
No ei. 1980-1990 lukujen metodioppaita lukiessa tuntuu siltä kuin tietokoneita ei olisi vielä keksittykään (kirjoittajat kun olivat tietyn ikäluokan professoreita..?). Monessa oppaassa suositellaan neulakortteja hyväksi tutkijan apuvälineeksi lähdemuistiinpanoja tehtäessä, jopa Hirsjärvi & Remes -klassikon viimeisimmissä painoksissa puhutaan pahvisista muistiinpano- ja lähdekorteista (Hirsjärvi ym: ‘Tutki ja kirjoita’). Myöskin mainiossa Umberto Econ ‘Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään’ -oppaassa selostetaan seikkaperäisesti muistiinpanokorttien käyttöä. Nykyisenä ATK-aikana tämä saattaa tuntua hassulta, ja onkin varmaan sitä, mutta siinä on tietty idea: olisihan sitä menneinä aikoinakin opiskelija voinut käyttää muutamaa sihteeriä materiaalien kokoamisen apuna ja sanella muistiinpanonsa pikakirjoittajalle, joka olisi kiikuttanut ne puhtaaksikirjoittalle, joka olisi tuonut päivän muistiinpanot selkeinä ‘printteinä’ opiskelijan eteen päivittäin. Vanhojen metodi-oppaiden käytännön ohjeiden viisaus ja opetus on siinä, että paraskaan tekniikka ei poista sitä tosiasiaa, että tutkimusprosessin tärkeimmät vaiheet tapahtuvat tutkijan päässä. Tutkimusongelma on hahmotettava ja rajattava, aineistojen suhteen on tehtävä valintaa, on pystyttävää jatkuvasti päättämään mikä on olennaista tutkimusaiheen kannalta, mikä taas on jätettävä pois. Sitten vasta astuu kuvaan tekniikka, tuo uskollinen renki, mutta huono isäntä.
Tosiasiahan on siis, että tietotekniikka on tullut avuksi graduntekijälle. Hinta ei ole este, jotkut yliopistot jopa lainaavat kannettavia tietokoneita graduntekijöille.
Jos tänään palaisin takaisin arkistokammioihin ja jatkaisin alkuperäisen, historiallisiin primäärilähteisiin perustuneen, graduaiheeni kanssa, olisi varustukseni seuraava: kannettava tietokone + digitaalikamera. Tavallisen sähkölampun valossa tarkkoja kuvia ottavalla digikameraalla kuvaisin lähdeaineistot, kirjeet ja pöytäkirjat ym. painamattomat asiakirjat sivu sivulta ja polttaisin aineistot rompulle. Kotona sitten selaisin tietokoneelta lähdeaineistoja ja printtaisin sen mitä tarvitsisin. Ei tarvitsisi puolta elämästään viettää pölyisessä arkistossa. Yhdessä päivässä kuvaa aikamoisen määrän aineistoja, kunhan on ensin valikoinut ne huolellisesti, ei kannata koko arkistoa kuvata.
Arkistossa voi kannettavalla tietokoneella kätevästi myös kirjoittaa muistiinpanoja, mutta varsinkin pitkät painetut tekstit, kun vaan ei ole fraktuuraa, kannattaa kuvata digikameralla ja sitten kotona tekstinlukijaohjelmalla muuntaa atk-tekstimuotoon. Taas säästyi aikaa. Valokopioihin ei juuri kannattaisi rahojaa tuhlata nykyaikana. Varsinkin arkistoista tilattuna valokopiot olivat ainakin ennen vanhaan tajuttoman kalliita.
Mutta vaikka kaikki aineistot sitten olisivatkin valmiina tietokoneella, pysyy edelleen se ongelma, miten hallitsen, jäsennän, valikoin, lajittelen ja työstän lähdeaineistoani. Sama ongelma joka oli se ydin kysymys isoisänkin aikaisilla graduntekijöillä. Varmaankin tähän tarkoitukseen kehitettyjä atk-ohjelmia on olemassa. Tekstinkäsittelyohjelmalla kirjoitetaan ja muokataan tekstejä eipä paljon muuta (ja koostetaan se lopullinen gradu tietenkin). Mutta onko olemassa gradutekijän aineistonhallinta- ja analyysiohjelmia? Eri tieteenaloilla on tietysti omat tarpeensa tämän suhteen.
Kolmen laitoksen seminaareissa istuneena olen joutunut harmittelemaan sitä, miten vähän opiskelijoita opastetaan tutkimuksenteon käytännön ‘käsityön’ suhteen. Jokaisella taitaa olla joku ikioma systeemi, niin professorilla kuin assistentillakin. Mutta mikä, siitä ei ole yleensä puhuttu.
