Kasvun ajattelutapa

Stanfordin yliopiston psykologian professori Carol Dweck on tutkimuksissaan ja kirjoissaan keskittynyt ihmisten lahjakkuuteen ja heidän omiin käsityksiinsä siitä. Dweckin mukaan ihmiset voidaan jakaa kahtia sen mukaan, miten he suhtautuvat taitojen ja lahjakkuuden alkuperään.

Ensimmäisen ryhmän mielestä ominaisuudet perustuvat synnynnäisiin tai pysyviin ominaisuuksiin. Tätä asennetta voidaan kutsua muuttumattomaksi ajattelutavaksi tai asenteeksi (engl. fixed mindset). Toisten mielestä menestys ja ominaisuudet puolestaan ovat harjoittelun ja työn seurausta. Tätä asennetta voi kutsua kasvun ajattelutavaksi (engl. growth mindset). Käytännössä nämä asenteet vaihtelevat meillä kullakin jonkin verran ja ihmiset sijoittuvat jatkumolle näiden kahden äärimmäisyyden välillä.

Dweckin tutkimusten perusteella voidaan todeta, että ihmiset, jotka ajattelevat kasvun ajattelutavan mukaisesti, menestyvät paremmin ja selviävät myös vaikeuksista paremmin. Heille myös epäonnistuminen on kiinteä osa kehittymistä ja oppimista. Muuttumattomaan ajattelutapaan kallistuvat ihmiset sen sijaan jo lähtökohtaisesti välttävät haasteita, sillä heille epäonnistuminen on vain osoitus heidän kyvyttömyydestään jossain asiassa.

Hyödyllisiä ja haitallisia tapoja ajatella

Kun luin Dweckin mindset-teoriasta ensimmäisen kerran, pidin sitä itsestäänselvyytenä ja suorastaan haitallisen yksinkertaistavana. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän alan kuitenkin vakuuttua siitä, että kyse on äärimmäisen tärkeästä teemasta.

Kuinka usein käytännössä ajattelemme esimerkiksi seuraavasti: “Minä en vain ole kovin ahkera urheilemaan? Hermostun helposti läheisilleni? Minä olen huono keskittymään? En ole hyvä kirjoittamaan?” Entäpä jos ajattelisimmekin, että nuo kaikki ovat taitoja, joita voi harjoitella ja joissa voi kehittyä?

Asenteemme tulee esille myös siitä, miten puhumme lapsille. Kun lapsi näyttää meille piirrustustaan, sanomme helposti: “Oletpa sinä hyvä piirtämään!” Juuri tämä vahvistaa käsitystämme muuttumattomista ominaisuuksista. Entäpä jos sanoisimmekin: “Oletpa nähnyt paljon vaivaa tämän eteen” tai “Olet selvästikin kuunnellut niitä vinkkejä, joita kuvaamataidon opettaja on sinulle antanut”?

Eräässä tutkimuksessaan Dweck tutki matematiikassa huonosti menestyviä koululaisia. Osalle heistä annettiin opetusta erilaisissa opiskelutekniikoissa ja -taidoissa. Toiselle ryhmälle puolestaan annettiin ohjausta muuttumattoman ajattelutavan ja kasvun ajattelutavan eroista. Käytännössä heitä siis opetettiin ymmärtämään, että heidän taitonsa eivät olleet pysyviä.

Voitte todennäköisesti arvata lopputuloksen. Ryhmä, joka oli saanut ohjausta kasvun ajattelutavasta, menestyi jatkossa merkittävästi paremmin. Ja tämä vaikutus saavutettiin varsin pienellä ohjausmäärällä matematiikassa, toisin sanoen oppiaineessa, jossa menestyminen paljolti rakentuu aiemmin opituille taidoille.

Kasvun ajattelutapa ja gradu

Käytännön ohjeet ja opiskelutaidot eivät siis yksin riitä. Oleellista on jokaisen oma käsitys siitä, mikä heidän mahdollisuutensa muuttua ja kehittyä on. Keskeistä on, identifioidummeko ominaisuuksiimme pysyvinä vai näemmekö muutoksen mahdollisuuden.

