Gradun ja väitöskirjan erot

Gradu ja väitöskirja ovat toisiaan monella tavalla muistuttavia tekstilajeja: Molemmat ovat opinnäytteitä, jotka tehdään ohjaajan avustuksella. Molemmilla tavoitellaan tutkintoa. Molemmilla etsitään vastausta jonkinlaiseen tutkimuskysymykseen, jonkinlaista tutkimusmenetelmää käyttäen. Gradun ja väitöskirjan rakennekin saattavat olla samankaltaisia, ainakin perusosiltaan.

Mitä sitten ovat gradun ja väitöskirjan erot? Seuraavassa pohdin gradun ja väitöskirjan eroja. En kuitenkaan rajoitu varsinaisesti tekstilajien eroihin vaan pohdin myös sitä, miten nämä lajit prosesseina eroavat toisistaan. Uskon, että tämän kysymyksen pohtimisesta on hyötyä yhtä lailla graduntekijälle kuin väitöskirjaakin kirjoittavalle.

Kesto

Omasta mielestäni suurin yksittäinen ero on se, että väitöskirjan tekeminen on projektina yksinkertaisesti ajallisesti hyvin paljon pidempi. Gradut voivat tietysti venyä, mutta todellisuudessa sellaisen pystyy kirjoittamaan ainakin vuodessa, käytännössä jopa paljon, paljon nopeammin, jos niin haluaa. Väitöskirja on ihanteellisimmillaankin ainakin neljä vuotta kestävä projekti, ja usein käytännössä vielä pidempi.

Projektin ajallinen pituus johtaa siihen, että projektia on yksinkertaisesti entistä haastavampi hallita. Se vaatii enemmän pitkäjänteisyyttä, ja motivaation ylläpitäminen on haastavampaa.

Projektin pituus vaikuttaa myös väitöskirjan tekijän talouteen voimakkaasti. Väitöskirjaa tehdään usein päätyönä, joko apurahan turvin tai sitten kuukausipalkalla esimerkiksi tutkijakoulussa. Jos väitöskirjaa tehdään ilman rahoitusta, käytännössä elämä täytyy “rahoittaa” jollain täysin toisella työllä, jonka ohella väitöskirjaa tehdään. Toki graduntekijänkin on jollain elettävä gradunteon ajan, mutta kysymys on relevantti vähemmän aikaa.

Laajuus ja syvällisyys

Toinen selkeä ero liittyy laajuuteen. Väitöskirja on yksinkertaisesti pidempi kuin gradu. Kirjoittamisen näkökulmasta tämä tarkoittaa, että väitöskirjan kirjoittajan on hallittava laajempi kokonaisuus rakenteellisesti ja sisällöllisesti.

Jos väitöskirja on gradua laajempi, on se samalla yleensä myös gradua syvällisempi. Tarkoitan syvällisyydellä tässä yhteydessä yksinkertaisesti sitä, että väitöskirjassa paneudutaan aiheeseen perusteellisemmin, laajemman aineiston ja lähdemateriaalin valossa. Gradussa tavoitteena on usein vastata yhteen yksinkertaiseen tutkimuskysymykseen, mutta väitöskirjassa tarkastelukulmia on yleensä väistämättä useampia. Lopputuloksena tai ainakin tavoitteena on siis perusteellisempi kuva tarkasteltavasta ilmiöstä.

Laajuus näkyy myös lähdeluettelon pituudessa ja käytännössä siis luettavan kirjallisuuden määrässä. Gradua tehdessä riittää, että on perehtynyt johonkin relevanttiin kirjallisuuteen. Väitöskirjaa tehdessä on osoitettava, että tuntee kirjallisuuden kentän kokonaisuudessaan ja lisäksi on lukenut ainakin jollain tasolla kaikki keskeiset lähteet. Gradua tehdessä on usein mahdollista käyttää ensisijaisesti kotimaista lähdekirjallisuutta, mutta väitöskirjaa tehdessä pelkkään kotimaiseen kirjallisuuteen tukeutuminen on yleensä mahdotonta.

Tieteen kriteerit

Joskus ajatellaan, että gradun tekeminen on tieteen harjoittelua kun taas väitöskirjan tekeminen on jo tieteen tekemistä. Minun mielestäni asia ei ole aivan näin yksiselitteinen, joskin tietty totuus tässä väitteessä kyllä on.