Lähtökohtahan gradutekijällä on tämä: nyt minulla on tutkimusaihe ja lähteitä edessäni, miten tallennan niistä tarvitsemaani tutkimusaiheen kannalta relevanttia tietoa? Sinikantiseen ruutuvihkoon käsin kirjoittamalla? Yllättävän moni aloittaa tällä tavoin. Ongelmaksi tulee aineiston hallinta: kyllä ne muistiinpanot siellä vihkossa säilyvät, mutta väliin ei voi lisätä mitään, kun löytyy uutta, juuri tiettyyn aiheeseen liittyvää materiaalia. Muistiinpanot ovat siis sikinsokin pitkin vihkoja, lajittelu on vaikeaa. Eikä taida löytyä juuri se kaivattu tieto tarvittavalla hetkellä. Miten olisi joka lähteelle oma vihkonsa? No silloinkin järjestely on ongelma. Väliin ei voi lisätä mitään, jos haluaisi inpsiraation tullessa lisätä omia kommenttejaa. Miten olisi oma vihkonsa kommenteille, sitaattilähteille ja referaattilähteille… jne, jne.. Ei taida tuo sinivihko-metodi olla kovin tehokas.
Hei, voinhan kirjoittaa jokaisen lähdemuistiinpanon erillisille papereille (tai korteille) ja säilöä ne mappiin, jossa niitä voi lajitella ja väliinkin voi lisätä koko ajan materiaalia. Hieno systeemi, mutta miten hallitsen satojen sivujen muistiinpanot (tai valokopiot), aakkosjärjestykseen vai temaattiseen järjestykseen? Graduluvun mukaan?
Kun on kerran pudottanut avonaisen A4-kasan lattialle sekaisin, oppii yhden tärkeän asian: joka ikisessä erillisessä paperissa täytyy olla täydellinen lähdetieto käytettävästä lähteestä. Ja se tieto on kirjoitettava heti, kun uuden paperin aloittaa. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin katsella mahtavaa lähteestä saatua muistiinpanoa kommenteineen, ja huomata ettei tullutkaan laitettua lähdeviitemerkintää ko. paperiin. Tai huomata gradu-prosessin loppuvaiheessa (päivää ennen kansitusta) viitteitä tarkastaessa, että jonkun kappaleen viite ei liity ollenkaan kyseiseen tekstikohtaan. Aika mahdotonta lähteä tarkistelemaan koko aineistoa ja arvuuttelemaan, mikä olikaan kyseinen lähde, josta tämä tiedon kultahippunen oli saatu. Silloin voi tietysti koettaa onneaan ja jättää gradukohta silleen ja toivoa, ettei tarkastajilla ole aikaa käydä läpi koko gradun viiteapparaattia. Rehellisempi joutuu jättämään koko kappaleen pois gradusta, kirvelevin sydämin. Ilmankos ehdotonta huolellisuutta muistiinpanojen teko- ja aineistonkeruuvaiheessa korostetaan metodioppaissa. Olemalla kurinalaisen huolellinen säästyy monelta tuskalliselta hetkeltä gradujätön loppupelissä, jossa jokainen minuuttikin voi käydä joskus arvokkaaksi.
Mutta siis, tällä samalla ‘kortti’-metodillahan olisi voinut isoisäkin tehdä gradunsa. Ja nyt on olemassa tietokone. Miten käyttää sitä apuna? No muistiinpanot kannattaa tietysti kirjoittaa suoraan tietokoneelle aina kun on mahdollista. Siellä niitä voi muokata ja väliin voi kirjoittaa omia kommenttejaan. Nauhoitetut haastatteluaineistot esimerkiksi litteroidaan tietysti suoraan nauhalta tietokoneelle tekstiksi (varmaan vielä keksitään ohjelma, joka tekee tämänkin automaattisesti). Kuitenkin, vaikka aineistot ovatkin lopulta tekstinä tietokoneella ja muokattavissa, on tekstiaineistojen (saati kuva- ja ääniaineistojen) järjestely ja hallinta edelleen ongelma. Käyttäisikö jotain tietokantaohjelmaa, jonka avulla voisi mielinmäärin lajitella, järjestää ja poimia ja rajata aineistoja. Vai sellaista ohjelmaa, joka käy kaikki tekstitiedostot läpi ja poimii kaikki tietyllä koodilla indeksoidut ja merkatut tekstikohdat toiseen tiedostoon valmiiksi peräkkäin. Onko olemassa atk-ohjelmaa, joka tekee nämä molemmat samalla kertaa? Mitä enemmän säästytään turhalta työtä eri vaiheissa, sitä nopeammin gradu valmistuu.
Olen seurannut vierestä sellaistakin (aika yleistä?) gradutyöskentelyä, jossa gradutekstiä kirjoitetaan ikään kuin suoraan, aina välillä hyllystä lähdekirjoja viereen poimien ja niistä tietoa pongaten. Näin syntyy suoraan ‘valmista’ gradutekstiä, jota kuitenkin käytännössä on vaikeaa muokata jälkikäteen. Ensinnäkin siksi, että näkökulman vaihtuessa gradutekstin uudelleenkirjoittaminen edellyttäisi uutta samanlaista aikaa vievää lähteiden etsintäprosessia ja toiseksi siksi, että tällaisesta gradutekstistä on vaikea myöhemmin palauttaa mieleen, mikä olikaan lähteestä (ja mistä lähteestä) saatua tietoa ja tekstiä ja mikä taas omaa tulkintaa. Mihin johtopäätökset oikein perustuivatkaan jne. Tällä metodilla voi saada gradun aikaiseksi, mutta se oli kyllä sitten kertakutoinen instant-gradu, ja arvosana oli mikä oli, saattoi olla hyväkin.
