Karu tosiasia taitaa kuitenkin olla, että suurinta osaa graduista tuskin lukee kukaan muu kuin ohjaaja. Joskus edes ohjaaja ei lue.

Mukava kuulla, että saat motivaatiota gradusi tyylin ja kieliasun pohtimisesta ja lukijakunnan miettimisestä. Valmiista gradusta kannattaa teettää myös pari kauniisti sidottua kappaletta. Näin lopputuloksesta tulee myös kaunis esine. Kyllä omasta gradusta kannattaa olla ylpeä!

Siitähän se motivaatio syntyy, että prosessi ja lopputulos tyydyttävät. Eri ihmisillä tämä voi tietysti tarkoittaa hyvinkin eri asioita.

Olen aina ajatellut, että tieteen pitää olla kansantajuista ja muidenkin kuin saman alan opiskelijoiden ja ammattilaisten saatavilla. Monimutkaisten, usein vieraskielisten teoreettisten ajatusten referoiminen ja kirjoittaminen helposti luettavaan muotoon on kuitenkin ihan yllättävän vaikeaa! Hyvistä aikeistani huolimatta saan itseni jatkuvasti kiinni sekavasta ilmaisusta (=sekavasta ajattelusta). Inspiksen hetkellä tulee kirjoitettua lauseita, jotka tuntuvat sisältävän kaikenlaista elintärkeää, mutta josta on itsekin vaikea saada kiinni seuraavalla lukukerralla.

Selväsanaisuus tuntuu inhasti venyttävän gradun sivumäärää. Selväsanaisuudesta on myös lyhyt matka arkipäiväisyyteen ja puhekielenomaisuuteen, josta ainakin seminaarissa saattaa saada pyyhkeitä.

Ajattelen kuitenkin, että kirjoittamalla selkeästi ja turhaa akateemista kikkailua välttäen voin mahdollisesti laajentaa työni lukijakuntaa ohjaajista muutamaan muuhunkin lukijaan. Se ainakin motivoi.