Gradussa sallitaan suurempia puutteita kuin väitöskirjassa, eikä kukaan oleta, että gradun täytyy täyttää täysin samat kriteerit kuin virallisten tieteellisten julkaisujen. Väitöskirjaa sen sijaan arvioidaan samojen kriteerien valossa kuin muitakin tieteellisiä tutkimuksia. Lopputuloksen täytyy siis täyttää tieteen kriteerit, ja sillä tulee olla myös jotain aitoa annettavaa tiedeyhteisölle.

Silti on tärkeä muistaa, että myös väitöskirja on opinnäyte. Väitöskirjan tekeminen on harjoittelua, tieteen tekemisen opettelemista. Myös väitöskirjaa tehdään yhteistyössä ohjaajan kanssa. Väitöskirjan tekijän tuottaman tekstin ei oleteta olevan lähtökohtaisesti valmista tiedettä, mutta prosessin myötä siitä pitäisi tulla sellaista.

Vapaaehtoisuus ja akateeminen identiteetti

Hyvin suuri tai itse asiassa valtava ero on siinä, että gradu on periaatteessa pakollinen, kun taas väitöskirja ei sitä ole. Jokaisen korkeakoulututkinnon suorittajan on tutkinnon saadakseen tehtävä gradu tai vastaava lopputyö. Monella opiskelijalla ei ole erityisen vahvaa tutkijaidentiteettiä. Silti opintojen lopuksi heidän on gradun ajan esitettävä tutkijaa, ainakin jollain tasolla. Tämä voi tuottaa monille opiskelijoille suuria ongelmia, sillä akateeminen tutkimustyö ja tieteellinen kielenkäyttö voivat tuntua monesta hyvin vierailta. Graduntekijä voi kuitenkin aina ajatella: “Minä nyt hetken aikaa leikin tutkijaa.”

Väitöskirjan tekijä ei sen sijaan enää pääse pakoon akateemista identiteettiä tai tutkijuutta. Kaikki väitöskirjan tekijät eivät päädy tutkijoiksi, ja moni tekee jatko-opintojakin vahvistaakseen omaa ammatillista identiteettiään ja pätevyyttään esimerkiksi opettajana. Silti vaikka väitöskirja jäisi ainutkertaiseksi ekskursioksi tutkimuksen tekemisen maailmaan, ovat tuon prosessin aikana tutkijuus ja akateemisuus osa väitöskirjan tekijän identiteettiä.

Ehkäpä väitöskirjan vapaaehtoisuuteen kiteytyy väitöskirjan ja gradun lopullinen ero: gradu on pakko tehdä, mutta väitöskirjaa ryhtyvät tekemään vain ne, jotka eivät gradusta saaneet tarpeekseen. Jonkinlainen sisäinen palo täytyy siis löytyä. Mielestäni tuo sisäinen palo voi kohdistua kuitenkin monenlaisiin asioihin: tutkimusaiheeseen, tutkimuksen tekemisen haasteellisuuteen ja samalla tyydyttävyyteen, kirjoittamiseen tai vaikka vain siihen, että on hauska asettaa itselleen koko ajan haastavampia tavoitteita!

Haluan kiittää tässä artikkelissa esiintyvistä ajatuksista Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sekä Joensuun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan jatko-opiskelijoita.

Tweet This Post Post to Facebook

Rytmitä työskentelysi

Ihmisellä on päivän mittaan eräänlainen sisäinen rytmi. Ihmisen vireystila vaihtelee 90–120 minuutin sykleissä ylös ja alas. Voit havaita tämän vaikkapa luennoilla. Vaikka luennon aihe olisi todella kiinnostava, ennen pitkää keskittyminen menee mahdottomaksi.

Osittain tämä vaihtelu liittyy verensokeriin, mutta muitakin syitä on. Ilmeisesti myös unen aikana unen syvyys vaihtelee samankaltaisissa sykleissä. Tavallaan kyse on siis ihmiselle luonnollisesta rytmistä.

Kirjoittamista ja graduntekoa helpottaa, jos huomioit tämän rytmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työpäivä tai työskentelyyn varattu aika kannattaa jakaa tunnin tai puolentoista tunnin mittaisiksi paloiksi. Välillä kannattaa pitää taukoja.

Tauot puolestaan kannattaa käyttää mielekkäästi. Esimerkiksi seuraavanlaisia asioita voit tehdä melkein missä vain:

1) Venyttele

2) Juo vettä ja syö vaikkapa omena
Näin verensokeri ei laske.