Mietipä, mitä itse ajattelet asiasta, erityisesti opiskeluun liittyen. Ole myös rehellinen. Onko opiskelu sinun mielestäsi prosessi, jossa kehitytään? Vai onko opiskelu prosessi, jossa osoitetaan ja arvioidaan sinun lahjakkuuttasi?

Entäpä suhteesi epäonnistumiseen? Onko epäonnistuminen jotain sellaista, mikä paljastaa sinun lahjattomuutesi? Vai onko epäonnistuminen kiinteä ja tarpeellinen osa kehittymistä?

Mikä estää meitä saavuttamasta tavoitteitamme?

Matthew McKayn ja Patrick Fanningin kirja Self-Esteem on erittäin kiinnostava kirja itsetunnosta ja erityisesti itsekriittisyydestä. Kirja käsittelee myös laajasti tavoitteita ja niiden saavuttamista.

McKayn ja Fanningin mukaan hyvä itsetunto koostuu kahdesta asiasta. Nämä ovat:

1) Rakentavat ajatukset itsestä
2) Kyky saavuttaa asioita, joita haluaa

McKay ja Fanning tuovat esille siis sen, kuinka tavoitteiden ja itsetunnon välillä on kiinteä yhteys: Ensinnäkin tavoitteiden saavuttaminen vahvistaa itsetuntoamme. Toisaalta taas hyvä itsetunto auttaa meitä saavuttamaan asioita. Sama pätee tietysti myös käänteisesti: Se, että emme saavuta tavoitteitamme, heikentää itsetuntoamme, ja tämä taas tekee uusien tavoitteiden saavuttamisen vaikeammaksi.

McKayn ja Fanningin mukaan ei ole selvää, johtuuko hyvä itsetunto tavoitteiden saavuttamisesta vai tavoitteiden saavuttaminen hyvästä itsetunnosta. Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että pystymme itse vaikuttamaan sekä ajatuksiimme että siihen, saavutammeko tavoitteitamme.

Esimerkiksi seuraavat asiat estävät meitä saavuttamasta tavoitteitamme:

1) Riittämätön suunnittelu
2) Huono ajanhallinta
3) Epäonnistumisen pelko
4) Onnistumisen pelko

Riittämätön suunnittelu on yleisin este tavoitteiden tiellä. Tavoitteemme ovat usein suuria: Hanki uusi työpaikka. Aloita säännöllinen liikunta. Tee gradu. Tällaisten tavoitteiden saavuttaminen onnistuu kuitenkin vain, jos pystymme jakamaan ne pieniksi, konkreettisiksi tehtäviksi.

Tavoite muuttuu konkreettisemmaksi miettimällä seuraavia kysymyksiä:

1) Mitä tietoa tarvitsen?
2) Miten paljon aikaa tarvitsen?
3) Miten paljon rahaa tarvitsen?
4) Kenen apua tarvitsen?
5) Mitä palveluita tai apuvälineitä tarvitsen?
6) Mikä on ensimmäinen merkki siitä, että olen saavuttamassa tavoitettani (ensimmäinen askel)?
7) Miten tiedän, että olen hyvää matkaa kohti tavoitettani (keskimmäiset askeleet)?
8) Miten tiedän, että olen saavuttanut tavoitteeni?

Myös tämä malli voi auttaa sinua suunnittelussa.

Huono ajanhallinta on myös hyvin yleinen este. Haluamme jotain, mutta käytännössä suurin osa ajastamme menee johonkin muuhun.

Ajanhallintaan voi auttaa seuraava harjoitus:

Tee lista kaikista rooleista, jotka sinulla on. Rooleja voivat olla esimerkiksi seuraavat: poikaystävä, perheenjäsen, työntekijä, ystävä, graduntekijä, urheiluseuran sihteeri ja niin edelleen. Ole konkreettinen: Kenen ystävä? Missä töissä? Sisällytä mukaan myös roolit, joita et ehkä vielä toteuta mutta joissa haluaisit nähdä itsesi.