Jos vähänkin joutuu muuttamaan tutkimuksen tarkastelutapaa ja järjestelemään aineistojaan uudesta näkökulmasta, silloin hyvin tehty ja järjestetty atk-aineisto on kullan ( tai ainakin cumun) arvoinen.
***
Edellä on siis paljon kysymyksiä. Onko teillä vastauksia omiin kokemuksiinne perustuen? Millaisella ‘käsityömetodilla’ tai millaisilla ohjelmilla olette graduanne tehneet (siis Wordin lisäksi)? Kokemuksia eri ohjelmista? Millaisin eväin teitä on laitoksenne metodikursseilla varustettu tutkijan tielle, nimenomaan eri ATK-ohjelmien käytön suhteen?
Yllättävän vähän esim. netistä löytyy ohjelmia tutkijan avuksi. Tai sitten en ole osannut etsiä oikeista paikoista.
Seuraavat linkit kuitenkin:
EndNote:
http://www.endnote.com/
“EndNote on miljoonien tutkijoiden, opiskelijoiden ja informaatikkojen käyttämä ohjelmisto lähdetietojen hallintaan. Ohjelmistolla teet lähdeaineistohakuja bibliografisista tietokannoista Internetissä, järjestelet viitetiedot ja kuvat tietokantaan sekä laadit muotoillut lähdeluettelot ja julkaisut valmiita julkaisumalleja hyödyntämällä.”
Hinta: Student-versio 120,54 €, Full 333,33 €
RefWorks – viitteidenhallintaohjelma:
https://www.refworks.com/
http://www.uta.fi/kirjasto/oppaat/refworks.php
“RefWorks on ohjelma, joka toimii selaimella (Explorer, Netscape, Firefox;). Sitä ei tarvitse asentaa erikseen tietokoneelle.
Ohjelmalla voit:
- koota oman viitetietokannan: siirtää/tallettaa viitetietoja RefWorksiin, tehdä viitteisiin muistiinpanoja, järjestää viitteitä kansioihin tai omaan listaan, tallentaa/tulostaa/lähettää viitteitä sähköpostilla
- tehdä lähdeluettelon: tulostaa/lähettää luetteloita sähköpostilla, valita minkä näköisen luettelon (viittaustyylin) haluat, valmiita viittaustyylejä useita satoja esim. APA, Harvard, MLA ja useita tieteellisten aikakauslehtien edellyttämiä viittaustyylejä (ks. List of Output Styles), voit muokata oman tyylin
- kirjoittaa lähdeviittaukset tekstiin: kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmalla (Word) ja tehdä viittaukset omasta viitetietokannasta, tulostaa tekstin ja lähdeluettelon (ohjelma tekee lähdeluettelon automaattisesti, kun käyttää RefWorksisa olevia viitteitä), voit valita missä muodossa haluat viittaukset ja lähdeluettelon (valmiit tai oma tyyli)”
Hinta 100$ vuosilisenssi
ATLAS.ti:
http://www.atlasti.com/
http://optek.joensuu.fi/koulohj/oppimat/atlasti/index.htm
“ATLAS/ti on omimmillaan strukturoimattomien tai vähän strukturoidun tekstiaineiston ( tyypillisesti esim. teemahaastattelut, elämäkerrat, ryhmähaastattelut, kyselytutkimuksen avovastaukset, sähköpostiviestit) temaattisessa luokittelussa.”
Hinta: Student-versio 538,74 €, Full 1 353,00 €
Memo Magister 1.1 beta, testiversiovaiheessa:
http://www.memomagister.com
“Memo Magister on tavallaan neulakortiston yksinkertainen tietokoneella käytettävä vastine. Voit tehdä muistiinpanosi lähde-’korttiin’, koodata kortit, poimia niitä tietyin hakusanoin kokonaiskortistosta ja lajitella mihin järjestykseen vain haluat. Voit myöskin tulostaa haluamasi kortit paperille tai tallentaa ne yhdeksi tekstitiedostoksi.”
Hinta: beta-versio ilmainen
SPSS:
http://www.spss.com/
http://www.tukkk.fi/yltalous/TKM/SPSS/SPSS_Perusopas.pdf
“SPSS on tilastollisten analyysien tekemiseen tarkoitettu ohjelmistopaketti. Tilasto-analyysien lisäksi sillä voidaan esittää havaintoaineisto myös graafisesti.”
Hinta 1 783,50 €
Yleensä ohjelmista on olemassa jonkinlainen kokeiluversio, joka on imuroitavissa ohjelman kotisivulta. Laajimmalle levinneistä ohjelmista on olemassa oppilaitoslisenssejä. Hinnat vaihtelevat. Vielä opiskelijan kirjoissa olevan kannattaa aina hankkia jos mahdollista ‘student’-versio, jos ylipäätään haluaa sijoittaa graduteko-ohjelmaan. Monenlaisia shareware-apuohjelmia voi löytää netistä hyvällä onnella. Niistä kannattaa silloin vinkata muillekin.