3) Käy pienellä kävelyllä

4) Kiipeä portaita ylös ja alas

Jos työskentelet kotona eikä sinun tarvitse murehtia siitä, miltä muiden silmissä näytät, voit olla luovempi. Voit tehdä esimerkiksi seuraavaa:

1) Tee punnerruksia

2) Hanki käsipainot ja nostele niitä

3) Osta footbag ja opettele temppuja
Footbageja myyvät esimerkiksi urheiluliikkeet.

4) Osta pallot ja opettele jongleeraamaan
Palloja saa esimerkiksi pilailuvälinekaupoista.

Liikunta pieninäkin annoksina on hyvää vastapainoa gradun parissa puurtamiselle. Leikkisät ja samalla haastavat asiat, kuten footbag tai jongleeraus, tekevät gradunteosta puolestaan hauskaa, suorastaan leikkiä. Voit oppia gradua tehdessäsi yllättäviä taitoja!

Hyviä taukoaktiviteetteja eivät sen sijaan yleensä ole sähköpostin lukeminen tai netissä surffaaminen. Harhautuminen jonnekin kauas gradunteon maailmasta on niissä liian helppoa.

Jos sinun on pakko esimerkiksi lukea sähköpostit säännöllisesti, suosittelenkin, että teet sen aina tiettyinä kellonaikoina, esimerkiksi kaksi kertaa päivässä. Jos taas sähköpostien lähettäminen, Facebookissa hengailu ja suosikkigradublogin lukeminen ovat elämäsi harvoja nautintoja, ei niitä tietenkään kannata liikaa karsia. Voitkin palkita itsesi niillä aina jokaisen työpäivän lopuksi!

Tweet This Post Post to Facebook

Haastattelu: Gradu verkkokeskusteluista

Gradutakuu-blogista voit jatkossa aina silloin tällöin lukea myös erilaisia haastatteluja. Ensimmäisenä haastateltavana on Aleksi Kuutio, jonka suomen kielen gradu valmistui keväällä 2009. Paljon kiitoksia Aleksille haastattelusta, ja valtavasti onnea valmistumisen johdosta!

1) Kerro hieman itsestäsi. Kuka olet ja mitä olet opiskellut?

Aleksi Kuutio. Palikat kohdallaan jo syntymästä lähtien (tarjoan muuten olusen sille, joka keksii uudenlaisen kuutioaiheisen vitsin). Tyypillinen opiskelija-harhailija. Aloitin opinnot aikoinaan geologian laitoksella, mutta parin vuoden jälkeen kirjoitusharrastukseni sai minut kiinnostumaan suomen kielestä ja hain opiskelijaksi.

Suomen kielen laitoksella kävin erityisesti kielikonsultoinnin ja tekstintutkimuksen kursseja. Sivuaineitani olivat viestintä ja viro. Lisäksi olen käynyt läpi sekalaisia kursseja monilta eri laitoksilta – ihan vain huvin vuoksi. Kielikonsultoinnin kursseista oli muuten erityisesti hyötyä, kun hain harjoittelijaksi kustantamoihin. Jos muuten haaveilee tiedetoimittajan tai -kustantajan urasta, niin kemian, fysiikan ja geologian kurssit eivät suinkaan ole haitaksi.

2) Mitä gradusi käsittelee?

Lyhyesti sanottuna tutkin Pelit-lehden verkkofoorumia ja institutionaalisuuden esiintymistä lukijoiden ja lehden tekijöiden välisessä keskustelussa.

Jos tarkempi vastaus kiinnostaa, niin:

Tutkin Pelit-lehden Pelit.fi-verkkofoorumia, joka on avoin ainoastaan lehden tilaajille. Keskustelufoorumi on hyvin tyypillinen internetin keskustelupalsta monine erilaisine ja luokiteltuine aihepiireineen ja keskustelu niissä on hyvin vapaata. Foorumilla on myös erillinen alue palautteelle.

Palautealueelle perustetaan aina jokaisen numeron ilmestymisen jälkeen uusi ketju, jossa lukijat voivat kertoa mielipiteensä kulloisestakin numerosta. Kyse ei ole pelkästään palautteesta vaan pikemmin keskustelusta, johon osallistuvat lukijoiden lisäksi niin toimituksen jäsenet kuin lehden avustajat.

Tutkin sitä, miten palauteosio eroaa foorumin muista keskustelualueista. Vaikka keskustelijat ovat samoja, niin eroja on paljon. Palauteketju on selvästi institutionaalisempi keskustelutilanne, jossa lukijoilla ja toimittajilla on selväpiirteiset ja melko pysyvät roolit.