Laita roolit tämän jälkeen tärkeysjärjestykseen. Merkitse tärkein roolisi ykkösellä, seuraavaksi tärkein kakkosella ja niin edelleen.

Lopulta seuraa vaikein osio: Vedä listasta yli ne roolit, joista sinun on luovuttava, jotta voit saavuttaa tärkeämpiä asioita.

Ajanhallintaan auttavat myös monet muuta apukeinot. Yksi hyödyllinen tapa on tehdä tehtävälistoja ja myös priorisoida tuolla listalla olevia tehtäviä. Yksinkertainen mutta välttämätön taito on myös se, että opettelet sanomaan “Ei.”

Epäonnistumisen pelko voi myös tehokkaasti estää meitä saavuttamasta jotain sellaista, jota kuitenkin haluamme. McKayn ja Fanningin mukaan epäonnistumisen pelon voi selättää sillä, että alkaa purkaa sitä osiin. Tämän voi tehdä pohtimalla seuraavia kysymyksiä esimerkiksi päiväkirjaan:

1) Kuvaile pelkoasi. Mitä sellaista kerrot itsellesi tästä tavoitteesta tai asiasta, joka lisää pelkoasi?
2) Arvio pelkosi suuruus asteikolla yhdestä kymmeneen?
3) Mikä on prosentuaalinen todennäköisyys, että pelkäämäsi asiat toteutuvat?
4) Oleta, että pahin vaihtoehto tapahtuu. Mitkä ovat pahimmat mahdolliset seuraukset?
5) Minkälaiset ajatukset voivat tässä tilanteessa auttaa?
6) Minkälaiset teot voivat tässä tilanteessa auttaa?
7) Arvioi seuraukset uudestaan.
8) Arvioi pelkosi uudestaan asteikolla yhdestä kymmeneen.
9) Minkälaisia todisteita on siitä, että pahin mahdollinen lopputulos ei ehkä toteudu?
10) Minkälaisia muita mahdollisia lopputuloksia on?
11) Arvioi pelkosi vielä kerran asteikolla yhdestä kymmeneen.
12) Mikä on prosentuaalinen todennäköisyys, että pelkäämäsi asiat toteutuvat?

Onnistumisen pelko on myös yksi esteistä, jotka ovat meidän ja tavoitteemme välissä. Onnistumisen pelko voi tuntua paradoksaaliselta asialta. Eivätkö kaikki halua onnistua? Todellisuudessa hyvin moni pelkää myös onnistumista.

Onnistumisen pelko on pohjimmiltaan epäonnistumisen pelkoa. Ajattelemme, että tavoitteen saavuttamista seuraa jokin vielä suurempi epäonnistuminen tai pettymys, esimerkiksi seurustelun aloittamista hylkääminen tai gradun valmistumista se, että emme saa työtä..

Jos kärsit onnistumisen pelosta, mieti esimerkiksi seuraavia ajatuksia:

Minä ansaitsen hyviä asioita. Pystyn saavuttamaan haluamani asiat ja myös pitämään rajat. Selviydyn pienistä vastoinkäymisistä hajoamatta kokonaan. Tärkeintä on toiminta ja liike eteenpäin.

Tällaisia ovat ne rakentavat ajatukset, joista itsetunto tavoitteiden saavuttamisen lisäksi rakentuu.

U:n muotoinen kaari

Chip ja Dan Heathin loistavassa kirjassa Switch esittellään muotoiluyritys IDEO:n kuvaama projektin emotionaalisen kaaren malli. Sen mukaan projektin kaari on U:n muotoinen.

Projektin alussa motivaatio ja mieliala ovat korkealla. Uusia ideoita syntyy. Visio lopputuloksesta on mielessä hyvin konkreettisena.

Projektin edetessä eteen tulee kuitenkin vaikeuksia. Motivaatio on koetuksella. Konkreettiset ongelmat vaivaavat. Aikataulu pettää. Koko projektin mielekkyys kyseenalaistetaan. Chip ja Dan Heathin sekä IDEO:n sanoin: “Keskivaiheessa projekti tuntuu usein epäonnistumiselta.”