3) Kerro hieman graduprosessistasi. Miten se eteni?

Kaoottisesti.

Viimeistään gradu on saanut minut hyväksymään sen tosiasian, että olen epäjärjestelmällinen ihminen. Aloitin suunnittelun jo varhain ja kävin aiheesta keskustelua professorin kanssa. Hyvä niin, sillä alkuperäinen aiheeni eli ”Pelit-lehden artikkelien laajeneminen lukijoiden ja tekijöiden välisessä verkkokeskustelussa” olisi ollut aivan liian laaja graduksi.

Varhaiset gradukeskustelut ovat tärkeitä, niillä voi välttää monta karikkoa. Kirjoitin ennen gradupiirin alkua jo viisitoista sivua raakatekstiä (josta graduun päätyi ehkä kaksi, mutta entä sitten). On hyvä, jos ennen gradupiiriä on jo tekstiä valmiina.

Itse gradupiiri oli erittäin antoisa. Sain paljon hyvää ja kannustavaa palautetta, vaikka yhtä tärkeää oli myös rakentava kritiikki. Tärkeää oli myös se, että gradupiiri toimi eräänlaisena testiryhmänä tekstilleni – suljettua ja peleihin keskittyvää verkkofoorumia ja sen käytänteitä on nimittäin vaikea avata ulkopuolisille.

Gradupiirin aikana ja jälkeen luin paljon kirjallisuutta sieltä täältä, mutta en saanut oikein mistään otetta. Alussa luettavaa tuntuu olevan niin valtavasti – ja onhan sitä, mutta ei kaikkea ole pakko lukea. Itse tajusin tämän vasta graduni loppumetreillä. Syksyllä 2008 olin saanut kasaan onnettoman vähän tekstiä – ehkä kolmekymmentä sivua – ja mietin, miten parantaa suoritustani.

Lopulta ”palkkasin” kaverini vahtimaan minua. Jos en joka viikko toimittaisi hänelle viittä uutta sivua (laadulla ei ollut väliä), saisin progressiivisesti kovenevan rangaistuksen. Parilla ensimmäisellä kerralla hintana oli olut, mutta myöhemmin rangaistuksina oli leffalippu, ravintolaillallinen ja lopulta vapaavalintainen lautapeli. Porkkana tepsi, ja sain syksyllä kirjoitettua suunnilleen neljäkymmentä sivua, ja jäin vain pari olutta auki.

Viime kevät oli sitten painajainen. Tekstiä oli reilusti yli gradun tarpeiden, mutta tekstin järjestäminen järkeväksi kokonaisuudeksi oli todella tuskallista. Kyllä se lopulta onnistui, mutta vain hyvien istumalihasten ansiosta – tietokoneruutua tuli nimittäin tuijotettua paljon.

4) Mikä gradun tekemisessä oli tyydyttävintä?

Uusien oivallusten tekeminen on aina kivaa. Se on vähän samanlaista iloa kuin saa matematiikasta oivaltaessaan viiden tunnin tahkoamisen jälkeen, että ”Hei, näinhän se menee!” Tosin gradua tehdessä oivallusten välissä saattaa helposti olla päivä- tai jopa viikkokausia.

Onnistunut rajaaminen on tyydyttävää (ja haastavaa). Siis se hetki, kun tajuaa, ettei gradun tarvitse olla yksityiskohtainen piirros kartanosta, vaan vain tyylikäs hahmotelma kartanon takkahuoneesta. Painiskelin rajausongelman kanssa koko graduni ajan, ja siksi ääriviivojen löytyminen oli itselleni hyvin nautinnollista.

Oman tekstin jäsentäminen järkeväksi kokonaisuudeksi on sekin väliin tuskallista, mutta ah, niin palkitsevaa.

5) Mikä gradun tekemisessä oli vaikeinta?

Tiedän, että ongelmat vaihtelevat hirveästi sekä tutkimuksen (ja tutkijan) luonteenlaadun ja valitun aiheen mukaan. Minulla oli kaksi selkeästi erottuvaa ongelmaa: metodin valinta ja aiheen rajaus.

Luin kiukusta kihisten erästä graduopasta, jossa vakuuteltiin, että metodin valinta on yleensä gradun helpoin osa. Ainakaan omalta osaltani tämä ei pitänyt paikkaansa. Osittain tämä johtuu varmasti siitä, että tutkin verkkokeskusteluaineistoa, johon sopii yhtä lailla keskustelunanalyyttinen kuin myös tekstintutkimuksen välineistö.

Metodini selvisi minulle vasta, kun olin analysoinut tekstiä monin eri tavoin ja kirjoittanut yli puolet analyysiluvuista. Onneksi graduohjaajani osasi ohjata minua oikeaan suuntaan, toisin sanoen johonkin suuntaan, joka osoittautui lopulta hyväksi.

Aiheen rajaus oli kipupiste numero yksi. Graduni valmistui viime toukokuun alussa, mutta tein radikaalin suunnanmuutoksen ja rajauksen vielä maaliskuun puolivälissä. Ihan hullua! Kyllä siinä vaiheessa rajauksen pitää olla kunnossa.

Miettikää ihan oikeasti aikaisessa vaiheessa, mitä gradun laajuisessa työssä on mahdollista tutkia. Tietysti aina ei voi etukäteen tietää, miten gradu paisuu tai litistyy.

6) Jos tekisit gradusi uudestaan, mitä tekisit toisin?

Jos tekisin jotain toisin, myös lopputulos – johon olen itse asiassa aika tyytyväinen – olisi varmasti kovin toisenlainen. Toisaalta voisin tehdä monta asiaa toisella tapaa. Ensinnäkin lukisin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta enemmän jo ennen gradun aloittamista. Näin sekä aineiston että metodin valinta olisi helpompaa.

Pitäisin huolta siitä, että aihe olisi järkevämmin rajattu jo alkuvaiheessa. Nyt gradussani on yksi aivan turha alaluku ihan puhtaasti siitä syystä, että tein aiheeni lopullisen rajauksen vasta puolitoista kuukautta ennen työn palauttamista.

Pyrkisin luomaan itselleni voimakkaamman graduntekorutiinin jo alkuvaiheessa. Nyt hyödynsin akateemista vapauttani vähän liikaa. Välillä nousin kirjoittamaan klo 7 tai klo 10, joskus taas vasta puoliltapäivin. Rutiinien voimaa ei saa väheksyä. Kun niistä pitää kiinni, on vaikeampi lipsua.

7) Minkä neuvon annat graduaan aloittaville tai sellaisen kanssa jo kauemmin kamppailleelle?

Mielestäni olennaista on varautua siihen, vanhaa satua mukaillen, ettei gradusta tulekaan takkia vaan housut. Gradua ei voi väkisin puristaa tiettyyn ennalta valittuun muottiin, vaan sen pitää antaa itse löytää muotonsa – tutkijan hellävaraisen raipan avustuksella tietysti.

Suurin osa graduista näyttää valmiina luultavasti hyvin erilaisilta kuin tekijä on etukäteen ajatellut. Eikä kannata huolestua siitä, jos tulokset näyttävät ihan toisilta kuin omat lähtöhypoteesit. Joskus se, ettei tuloksia ole eikä tule, on jo itsessään tulos.

Kun saat palautetta muilta graduryhmän jäseniltä tai ohjaajaltasi, tee korjaukset ja muutokset mahdollisimman pian. Kolmen viikon päästä palautteenannosta omat muistiinpanot saattavat jo näyttää jonkun hullun tiedemiehen raapustuksilta. Niin hyvä on ihmisen muisti. Tai ainakin minun muistini.

Älä stressaa arvosanasta. Tee niin hyvä kuin pystyt, mutta älä näännytä itseäsi. Gradu on vähän kuin ylioppilaskirjoitukset – ei kumpaakaan enää parin vuoden päästä juuri muistele (tai kuten omalla kohdallani, parin kuukauden päästä).

Älä tee itsellesi aikataulua, jossa on mahdoton pysyä. Se vain ahdistaa.

Nauti kirjoittamisesta.

Siinäpä se. Hyvin yksinkertaisia asioita, jotka hieman eri muodoissa pätevät kaikkiin tekemisiin.

Aleksin pohdintoja gradunteosta voit lukea myös hänen blogistaan.

Tweet This Post Post to Facebook

Keppiä graduntekijälle

Suomi24.fi:n keskustelupalstalla Gradu ja lopputyö on hauska ketju. Antakaapa laiskurin kuulla kunniansa!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8215645

Tweet This Post Post to Facebook

Työpäivien suunnittelu: Big Rock ja MIT

Mielestäni yksi tärkeimpiä asioita gradun tai muunlaisen opinnäytteen kirjoittamisessa on koko projektin jakaminen pienemmiksi, viikon ja päivän kokoisiksi tehtäviksi ja toisaalta työviikkojen ja -päivien mielekäs suunnittelu.