Lopulta, projektin lähestyessä loppuaan motivaatio ja mieliala taas kohoavat. Tällöin myös itsetunto vahvistuu: “Olemme viimein ratkaisseet ongelmat!”

Tuttua vai ei?

Tunnistamme varmasti kaikki nämä vaiheet. Olemme todennäköisesti monta kertaa käyneet vaiheet läpi. Oman kokemukseni mukaan myös opinnäytteen tekemisessä toteutuu usein juuri tällainen prosessi.

Oleellista on huomata, että emme kuitenkaan yleensä etukäteen ajattele prosessin etenevän juuri näin. Mielessämme on kuva suoraviivaisesti ja suhteellisen ongelmattomasti etenevästä prosessista, jonka lopputulos on ennalta arvattava.

Juuri kukaan ei lähtökohtaisesti ajattele: “Tulemme kohtaamaan odottamattomia haasteita ja lisäksi epäonnistumme toistuvasti kriittisissä asioissa.” Todellisuudessa epäonnistumisella on kuitenkin tärkeä rooli oppimisessa. Projektin keskivaiheilla, mielialan ollessa alhaalla ja motivaation hukassa, syntyvät nimittäin oivallukset.

Tällainen ajattelutapa luo tavallaan odotuksen epäonnistumisesta. Outoa kyllä, se tuntuu samalla myös optimistiselta. Kun epäonnistumisen näkee kiinteänä osana prosessia, ymmärtää myös, että se ei kuitenkaan ole prosessin lopputulos. Virheet eivät siis olekaan epäonnistumisia vaan oppimista.

Entäpä jos ajattelisit tästä eteenpäin varmuudella: “Tulen epäonnistumaan, tavalla tai toisella!”

Kahdeksan askelta graduun

Joskus voi olla vaikea hahmottaa, mikä on kaikkein tärkeintä gradun tekemisessä. Gradutakuu-kirjani on yritykseni jonkinlaiseksi kokonaisesitykseksi gradun tekemisestä. Aivan sen lopussa esittelen kahdentoista askeleen ohjelman gradun kirjoittamiseen.

Ajattelin tässä blogissa pistää vielä paremmaksi ja tarjota teille kahdeksan askelta, jotka johtavat valmiiseen graduun. Näitä askelia seuraamalla gradusi valmistuu vääjäämättä!

1) Mieti tarkasti, miksi teet gradun
Mieti ensin, oletko varmasti sitä mieltä, että haluat tehdä gradun. Vai onko tuo sittenkin jonkun muun esittämä vaatimus?

Ohjaajasi on varmasti sitä mieltä, että sinun pitää tehdä gradu. Ehkäpä vanhempasi ovat myös sitä mieltä, että gradun olisi aika valmistua. Ja maamme hallituksen mielestä sinun tulisi ehdottomasti valmistua pian ja lunastaa paikkasi kunnon kansalaisena. Mutta haluatko sinä tehdä gradun?

Jos teet gradua vain siksi, että jonkun muun mielestä sinun pitää sellainen tehdä, motivaatiosi tulee todennäköisesti loppumaan jossain vaiheessa. Tällöin haaskaat omaa aikaasi sekä myös mahdollisesti muiden ihmisten aikaa.

Mieti siis, miksi sinä teet gradun. Mieti kaikkia niitä hyviä seurauksia, joita gradun valmistumisesta seuraa. Tällaisia syitä saattavat olla esimerkiksi seuraavat:

Voit hakea parempia töitä.
Voit hakea vakituista virkaa.
Sinulla on hyvä syy pyytää lisää palkkaa.
Saat keskeneräisen projektin valmiiksi ja voit tehdä jotain ihan muuta.
Voit näyttää sukulaisillesi.

Jatka tätä listaa omilla syilläsi. Mieti, miksi sinä teet gradun.

2) Tee päätös
Päätä tehdä gradu. Älä ajattele “Teen gradua.” Ajattele pikemminkin “Teen gradun.” Tai mieluiten esimerkiksi “Graduni valmistuu vuoden loppuun mennessä.”

Tee päätös tehdä gradusi valmiiksi, vaikka kohtaisitkin vaikeuksia. Palaa tuohon päätökseen yhä uudestaan. Vakuuta itsesi siitä, että gradusi valmistuu.

3) Aloita kirjoittaminen heti ja jatka sitä loppuun asti
Aloita kirjoittaminen heti, vaikket tietäisi vielä lainkaan, mitä kaikkea sinun pitää tehdä. Aloita esimerkiksi kirjoittamalla ylös kaikki, mitä jo tiedät gradusi aiheesta. Jos et vielä tiedä gradusi aihetta, kirjoita aiheen valitsemisesta. Voit myös aloittaa tutkimussuunnitelman tekemisen tai aloittaa suunnittelemisen esimerkiksi täällä esitellyn mallin avulla. Pääasia on, että aloitat.

Gradun tekeminen on ensisijaisesti kirjoittamista. Gradusi valmistuu vain, jos saat tuotettua, oppiaineestasi ja oppilaitoksestasi riippuen, noin 40-80 sivua tekstiä. Mitä nopeammin aloitat, sitä parempi.

Joudut kyllä graduprosessisi aikana tekemään muutakin kuin kirjoittamaan, esimerkiksi lukemaan ja tekemään jonkinlaista tutkimustyötä. Aloita silti kirjoittamalla ja jatka kirjoittamista muiden työvaiheiden aikana. Vain niin saat gradusi valmiiksi.

Ainoa asia, joka estää graduasi valmistumasta, on gradun tekemisen lopettaminen. Jatka kirjoittamista siis silloinkin, kun mielesi tekisi lopettaa.

4) Käytä rituaaleja ja katalyyttisiä mekanismeja
Nämä kaksi käsitettä eivät ehkä ole kaikille tuttuja. Ne ovat mielestäni kuitenkin hyvin tärkeitä.

Rituaalit ovat toistuvia, aikaan ja paikkaan sidottuja toimintoja. Gradun kirjoittamisen kohdalla ne voivat olla esimerkiksi, että kirjoitat joka aamu kahden tunnin ajan graduasi tai että lauantait on varattu gradun tekemiseen.

Se, minkälaisia rituaaleja pystyt määrittelemään, riippuu tietysti elämäntilanteestasi. Oleellista olisi, että et koko ajan joudu miettimään, milloin graduasi teet. Voit katsoa kalenteristasi, milloin on graduteon aika

Katalyyttiset mekanismit ovat puolestaan asioita, jotka tekevät aikomuksista totta. Klassinen katalyyttinen mekanismi on deadline. Jos teksti on pakko lähettää eteenpäin, se tulee myös tehtyä.

Katalyyttiset mekanismit voivat olla hyvin erilaisia. Erilaisten deadlinejen lisäksi graduntekoon soveltuvia katalyyttisiä mekanismeja ovat vaikkapa palkaton opiskeluvapaa töistä tai yliopiston tutkimusasemalla vietetty viikon tai kahden intensiivijakso, jonka ajan keskityt yksinomaan graduun. Sellaista varten voi hakea stipendiä, mutta todellisuudessa perustutkinto-opiskelijan on hyvin edullista asua ainakin Helsingin yliopiston tutkimusasemilla vaikkapa omalla kustannuksella, jos asemilla vain on tilaa.

Minulle toimiva asia ja eräänlainen katalyyttinen mekanismi väitöskirjanteon alkuvaiheessa oli kannettava tietokone, joka mahdollisti työskentelyn missä vain. Myös Pomodoro-tekniikan voi laskea katalyyttiseksi mekanismiksi.

Mieti, miten voisit parhaiten soveltaa rituaaleja ja katalyyttisiä mekanismeja omaan työskentelyysi. Lisää tietoa niistä löytyy graduoppaastani ja katalyyttisistä mekanismeista lisäksi täältä.

5) Hae vertaistukea
Akateemista kirjoittamista tutkinut amerikkalainen psykologi Robert Boice on yksi niistä henkilöistä, jotka korostavat sosiaalisen kontaktin merkitystä kirjoittamisessa. Hänen mukaansa sosiaalinen vuorovaikutus on hyvin tärkeä tekijä menestyksekkään kirjoittamisen taustalla.