Olen esitellyt Gradutakuu-kirjassa erilaisia apuvälineitä työskentelyn suunnitteluun, esimerkiksi työpäivien jakamisen fokuspäiviin, puskuripäiviin ja vapaapäiviin. Toinen, mielestäni myös erittäin hyvä työskentelytapa on suunnitella etukäteen tuleva viikko ja työpäivä jossain määrin valmiiksi.

Voit esimerkiksi suunnitella työviikon aina ensimmäiseksi maanantaina ja kunkin työpäivän aina jokaisen päivän aluksi. Omasta mielestäni vielä toimivampi tapa on kuitenkin suunnitella tuleva työviikko sunnuntai-iltana ja kukin työpäivä edellisenä iltana. Kokeile itse, kumpi vaihtoehto sopii sinulle paremmin.

Miten nuo päivät sitten suunnitellaan? Esittelen kaksi käsitettä, jotka ovat viime aikoina auttaneet ainakin minua. Ne ovat Big Rock ja MIT. Voit keksiä niille suomenkielisetkin vastineet, mutta itse pidän englanninkielisistä nimityksistä.

Big Rock on tulevan viikon ensisijainen tavoitteesi. Jotain konkreettista, jonka aiot saada viikon aikana valmiiksi. Se voi olla tilanteesta riippuen melkein mitä tahansa: keskeisen lähteen lukeminen, tutkimussuunnitelma, ensimmäinen tutkimushaastattelu, viisi sivua alustavaa gradutekstiä tai jotain ihan muuta. Koeta kuitenkin mitoittaa Big Rock oikein: sen tulee olla jotain sellaista, jonka pystyt viikossa mukavasti tekemään ja joka niin vie koko projektiasi hyvin eteenpäin.

On tärkeää, että Big Rock on konkreettinen tavoite, jotain sellaista, jonka toteutumista pystyt arvioimaan yksinkertaisella kyllä–ei-kysymyksellä. Joskus voi olla tarpeen määritellä useampi Big Rock, mutta yksi, selkeä tavoite voi helpottaa keskittymistä.

MIT on puolestaan yhden työpäivän tärkein tehtäväsi. MIT on lyhenne sanoista Most Important Task. Niitä kannattaa olla 1–3.

MIT on jotain sellaista, joka puolestaan vie sinua hieman lähemmäksi Big Rockin toteutumista. Taas kerran pyri konkreettisuuteen: yksi sivu tekstiä, 20 sivua kirjaa luettuna tai jotain vastaavaa. Kirjoita MIT:t ylös paperille tai muistikirjaan. Kun tehtävä on valmis, voit vetää sen muistilistasta yli ja tehdä jotain muuta.

Mikäli mahdollista, yritä tehdä kunkin päivän MIT:t ensimmäiseksi aamulla. Loppupäivä jää näin vapaaksi muille asioille.

Voit työpäivää suunnitellessasi tehdä myös listan muista tärkeistä asioista, joita tulee hoitaa: lähettää se yksi sähköposti tai varata kirjastosta tietty kirja. Voit tehdä nämä pienemmät tehtävät sen jälkeen, kun MIT:t on tehty. Pidä listasi kuitenkin yksinkertaisena äläkä kasaa itsellesi liikaa tehtäviä millekään päivälle. Pääasiallinen tehtäväsi on nyt keskittyä opinnäytteesi saamiseen valmiiksi.

Suunnitelmat ovat suunnitelmia, eivätkä ne aina tietenkään toteudu täydellisesti. Joskus saat tehtyä vain yhden kolmesta MIT:stä, ja joskus viikon suunnitelmat menevät vaikkapa sairastumisen takia kokonaan uusiksi. Koeta pitää päivien suunnitteleminen sopivan rentona ja joustavana, jotta siitä ei tule taas uusi ahdistuksen kohde. Viikon kuluttua voit arvioida onnistumistasi ja tehdä seuraavan viikon suunnitelmat taas toimivammiksi.

Oikein käytettyinä Big Rock ja MIT voivat auttaa tuomaan konkretiaa epämääräiseltä tuntuvaan graduprojektiin.

Tweet This Post Post to Facebook

Next Page »