Muilta graduntekijöiltä voit ensinnäkin saada erilaisia käytännön vinkkejä. Toisaalta yksinkertaisesti arjen jakaminen sekä onnistumisista ja vaikeuksista keskusteleminen on hyvin tärkeää. Gradun tekeminen alkaakin tuntua suhteellisen normaalilta toiminnalta, kun on säännöllisesti tekemisissä muiden samaa projektia toteuttavien kanssa.

Koeta siis liittoutua yhteen opiskelukavereidesi kanssa ja tehdä graduprojektista yhteinen. Voitte esimerkiksi tehdä graduanne samassa kirjastossa tai kahvilassa. Tai sitten voitte järjestää säännöllisesti tapaamisia, joissa puitte edistymistänne.

Yksi helppo ja erinomainen tapa saada vertaistukea on Gradutakuun keskustelupalsta. Liity mukaan keskusteluun muiden graduntekijöiden kanssa.

6) Hae palautetta
Hae aktiivisesti palautetta gradutekstistäsi koko prosessin ajan. Tämä on kaikkein yksinkertaisin tapa viedä tekstiä eteenpäin.

Palautteen hakeminen luo ensinnäkin sosiaalisen paineen tuottaa tekstiä: jos olet pyytänyt joltain kommentteja tekstistäsi, sinun on tuo teksti ensin tuotettava. Toisaalta ulkopuolisen näkökulma on usein juuri se asia, joka auttaa sinua eteenpäin. Tämä unohtuu usein helposti erityisesti silloin, kun kirjoittaminen ei suju.

Voit tietysti hakea palautetta ohjaajaltasi, mutta älä ajattele, että tämä on ainoa vaihtoehto. Voit pyytää apua myös muilta opettajilta tai vaikkapa joltain gradunsa jo tehneeltä ystävältäsi. Voitte myös antaa palautetta toisen graduntekijän kanssa toistenne teksteistä.

Palautteen antaminen voi olla aika työlästä. Älä siis pidä itsestäänselvänä, että kaikki ovat koko ajan valmiita sinulle palautetta antamaan. Kysy kuitenkin rohkeasti, ja osoita, että arvostat sitä, että toinen näkee vaivaa puolestasi.

7) Ota aktiivinen ote ongelmiin
Gradunteossa eteen tulee väistämättä erilaisia ongelmia. Osa niistä on yksinkertaisesti asioita, jotka on ratkaistava, jotta gradu voi valmistua. Ne kuuluvat ikään kuin automaattisesti graduntekoon ja sen prosessiin.

Toisaalta on myös hyvin yleistä, että erilaiset negatiiviset tunteet saavat jossain gradunteon vaiheessa vallan. Motivaatiosi saattaa olla hukassa, epäilet omaa kykyäsi tai esimerkiksi pelko arvostelusta lamaannuttaa työskentelyn.

Koeta olla tällaisissa tilanteissa aktiivinen. Kerro ongelmista jollekin sellaiselle, jolle voit uskoutua. Palaa ensimmäiseen askeleeseen ja mieti, miksi olet tähän hommaan ryhtynyt. Kirjoita tunteistasi. Pura ajatuksiasi ja tunteitasi Gradutakuun keskustelupalstalla. Ja jos ongelmat tuntuvat erityisen hankalilta, käänny ammattilaisen puoleen. Tällaisia ovat vaikkapa oppilaitosten opintopsykologit tai yksityiset terapeutit.

Lisää ideoita ongelmien työstämiseen löydät täältä.

Muista, että apua on kyllä saatavilla. Kukaan ei kuitenkaan tajua sitä sinulle tarjota, jos et pyydä.

8) Jätä gradu
Tämä on gradunteon viimeinen askel. Orientoidu siihen jo alkuvaiheessa. Gradun on tarkoitus todellakin valmistua. Älä epäröi vaan jätä gradu.

Jätä gradu, vaikka se ei olisi aivan niin hyvä, mihin ajattelit pystyväsi. Jätä gradu, jos mielestäsi sinun on jo aika tehdä jotain aivan muuta. Gradun jättämisestä alkaa seuraava elämänvaihe

—

Edellä on esitelty kahdeksan askelta, joiden uskon olevan keskeiset gradunteossa. Paljon muutakin tärkeää tietysti on. Kahlaa tämän blogin artikkeleita läpi ja lue eri teemoista lisää.

Kahdeksan askelta on jo melkoinen tiivistys gradunteosta. Jos sekin tuntuu liian monimutkaiselta mallilta, löydät vieläkin yksinkertaisemman mallin täältä.

Gradutakuun keskustelualue on avattu!

Gradutakuun keskustelualue on viimein avattu! Pääset alueelle yläreunassa olevasta linkistä tai suoraan tästä. Tule mukaan keskustelemaan gradujen ja muiden opinnäytteiden tekemisestä!

Keskustelujen seuraaminen ja niihin osallistuminen vaatii rekisteröitymistä. Tämän tarkoitus on pitää keskustelualue siistinä ja keskustelut asiallisina. Uskoisin, että tämä on viime kädessä paras vaihtoehto.

Keskustelualueella on aluksi kolme erillistä foorumia: Yleisessä keskustelussa tarkoitus on keskustella kaikesta mahdollisesta opinnäytteen tekemiseen ja opiskeluun liittyvästä. Voit kirjoittaa sinne mistä tahansa mieltä askarruttavasta. Toivoisin myös, että uudet keskustelijat esittelisivät itsensä alueella. Tälle alueelle voit jättää myös palautetta blogista tai keskustelualueesta.

Työpäivien jakamiseen -palsta on puolestaan tarkoitettu nimensä mukaisesti arjen jakamiseen. Opinnäytteen tekeminen voi usein olla yksinäistä puuhaa. Tällä palstalla voit jakaa päivittäistä työskentelyä ja kertoa prosessisi etenemisestä.

Kolmas alue on nimeltään Asian vierestä. Sinne voit kirjoittaa mistä tahansa mieleen juolahtavasta tai viihdyttää muita vaikkapa hauskoilla linkeillä. Aiheiden ei tarvitse liittyä gradun tekemiseen. Kaikki elämään liittyvä on keskustelemisen arvoista!

Keskustelualue on teknisesti toteutettu Simple:Press-ohjelmistolla. Se ei ole varmastikaan kaikkein yksinkertaisin foorumiohjelmisto, mutta sen yhdistäminen blogiin oli helppoa, ohjelmistoa kehitetään aktiivisesti ja sen tuki on erittäin hyvä. Simple:Pressin avulla keskustelualuetta ja sen asetuksia voi muokata hyvin yksityiskohtaisesti. Jos jokin alueella ei tunnu mielekkäältä tai sinulla on ideoita alueen kehittämiseksi, ota yhteyttä.

Vaikka keskustelualueen perustaminen on ollut mielessäni jo kauan, olen jostain syystä aika kauan lykännyt keskustelualueen julkistamista. Syynä ovat osittain olleet muut kiireet, mutta jokin muukin on saanut minut epäröimään. Keskustelualueen lisääminen blogiin on kiistatta suurin muutos Gradutakuu-sivustoon sitten blogin perustamisen. Keskustelualueen ylläpitäminen on minulle myös hyvin vieras asia. Olen siis jossain määrin epävarma siitä, mitä se vaatii ja tuleeko keskustelualue menestymään.

Keskustelualueen menestys riippuu ensisijaisesti siitä, minkälainen yhteisö alueelle muodostuu. Se riippuu siis paljolti teistä, hyvät lukijani. Niinpä pyydänkin, että rohkaistutte ja osallistutte keskusteluun. Ehkäpä voit parhaasi mukaan myös mainostaa keskustelualuetta muille, esimerkiksi klikkaamalla tämän artikkelin lopussa olevaa Facebookin Tykkää-nappulaa. Näin mahdollisimman moni kiinnostunut saa keskustelualueesta tiedon. Yhdessä voimme tehdä Gradutakuusta paikan, josta jokainen graduntekijä saa tukea ponnisteluihinsa.

Seuraava sivu »